Kioton Prinssi

Herätys Yaman kämpillä jälleen aikaisin, joskus kasilta, sitten kamat kasaan ja pois. Tällä kertaa tein ässän vedon ja jätin mun syntisen painavan rinkkani pois kyydistäni kokonaan, otin vain vaatteita ja muuta tarpeellista ja valjastin ostamani halpisrepun hyötykäyttöön. Pieni reppu ja laukku riittävät loistavasti viikonloppukeikan ajaksi. Onko kevyt olo! ON! Pieni ero kantaa 15 kilon rinkkaa tai kahden kilon reppua... Jälleen näkemiin Yamalle tutulla bussipysäkillä ja kohti raiteita ja raiteilla kohti Kiotoa. Matka meni mukavasti, liiankin hienosti, ja hintaa tuli 500 jeniä (alle neljä euroa) kun otin suoraan Nishinomiyasta Kiotoon asti oikeilla linjoilla.

Kiotoon päästyäni katselin ensin hieman että mitä majoituksen kanssa tekisi... olin kontaktini Marikon kanssa puhunut hieman että jos majoitus järjestyisi, mutta en jaksanut pelata kissa-hiiri -leikkiä joten marssin turisti-infoon ja kiusasin tätejä siellä. Tällä kertaa alennuin siihen että täti ehdotti hostellia ja jopa soitti varauksen sinne. Tämä siksi, että Golden Week on menossa ja hostellipaikat on kiven alla, ei otollisinta aikaa seikkailla hostellista toiseen ja kysellä randomisti paikkoja. Hintaa tuli 2250 jeniä per yö eli parisen kymppiä, vähän alle. Ihan jees, varsinkin kun hostelli oli kertakaikkisen loistava ja sijainti niin ikään täydellinen. Eka ilta meni ensin mangamuseossa pällistellessä ja sen jälkeen itse tuohon Kioton Gionin alueeseen tutustuen. Soittelin myös tapaamisen ja aktiviteettia seuraavalle päivälle... Hostellista pitää vielä erikseen mainita, että siellä oli parissa ovessa tämmöistä kuvakollaasia kuin "BedCam" ja "ToiletCam", jossa oli ilmeisesti vähän otettu otoksia porukasta kun ne ovat parhaimmillaan. Laitan kuvia näytille niin ymmärrätte. Ei lapsille! Funny-ass shit! Muutenkin siellä oli visuaaliset materiaalit kunnossa, kaikenlaista anime- ja pelisälää oli joka paikassa, kuva otettu myös loungen seinältä, siinä oli "muutama" erilainen kuva laitettu vieri viereen...

Seuraava päivä lähtikin sitten hyvin liikkeelle, tapasin ensin Marikon läheisellä asemalla, sitten seuraamme liittyi Elina ja Sayuri ja meidän tiimi oli kasassa. Käytiin siinä sitten ensin yhdessä hieman kaukaisemmassa shrinessä kääntymässä ja katselemassa, samalla sieltä päin löytyi myös tietynlaista kukkatarhaa ja päräyttäviä maisemia vuorille päin. Kuvia näkyy sit joskus tuolla uusimmassa Kioto-kansiossa kun saan upittua.... Kulttuuripommin jälkeen palattiin keskustaan päin, käytiin Elinan työpaikalla katselemassa hieman skandinaavista meininkiä sekä juomaan kahvit ja syömään mustikkapiirakat. Päivä huipentui kun juuri sinä päivänä sattui olemaan Aiesecin alumnien juhlat ja olimme otettuja että saimme liittyä seuraan! Menimme yhteen... Izakayaan, todennäköisesti, ja istuimme pöydän ääreen ja aloimme tutustumaan illanviettoseuraan. Tai minä aloin, Elina tunsi jo jotain porukkaa ennestään kun hän on ollut Kiotossa jo jonkin aikaa. Mukavaa väkeä oli ja mukavaa aikaa vietettiin. Me suomalaiset olimme erittäin mielissämme että siellä oli päällänsä nomihoudai, eli all-you-can-drink ja sehän finskeille passaa! Siellä tuli maisteltua kaikenlaista drinksua, kalpis-souria (hieman lonkeron tapaista, tosi hyvää!), greippi-souria, johon piti itse puristaa greipistä mehut, ainakin on tuoretta. Lisäksi tilattiin hieman sakea ja juotiin snapseina. Rikottiin siinä samalla monta kertaa ravintolaetikettiä kun välillä jano oli niin kova että piti kaataa itsellekin. Japanissahan ei itselle saisi kaataa, vaan pitää odottaa että joku muu tekee sen puolestasi. :) Noh, ei se kiveen hakattu juttu ole, mutta jos haluaa pelata ihan täysin sääntöjen mukaan.... Niin, kyllä siellä syötiinkin. Ekaa kertaa söin Japanissa sukiyakia eli pata porisemaan pöytään kuin nabessa konsanaan, mutta ainesosat oli hieman erilaiset ja sukiyakissa kulhoon rikotaan raaka kananmuna ja sitten ainekset käytetään kulhon ja kananmunan kautta ennen kuin ne päätyvät suuhun. Muuten homma oli nabemainen eli padasta napsitaan omilla puikoilla itselle ruokaa. Joskus myös joku mukava emäntä avustaa ja ottaa sinulta kulhon ja laittaa sen täyteen ruokaa puolestasi. Very nice! Pataruoan lisäksi siellä oli tarjolla sashimia (tällä kertaa vain kalaa, ei ollut kanaa...), jonkinlaista kalatempuraa, grilliherkkua (täälläkin grillikausi avattu!) lohkoperunoineen ja paljon, paljon muuta. Hyvät mätöt olikin, loppulaskun tullessa jokaisen maksettavaksi lohkesi 3000 jeniä. Voi olla että japanilaiset ystävämme maksoivat enemmän (en ollut enää siinä kunnossa että muistaisin tarkasti), mutta meiltä gaijineilta (ulkomaalaisilta) perittiin kolme tonnia. Ei paha hinta tämmöisestä feastista, muistaen että ruokaa ja juomaa oli niin paljon kuin vain jaksoi mättää, lappaa ja kaataa suuhun.

Kun bileet nro 1 oli päättynyt, siirryttiin bileisiin numero 2, läheisessä baarissa. Kävin ensin itse hostellilla viemässä repun säilytyslokeroon ja hakemassa turvakoodin öistä hostelliin hiipimistä varten, Elina tuli mun mukanani oppaana jotta löytäisin vielä takaisin bilemestoille. Kun palasimme meininkeihin, siellä oli aika chilli meno, suurimmat kännääjät oli jättäneet leikin kesken. Hauskaa muuten kuinka vähän nämä japanilaiset oikeesti vaativat viinaa, en tiedä, onhan niitä vahvojakin varmasti, mutta itse en niihin ole törmännyt. Suurella osalla riittää pari kaljaa ja ollaan jo ihan teinikännissä, halailukunnossa ja uskalletaan puhua englantiakin :D Siellä baarissa, samoin kuin jo ravintolassakin, tuli jutusteltua monen mukavan tyypin kanssa kaikenlaisista asioista, mukavaa porukkaa on kyllä! Muutamille annoin oman käyntikorttini ja muutamat sähköpostiosoitteet pokkasin plakkariini. Aina mukavaa että ensi kertaa varten on lisää kontakteja (ja lisää vierailtavaa ja kierreltävää, huoh). Jälleen törmäsin tähän juttuun että yksi henkilö kysyi minulta neuvoa perheyrityksensä toimintaan tämän laman kynsissä. En tiedä miksi ne minulta kysyvät, näytänkö fiksulta? Siksikö kun olen jo valmistunut? Noh, annoin oman mielipiteeni ja ajatukseni ja kovasti tunnuttiin jälleen olevan tyytyväisiä. Aina mukavaa jos saa pistää henkilöt ajattelemaan tarkemmin. Täytyy myös nostaa hattua kun alkavat keskustelemaan englanniksi maailmanpolitiikasta tai liike-elämän asioista, varmasti on vaikeaa sanastoa heille, osaan toki myös vankalla kokemuksella yksinkertaistaa asioita puheessa.

Illan aikana tuli myös puhuttua japania ihan kiitettävästi. Elinan kanssa ollaan suunnilleen samalla tasolla kielitaidon kanssa, joten meillä oli oikein hauskaa väläytellä välillä lauseita ja oikein kunnon keskusteluakin. Ilmeisesti olen pystynyt pitämään oman kielitaitoni monelta todella hyvin salaisuutena, ainakaan kukaan ei uskalla puhua pahaa minusta kun olen läsnä, eivät voi olla varmoja ymmärränkö vai en :) Illan lopuksi saimme mukavan yllätyksen kun kuulimme että yksi alumni-sempai oli luvannut maksaa kaikkien juomat, ei siis tullut laskua juomista lainkaan meille. Mukava ylläri, siinä kyllä kumarrettiin ja kiitettiin monta kertaa. Lisää vieraanvaraisuutta tuli kun samainen sempai antoi ensin Elinalle rahaa taksia varten, länkkärit turvallisesti kotiin -periaatteella. Minä sanoin että paikkani on lähellä ja voin kävellä, mutta sain minäkin setelin kouraani ja todettiin että pelataan varman päälle. Jaettiin sit Elinan kanssa taksi ja molemmille jäi vielä rahaa jäljellekin siitä. Tavallaan jää hieman syyllinen olo, mutta teimme juuri etiketin mukaan ja vastustimme rahan vastaanottamista hieman, mutta otimme sen kuitenkin vastaan. Täydellinen kieltäytyminen on todella törkeää, setelin saman tien vastaanottaminen on myös hieman luihu temppu, saa ihmisen näyttämään ahneelta ja välinpitämättömältä. Tässä siis vinkkiä jälleen tuleville Japanin-matkaajille. Kannattaa tutustua hieman kulttuuritapoihin etukäteen! En minäkään tuota mistään lukenut, mutta havaitsin sen hyvin pian kun huomasin että mun metromatkoja ja temppelilippuja maksettiin mun puolestani. Vieraanvaraisuus pitää ottaa vastaan ja siitä pitää olla kiitollinen. Kiitollinen todella olenkin, köyhän travellerin, anteeksi trävellerin, budjetti varsinkin Japanissa on aika arka asia siinä suhteessa että se on niin vaikea pitää kuosissa.

Mahtavan illan jälkeen aamulla oli hieman heikko olo, mutta pääsin silti noin 9.30 ylös kun klo 11 on määritelty check-out. Heräsin oikeastaan pienten snoozejen jälkeen siihen, kun kaksi muijaa rynkytti dormissa yhtä tallelokeroa kuin viimeistä päivää. Katsoin että se oli juuri se lokero, mihin Reijo Salminen eilen kävi kännissä laittamassa oman reppunsa ja laukkunsa. Muistikuva-flash: Siellä oli vaatteita. Avasin Wentworth-Millerimäiset silmäni kokonaan ja näin että tällä meidän jenkkiblondilla oli vain juuri ja juuri kaiken peittävä pyyhe päällään. Sitten kuulin että hän sanoi että "kaikki vaatteeni ovat tuolla eikä minulla ole avainta". En tiedä mitä helkettiä oli tapahtunut, mutta mulla oli sen lokeron avain taskussani... hah hah, mikä tilanne! Pelastava prinssi saapui paikalle ja välttyi vielä kaikelta paskalta kun sanoin jotain tyyliin "eilen oli jotain ongelmia avaimien kanssa, kokeillaan tätä mikä mulla on" ja sitten avasin kaapin oven vaivatta. Ämmät katsoi silmät lautasina ja sen jälkeen alkoi satamaan kiitosta niskaan oikein urakalla. Sivuhuomio: Kuka neropatti säilyttää KAIKKI vaatteensa tallelokerossa, johon hänellä ei ole edes avainta? Noh, tämä tilanne oli jo sinänsä absurdi, miten se oli käynyt suihkussa ja kaikkea ja vasta sitten kaipaa vaatteitaan? Noh, ihan se ja sama, sain olla pelastava prinssi tällä kertaa ja sain pienen palkkionkin hieman myöhemmin. ´nough ´bout that....

Outouksia oli muitakin aamussa, ensinnäkin löysin taskustani sormuksen (wtf....) ja jotain mielenkiintoisia yhteystietoja kirjoitettuna paperille ja jonnekin muuallekin. Eilen tuli sit todella verkostoiduttua. Olin myös pikkuhiprakassa vielä karannut nettiin ja lisännyt facebookkiin muutamia kavereita, ihan arvalla, nyt voi enää miettiä että ketähän ne kaikki taas olikaan.. noh, tämmöistä se on. Kävin suihkussa, laitoin kamat kasaan, chekkasin itsen pihalle hostellista ja sitten lähdettiin Elinan kanssa viettämään sunnuntaita Kioton aurinkoiseen päivään. Kävin heittämään repun aseman tallelokeroon, illalla takaisin Osakaan päin jälleen.

Sunnuntai meni pääasiassa Uzumasan Movie Villagessa eli Eiga-murassa, jossa oli wanhan ajan meininki ja kaikenlaista härpäkettä ja viihdykettä. Ei suinkaan länkkäreille, me oltiin melkein ainoat suorasilmäiset valkonaamat mestoilla, ei sillä että se paha asia olisi! Oli paikka muuten hyvin piilossa myös, sielläpäin tuli käveltyä taas muutamia satoja metrejä ylimääräistä kun ei osattu mennä "suoraan". Tuttua touhua, niin tuttua...

Jos jotain highlightseja mainitsee niin ensin käytiin sellaisessa "huvituslaitteessa" kuin New York Hotel Panikku Elevator. Astuttiin sisälle "hissiin" ja saatiin maistaa Nykin tunnelmaa! Todellakin, Nykissä varmaan hissiääninainen huudahtaa "Irasshai!" ja selostaa japaniksi juttuja. Lisäksi ne takaikkunassa olleet piirrustuskuvat kruunasivat koko kokemuksen. Jos hissit Nykissä on oikeesti tollaisia niin jätän menemättä! Seuraavaksi mentiin sinne ihan kylän puolelle pihalle ja siellä oli kaikenlaista myyntikojua ja näytöstä ja toimintaa. Mieleen jäi sotakenraalien kypärät ja puvut, joita tosin näkyi jo Osakan linnassa ihan kiitettävästi, sekä Geisha-meininki (pääsiin geishan kanssa kuvaan urpot puvut päällä, otin vielä urpon ilmeen siihen ikään kuin kaiken suolaksi). Siellä olis ollut naisille tarjolla ihan kunnon Geisha-getup, sopivaan hintaan tietysti. Tapasimme myös herra samurain, hän suostui iskemään aidolla terävällä katanallaan voimakkaasti kaksin käsin täysin voimin alaspäin jotta voin pysäyttää terän käsilläni. Sain pysäytettyä, en vielä ole mennyt kahtia eikä edes käsiin sattunut!

Geishat, samurait ja.... Ninjat! Niitäkin siellä näkyi, varsinkin herra mekaaninen ninja joka luikerteli vaijeria pitkin rakennuksesta toiseen ja vielä peruuttaen takaisinpäin! Taitavaa porukkaa nämä ninjat. Tähän palettiin kun lisätään vielä muutama erikoinen show ja vähän vanhojen rakennuksien tutkimista niin meidän elokuvakyläkokemus oli täynnä. Mukava setti, ehkä ihan sen 15+ euron arvoinen kokemus mitä tuo maksoi. Myös lapsille oli paljon tekemistä, mutta mietin että jos suomalaiset lapset veisi tuonne niin paljonko he pystyisivät siellä japsien keskuudessa nauttimaan leikeistä ja jutuista... Käytiin myös tarkistamassa sisätiloissa "SuupaaHiirooLando", jossa ei suinkaan ollut teräsmiestä ja hämistä, vaan ultraman seven, seven, seven!! Hyvät supersankarit näilläkin on täällä, lapset tykkää kuin hullu puurosta. Harmi vaan että suomalaiset lapset ei välttämättä ymmärtäisi niin paljon niiden päälle. Ehkä, voisi se olla suuri hitti jos suomeksi dubattuna saisi. Tässähän tuntee itsensäkin lapseksi jälleen.

Bussimatkat meni muuten aika putkeen sunnuntaipäivänä, ensin piti ostaa päivälippu jotta voi käydä muuallakin pyörimässä, mutta sitten elokuvakylässä menikin niin kauan että ei lähdetty enää muualle... noh, en saanut päivälippua ostettua, siunaus se minulle. Bussikuski sanoi että päiväliput on myyty loppuun. Odotin että se olis halunnut kertamaksun, mutta mitä vielä! Sanoi että maksa sit päivälippusi seuraavalla matkakerralla! Pääsin siis ilmaiseksi bussilla. Tämä ei olisi ikipäivänä Suomessa mahdollista... Mentiin sit bussilla takaisin keskustaan ja käytiin vielä syömässä yhdessä siistissä paikassa, itse nappasin Raamen-nuudelit ja perunasalaatin, Elina tilasi Okonomiyakin, mutta saikin Yakisoba-nuudelit ja joutui syömään samanlaisen ruoka-annoksen kahteen kertaan saman päivän aikana, sillä lounaaksi söimme myös Yakisobaa Villagessa. Oh well... Ruoan jälkeen lähdettiin asemalle ja hain reppuni ja lähdin tekemään matkaa kohti osakaa, kerrankin ajoissa. Takaisin vielä yhdeksi yöksi Yaman luokse, sitten Osakan keskustaan, siellä ensin kylpylässä yksi yö (kyllä!) ja sitten halpaan hotelliin viimeiset kolme yötä. Alkaa aika loppumaan, mutta kyllä nyt on jo niin onnellinen ja täyttymyksellinen olo, että ei ainakaan kaduta ettei ole tullut tehtyä, täällä on painettu kuin pieni eläin! Jani is happy! Japanista ehkä yksi tai pari entryä vielä ennen poistumista ja laivamatkalla naputtelen varmaan taas shitload of letters in order. Tässä vaiheessa kiitos ja kuitti!

- Mr. Chou-Hima-Jin -
(Mr. Super-free-time-man)