Spesiaali 4 - Turvallisuus

Nyt kun joka paikassa on käyty missä Aasiassa oli aikomuskin, tunnen olevani kypsä pohtimaan hieman turvallisuusasioita mestoilla ja matkaamisessa yleensäkin. Kaikki on omia juttuja, näitä ei voi käyttää lähdeviitteinä tai muuten virallisissa jutuissa, mutta toivottavasti ehkä joku saa jotain vinkkiä tai miettimisen aihetta.

Ensin pieni breakdown maista yleensäkin. Kaikissa on yhteistä se fakta, että turismi on erittäin tärkeää ja siitä on pyrittävä pitämään kiinni keinolla millä hyvänsä. Japani tietysti pieni poikkeus koska turismi ei ole niin suuri osa maan tuloista kuin muissa maissa. Älkää nyt alkako analysoimaan Bruneita tai Singaporea sen enempää, menevät hieman samaan sarjaa kuin Malesia mun kirjoissani. Tosiaan, Thaimaa elää turismista hyvinkin vahvasti ja siellä se kulttuuri on kehittynyt jo niin pitkälle, että turistit ei enää ole niin ihmeellinen asia. Tämä voi johtaa siihen että turisteja ei enää kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Sanomattakin selvää on, että samoin kuin muissakin maissa, varsinkin Thaimaassa on olemassa myös se kirjoittamaton sääntö että länkkäri on aina väärässä jos tulee jotain konfliktia, esimerkiksi kolari liikenteessä tai vääntöä ravintolalaskusta tms... Toki muissakin maissa pidetään vahvasti omien puolia, mutta omalla kohdallani ainakin pohdin asiaa lähinnä siltä kantilta että länkkäri ei tee mitään törkeyksiä tai mitään väärää.

Kyllä, Phuketissa on suomalaismiehet ja seurueet saaneet suorastaan turpaansa kun ovat olleen töykeitä ja käyttäytyneet uhkaavasti, joten lähdetään siitä liikkeelle että matkaaja itse tekee kaikkensa käyttäytyäkseen ja edistääkseen omaa turvallisuuttaan. Vaikka jalalla osoittaminen on pyhä asia, niin ei sen takia kuitenkaan turpiin aleta lyömään, joten ihan pienistä tietämättömyyksistä ei saa aikaan todella rankkaa tilannetta. Malesiassa pitää olla tietyllä tavalla vieläkin tarkempana, siellä on vahva muslimikulttuuri ja myös kiinalaisia ja intialaisia seassa, joten kaikenlaista käytäntöä ja ohjeistusta on, mutta toisaalta monipuolisuus tekee ihmisistä myös suvaitsevampia tietyllä tavalla. Muslimimaissa on vielä se etu, että siellä ei paikalliset pelaa niin paljoa sen viinan kanssa, Brunei tietysti absomaana ihan oma lukunsa, että alkomahoolirähjäyksiä ei ole käytännössä yhtään. Verratkaa Suomeen ja kännissä tehtyihin nyrkkiotteluihin ja puukotuksiin yms. Totta puhuen nykyään tuntuu siltä että Tampere on yksi maailman vaarallisimmista paikoista, aina vaan tulee enemmän pahoinpitely- ja puukotusuutisia ilmoille. Ainakin tuntuu siltä.

Singaporessa oli todella turvallinen olo. Vartiointi pelittää ja rangaistukset on tosi kovia joka suhteessa. Sieltä tulee oikeastaan vain mieleen se kyltti metroasemalla: "Low crime rate doesn´t mean no crime" eli rikollisuutta on olemassa, vaikka se ei ole ongelma. Malesian Johor Bahrussa oli oikeasti hieman jännää nähdä että minkälainen meno on paikassa, josta kirjoitetaan netissä ja matkaoppaissa ja puhutaan myös että se on yksi Malesian vaarallisimmista kaupungeista. Vanhasta leimasta on vaikea päästä eroon, mutta ilo oli huomata se vartijoiden ja poliisien määrä mikä siellä oli, ongelmista todella halutaan eroon ja sen eteen ollaan jopa valmiita tekemäänkin jotain. Melakasta tuli mieleen ne pankkien edustalla valvovat vartijat, joilla on oikein jykevät haulikot siinä hollilla, tuskin hirveästi pankkiryöstöjä tapahtuu. Niiden lähistöllä tuntee ainakin olevansa turvassa, jostain kumman syystä.

Vietnam olikin sitten ennakkotiedoissa hieman kuumottavampi paikka, hieman sivistymätön, paljon ihmisiä ja varmasti vielä takataskussa paljon länkkärivihaa sodan ajalta ja miksi ei aiemmastakin. Luin kuitenkin siitäkin, että siellä ulkomaalaisen vahingoittaminen on erittäin rangaistava teko ja erikseen vielä poliisin korruptioon oli puututtu siten, että jos kyttä jää kiinni länsimaalaisen kuumottamisesta niin rangaistukset on todella, todella kovia. Yleisilme oli kyllä ihan jees, mutta kerroin siitä pienestä seuraamisepisodista ja oli siellä pimeillä kaduilla muutenkin vähän rauhattoman tuntuista. Mitään ei ole kuitenkaan sattunut, joten ei voi sanoa että olis mitenkään tosi paljon vaarallisempi paikka kuin muutkaan. Jotenkin siitä vaan jäi hieman erikoinen fiilis aiempiin verrattuna...

Kiina on tässä suhteessa sitten ihan täysin oma lukunsa, mun mielessäni siis. En keksinyt kuumottavampaa paikkaa reissultani kuin Shanghai, mutta sekin oli vain siksi ettei yhtään tiennyt mitä odottaa. En tiedä olenko rohkea vai tyhmä, mutta olipa varsinainen älynväläys pöllähtää tuommoisen 20 miljoonan asukkaan tuntemattoman valtion metropoliin puoli kolmelta yöllä ilman mitään tietoa majapaikasta, ilman karttaa, ilman mitään. Onneksi tapasin avuliaita jenkkejä ja paikallisen daamin, he olivat valtavan ystävällisiä ja auttavaisia joka suhteessa. En tiedä mitä olis tullut tehtyä ilman heitä. Ihmisten apuun ei kuitenkaan kannata missään vaiheessa luottaa pelkkänään, sillä joskus se avulias aatukin saattaa pettää luottamuksesi juuri ratkaisevalla hetkellä. Oma ohjesääntöni on se että älä luota keneenkään. Ehkä itseesi voit luottaa, mutta sittenkin pienellä varauksella :)

Japanissa olikin sitten valtavan turvallista, siellä taisi porukka pelätä mua sata kertaa enemmän kuin minä pelkäsin mitään paikkaa tai tilannetta. Kyllähän sieltäkin jengejä ja yakuzaa ja muuta kivaa löytyy, mutta ei ole kovin todennäköistä törmätä näihin. Ihmiset on aina ystävällisiä ja nöyriä.


Liikenneturvallisuus

Jees, liikenteestä on paasattu monet kerrat, kerrataan vähän.

- Thaimaa, varsinkin Bangkok, on legendaarinen paikka liikenteen puolesta, täysin kahjot kuskit, paljon autoja kaupungissa ja valvonta käytännössä nolla. Nyrkkisääntö on se että väistä tai kuolet, autolla on aina etuajo-oikeus.

- Malesiassa liikenne on myös hullua, mutta pieni parannus Thaimaahan on silti. En osaa konkreettisesti sanoa miksi, mutta siltä se tuntui. Uskalsin jopa pyörällä liikenteeseen Borneolla, mutta se tuntui kyllä niin vaaralliselta että en suosittele ainakaan ihan ekalla reissulla.

- Bruneissa ja Singaporessa oli mukavan rauhallista, Bruneissa ei ole edes autoja niin paljoa ja Singaporessa on, jälleen kerran, niin tiukasti säädetty setit että autot menevät kuin junat konsanaan ja taatusti pysähtyvät valoihin.

- Vietnam onkin sitten mopojensa kanssa ihan omaa luokkaansa. Siellä katu ylitetään siten, että astutaan askel kerrallaan tai sitten kävellään tasaiseen tahtiin kadun yli ja pidetään koko ajan katse liikenteen tulosuuntaan. Katsekontakti on tärkeä, siinä kuskitkin tietää että tuo näkee ja reagoi. Kaksipyöräiset siellä tölvii ja törmäilee, sivistysvaltion liikenteeseen tottuneella ei ole mitään asiaa sinne sekaan, jää vain jalkoihin. Kuumotti olla moottoripyörätaksin kyydissä, vielä enemmän kun olin tukkihumalassa, tosin onneksi silloin keskellä yötä ei ollut mitään hurjaa ruuhkaa...

- Kiinassa liikenne on myös hurjaa, ainakin Shanghaissa ja myös isommalla tiellä Hangzhoun välissä meno on aika villiä. Samat säännöt pätee kuin muihinkin hurjapäämaihin, väistä autoja, aina. Siis vaikka jalankulkijan valot on vihreenä niin silti katso aina ensin oikealle, sitten vasemmalle, ja toista pari kertaa lisää ennen kuin otat askeltakaan. Kiinassa ja Vietnamissa ajetaan muuten oikealla, toisin kuin näissä muissa maissa. Japanissa liikenne olikin sitten Suomen kaltaista eli autot väistävät jalankulkijaa ja valoihin pysähdytään normaalisti. Mukavaa vaihtelua kaiken kaaoksen jälkeen.


Yöseikkailut ja slummit

Meikäläisellä on aina tapana kävellä kartan kanssa tai ilman vähän joka paikkaan ja välillä sitä löytää itsensä mitä ihmeellisimmistä tilanteista ja paikoista. Bangkokissa nuo slummit tuli tutuksi jo viime vuonna, siellä ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä, mitä nyt joskus jotkut tulee rahaa ruinaamaan. En muistaakseni ole eksynyt yöllä tai pimeällä, eikä tee kyllä kamalasti mielikään. Malesiassa on sellainen vähän nuhjuinen meininki joka puolella, siellä ei yhtään tiedä mikä alue on vaarallista ja mikä ei. Hieman oli hurja kokemus kävellä keskiyöllä Kuala Lumpurin keskustassa, oli sellainen tunne että jos kävelee harhaan niin voi joutua tiukkaan tilanteeseen. Onneksi ei tullut harhailtua, se olisi just rinkan ja muiden tavaroiden eli täyslastillisen kanssa aika ankeeta joutua jonkun jengin muilutettavaksi. Singaporessa saavuin mestoille jälleen kerran keskellä yötä, ei ollut kyllä mitenkään erityisen ahdistavaa, vaikka iso kaupunki onkin kyseessä. Kiinassa tosiaan jähmetyin ihan paikalleni kun ei tiennyt yhtään mitä olis kannattanut tehdä. Apinointi eli esimerkin seuraaminen oli tässä tapauksessa tosi ässä veto ja sai jaettua taksit yms. Nyt tuolla Shanghain old townissa käyneenä voin sanoa että oikeille slummialueille ei tee edes mieli eksyä, täytyy ensin palata kotimaahan hakemaan lisää seikkailuintoa, ei maailmassa voi kaikkea yhdellä reissulla nähdä...


Tavarat

Itsellä on tapana että kamat pidetään aina hollilla ja näkyvissä. Tuo Vietnamista ostettu laukku on kyllä ollut olalla melkein koko matkan ajan, sen ehkä näkee myös kuvista, joita meikäläisestä on matkan varrelta. Hostellien safety boxit on kovassa käytössä. Jos käy huono säkä eikä ole tallelokeroa tarjolla, niin sitten yleensä roudaan tietokonetta ja kameroita tuolla laukussa mukanani. Pienempi paha se roudaaminen on kuin se että joutuu koko ajan miettimään että onkohan joku pöllinyt ne vai ei. Rinkan uskaltaa toki jättää guesthouseen jopa näkyville kun siellä on muidenkin tavarat leväällään, kyllä toisiin matkailijoihin sen verran pitää voida luottaa. Rinkassa ei kuitenkaan ikinä ole mitään arvokasta, joten jos joku haluaa paskaiset vaatteet pölliä niin tarpeeseensa vie. Toinen pointti on vielä se, että joku saattaa sujauttaa rinkkaan jotain ylimääräistä. Tämä eliminoidaan sillä, että pakataan rinkka aina uudestaan ja uudestaan ennen seuraavaan kohteeseen (tai siis maahan) menoa. Olis aika rajua huomata vasta tullitarkastuksessa että joku teki jäynän ja laittoi pussillisen maria sivutaskuun. Ei liene kovin yleistä, mutta jostain syystä nämä asiat on aina mielessä kun täytyy lähteä valtioiden rajoja ylittämään. Kuolemanrangaistuksen kanssa ei leikitä. Ja minä olen muutenkin niin huumeidenvastainen mies ettei mitään rajaa. Matkustettaessa tavarat pysyy yleensä kans tiiviisti näkyvissä. Bussimatkoilla olkalaukku on kulkenut mukana aina, sitä ei päästetä näkyvistä. Rinkka joutaa aina ruumaan ja pois näkyvistä, ei tosiaan ole niin väliä vaikka olis pöllitty koko höskä, mitä nyt joutuu ostamaan lisää vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Nyt on tietysti eri asia kun rinkka on täynnä tuliaisia ja kivaa tavaraa, jälleen se on arvossaan!

Esineisiin luetaan kameroiden ja laukun sisällön lisäksi myös rahat ja lompakko. Kiitos hoviompelijalle näistä muutamasta salataskusta, jotka on modattu housuihin tuonne sisäpuolelle. Niissä on ilo säilyttää aina pientä vararahastoa sen varalla että lompakko pöllitään tai jotain. Rahavyötä en ole paljoa intoutunut käyttämään, aina silloin tällöin ja vaikeamman tuntuisissa tilanteissa käytän, mutta yleensä en. Lompakko viihtyy yleensä perstaskussa, napit on apuna pitämässä lompsaa piilossa ja visummin lukittuna. Olen melko varma että tunnen heti jos joku sitä yrittäis napata. Ei ole vielä kukaan kokeillut onneaan. Laukkua pidän muuten poikkeuksetta aina siten, että hihna menee oikean olan yli ja laukku roikkuu vasemmalla kyljellä, välillä toisin päin. Tämä mahdollistaa sen, että kukaan ei kadulla pysty moottoripyöränsä kanssa nappaamaan laukkua lennosta ja jos haluaa koko jätkän viedä mukanaan niin vaikeeta se tulis olemaan, sen takaan. Jatkuvasti sitä tulee oltua tarkkana tuolla kadulla just noiden moottoripyörien ja muiden kanssa, en ikinä plärää lompakkoa kadulla tai muutenkaan. Kun saa sen oikean ajatusmaailman iskostettua niin sitten ei edes tarvitse ajatella enää että missä tilanteessa lompakko on ok ottaa esille ja missä ei. Näille kerjäläisille ei kannata erikseen alkaa kaivamaan rahaa, jos ei satu olemaan heti taskussa hollilla kolikoita niin parempi unohtaa koko juttu. Monella näistä ihmisistä varsinkin köyhissä maissa tekee kamalasti mieli katsoa lompakkoon ja kun siellä näkyy niille mielettömän paljon seteleitä, se varmaankin yllyttää varkauksiin entistä enemmän. Muun muassa Kambodzhassa se yksi opiskelija Angkor Watilla alkoi vaatimaan 500 bahtia parin minuutin historiapuheestaan. Kun sanoin että ei ole kuin satanen niin se sanoi heti että näin lompakossasi viisisatasen. Arvatkaapa mitä sen jälkeen? Lompakko kiinni ja pieni tuhahdus sälliin päin ja pois maksamatta mitään. Helvettiäkö sitä liian lähelle änkevät. Sentään ei ole kukaan yrittänyt ottaa lompakosta mitään tai itse lompakkoa, siinä vaiheessa menis kyllä itseltä kaikki itsehillintä ja nyrkit laulais. Epäluuloiselta on onneksi hyvin vaikea varastaa mitään, itse olen aina valppaana ja "toinen käsi nyrkissä jo valmiiksi", mun tavaroihin ei kosketa! :)


Humaltuminen ja muu rilluttelu

Tätä ei ole tämän reissun puitteissa kamalasti tullut harrasteltua, sillä yksin ei ikinä tee mieli lähteä radalle. Kavereiden kanssa toki mennään, ei se ole sen kummempaa kuin Suomessakaan. Monessa paikassa, varsinkin Thaimaassa, osataan hyödyntää yltiökännissä olevien ihmisten haavoittuvaisuus ja olen kuullut monia juttuja kuinka lompakko on lähtenyt, samoin kaikki muu irtain taskutavara. Ihan sama, jos saa itsensä sellaiseen kuntoon ja on tarpeeksi tyhmä tekemään sen ilman että olis ystäviä mukana pitämässä huolta niin saavat kyllä menettääkin rahansa. Tätä voi tietysti koittaa eliminoida sillä, että jättää lompakon kotiin ja ottaa vai rahaa mukaan, ei ainakaan lähde henkkarit ja pankkikortit siinä samalla. Passista on hyvä ottaa kopio ja pitää sitä mukana, voi jättää originaalin turvaan kun lähtee baanalle.

Kaikissa maissa on tarjolla myös "miehistä" viihdettä jos tiedätte mitä tarkoitan. Jälleen kerran Thaimaa on aivan oma lukunsa, mutta löytyy sitä settiä muualtakin. Huvittavan moni länkkäri kuvittelee olevansa heti rock-tähdestä seuraava ja että kaikki naiset parveilevat ympärillä hyvän ulkonäön vuoksi. Wrong, vaikka varmasti matkan varrella on monia hienoja romansseja ja hyviä asioita tapahtunut itse kenellekin, jopa minulle, niin on niitä hyvien asioiden vastakohtiakin olemassa. Lähinnä tulee mieleen se perinteinen eli ulkomaalainen mies lähtee paikallisen naisen kanssa joko omalle hotellille tai vieraille kämpille ja löytää itsensä pian kuuden puukkomiehen piirityksestä ja sitten viedään mieheltä kaikki, vaatetusta ja itsetuntoa myöden. Tapahtunee vain näille oikeasti idiooteille rymyreissulaisille, jotka eivät ajattele ennen kuin toimivat. En tiedä miten tämmöisistä voisi kertoa niin ettei kuulosta liikaa tätimäiseltä varoittelulta, mutta kerron vain näitä mitä olen itse kuullut ja taltioinut muistiini. Kertoipa yksi kaveri Thaimaasta sellaisen jutun että oli baarissa nainen kysynyt että lähdetkö mukaan ja oli tokaissut että joo, mutta en maksa mitään. Baarin sulkemisajan jälkeen oli sen naisen miesystävä tullut ja pamauttanut nyrkkiraudalla toverin silmän uuteen kuosiin. Siihen perään melkoiset sairaalaseikkailut. Kuumottavaa kuultavaa, varmasti vielä tuhat kertaa kuumottavampaa koettavaa. Shit happens.



Eri tyyppisiä ihmisiä on olemassa, niin myös eri tyyppisiä matkailijoita. Minä olen sitä epäilevää tyyppiä, en koskaan luota keneenkään heti välittömästi ja monesti käy niin että en luota henkilöön tutustumisen jälkeenkään. Voi olla että olen missannut sen vuoksi muutaman keskustelun ja parit jutut, mutta olen minä ihmisten kanssa mukavasti yhteyksiinkin päässyt. Toiset voi tietysti päästä jutulle vieläkin enemmän, mutta heillä on sitten taas riski joutua ukotuksen tms kohteeksi. Itselle ei onneksi ole sattunut mitään sellaista, mistä pitäisi erikseen mainita. Ei ole ollut tarvetta lääkärille, ei ole tarvinnut vakuutusyhtiötä vaivata ja ennen kaikkea ei ole tarvinnut hädissään soittaa kotiin että olis tilanne päällä. Pieniä kommelluksia toki on aina, niiden vuoksi blogikin on juuri sellainen mitä on, tylsää se olisi jos kaikki menis aina kuten suunniteltu.

Tähän päättyy tämä spesiaali, hieman väsyneenä kirjoiteltu lentokoneessa Shanghaista KL:ään, joten antakaa anteeksi sekavuus ja virheet. Jos vielä innostun Lontoon lentomatkoilla kirjoittelemaan ylimääräistä niin teen pienen loppuyhteenvedon koko reissusta viidentenä spesiaalina. Muutoin mennään näillä mitä on ja valmistaudutaan pistämään hommaa pakettiin tämän reissun osalta! Adios!



- Epäilevä Tuom... Jani -