Ja vielä kerran... Osakan osakas

Saavuin tällä kertaa Nishinomiyaan aikaisin kun viimeksi meni niin helkutin pitkään tuo saapuminen. Tällä kertaa kävikin sitten päinvastoin eli olin hyvinkin aikaisessa ja menin läheiseen McDonaldsiin yläkertaan odottelemaan kaveria saapuvaksi. Oltiin alustavasti sovittu että tavataan klo 23 tai niin poispäin, mutta kun ensin yritin soittaa ysin aikaan, ei vastausta kuulunut. Sitten soitin uudestaan joskus 23 aikaan ja sain selkiön että tunnin verran vielä menee, pojat oli kokouksen jälkeen ryyppäämässä. Noh, onneksi mäkkärin alueelta löytyi pari onnetonta jotka eivät olleet suojanneet langatonta yhteyttään, joten sain ajanvietettä siitä. Lopulta pojat saapuivat ja käytiin vielä syömässä gyu-donit känniruoaksi (täällä ei missään mäkissä tai kebaasilla käydä, se on lihaa riisin päällä ja miso-keittoa!). Marssittiin siinä neljä jätkää sit kämpille päin ja sain siinä samalla annettua vielä meidän Koben-bileiden isännälle Hirolle suomi-huivin lahjaksi kun en sitä kenellekään muulle "saanut" annettua. Tai muistanut... Mies suorastaan hyppi ilosta kun sai lahjan, en muista olenko koskaan nähnyt ketään noin iloisena siitä kun se saa palan kangasta. Ei siinä, onhan se siistiä kun nämä ovat niin ulkomaa-orientoituneita että lahja Suomesta on varmasti tosi kova juttu.

Pojat rupesivat sitten jo kyselemään että koskas se lähtö onkaan ja alkoivat suunnittelemaan läksiäisbileitä, jälleen muodossa "drinking party". Täytyypä katsoa minkälaiset kekkerit sieltä pärähtää, sen tiedän että omaan hotelliini pitäis pyrkiä palaamaan klo 24 mennessä, sillä sen jälkeen ei enää pääse sisälle. Myös check-out olis ysiltä aamulla, joten ehkä on fiksumpi koittaa pitää asiat järjestyksessä ja päästä aikaisin ylös jne, ettei tule lisäkuluja. Ja mikä tärkeintä, ettei myöhästy laivasta. Mukava ele kuitenkin tuollainen farewell-partyjen järjestäminen, vaikka ne sitten pidettäisikin Yaman 12-neliöisessä kämpässä kymmenen hengen voimin, tulee ainakin ahdistuksen lisäksi myös tiivis ja läheinen tunnelma jos ei muuta.

Aamulla oli sitten taas kerran aikainen herätys, tällä kertaa Yama kiiruhti osa-aikatöihin tienaamaan leipää itselleen. Herättiin muistaakseni 6.30, joka on aika hc kun päästiin nukkumaankin vasta joskus vähän ennen kahta. Noh, ei se pahaa tehnyt, päästiin ylös ja siinä sit nappasin rinkan ja kaikki tavarat messiin ja sanottiin vielä tokavikan kerran hyvästit siinä bussipysäkillä. Itse nappasin bussin juna-asemalle, Yama lähti pyörällä painamaan vastakkaiseen suuntaan. Oli selvät sävelet onneksi tuon rinkan kanssa kulkemiseen. Ensin Osakan pääasemalle normaalisti, sitten metro doubutsuen-maen lähistölle ja siellä sitten harppasin hotellin respaan ja kysyin että vaikka varaukseni alkaakin vasta huomisesta, niin voinko jättää rinkan tänne säilytykseen. Ja tokihan se kävi päikseen, täällä on kyllä avuliasta henkilökuntaa ja tämmöiset pienet asiat järjestyy aina nurisematta. Suomella olis paljon opittavaa, tuollaisistakin asioista joko valitettaisiin tai vaadittaisiin maksu.

Sain syntisäkin pois selästäni ja huokaisin helpotuksesta, sitten kävin viereisessä autenttisessa wanhan pariskunnan pitämässä syöttölässä aamupalalla (kello oli tosiaan jotain 7.30 kun olin jo riehumassa kaupungissa) ja siitä jäi niin hyvä fiilis että on pakko mennä uudestaankin. Pienen kyyläilyn jälkeen he uskalsivat aloittaa jutustelun kanssani, japaniksi tietysti, eivät ne enkkua osanneet (mun 750 jenin laskunikin yritti sanoa ja se oli seventy-five thousand....) mutta saatiin silti heitettyä ihan hyvää läppää. Aina sama kuvio: Doko-kara irasshaimashita ka? (mistä tulet?) Finrando! Aa, Finrando... sauna? very cold? Santa-san? Sitten lisää näitä vakioksi muodostuneita traveller -kysymyksiä, kuten kauanko olet japanissa, kauanko olet jo ollut, missä olet käynyt, mikä on ollut paras paikka, miksi osaat japania jos tämä on eka kertasi täällä, mikä Japanissa kiehtoo jne jne.... Vastailen ihan mielelläni, tuo se pientä vaihtelua täällä Japanissa siihen touhuun, muualla aina kysellään enkuksi ja se pätee niihin kaikkiin maihin ja kysyjänä on usein toiset matkaajat, täällä kysytään japaniksi ja paikalliset kyselevät ja niitä ei paljoa kiinnosta muut maat missä olen käynyt kun näkevät että Japani innostaa niin paljon. Noiden vakiojuttujen jälkeen keskustelu lähtee sitten aika vapaille raiteille, monesti kyselevät Suomesta kaikenlaista ja kertovat mielellään myös omasta kulttuuristaan ja tavoistaan enemmän. Näin sitä opitaan lisää, käytännönläheisesti.

Aamupalan jälkeen kävin doubutsuen-maen ympäristössä kävelemässä, vaikka se on tullut katsastettua jo muutenkin sen verran hyvin että osaan kyllä hotellilleni ja monille mestoille ihan tuosta vaan ilman karttaa jo. Jopa hyvät ostospaikat on tiedossa, vaikka aina löytää myös lisää, niin myös tällä kertaa. Kävelin siitä Spa-Worldin ohitse, tänään on siis tarkoitus mennä tuonne kylpylään paitsi kylpemään, myös yöpymään. Sisäänpääsy maksaa kampanjan ansiosta sen normaalin kolmen tuhannen sijasta vain tuhat jeniä, hyvä diili. Jos siellä meinaa viettää yön niin se maksaa toisen tonnin lisää, ei paha diili sekään. Ainoa catch siinä on se, että sinne ei saa viedä omia ruokia ja juomia ja ne ovat siellä törkykalliita, joten täytyy syödä hyvin ennen kuin menee sinne ja mennä vasta illemmalla. Nyt kun aamupäivällä marssin siitä ohi, niin siellä oli aivan JÄRKYTTÄVÄ ryysis kun se oli juuri auennut ja porukkaa jonotti sisälle, lähinnä lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Ai niin perkule, nythän on Golden Week just parhaillaan "menossa", joten tottakai tämmöiset paikat on täyteen ammuttu. Noh, ehkä se iltaan mennessä helpottaa vähän tuo ryysis, ei sinne kaikki kuitenkaan yöksi jää, lasten kanssa moinen voisi olla hyvin vaikeaa.

Jätin siis ryysiksen omaan arvoonsa ja lähdin pikkuisille kävelykaduille katselemaan kauppojen tarjontaa ja poikkesinpa katsomassa internet-kahvilaakin sisältä päin. Täytyyhän se nyt mielenkiinnon vuoksi tsekata. Tämän jälkeen jatkoin seikkailua siellä tutussa ympäristössä ja tutuilla kaduilla. Koko ajan ollaan silmä tarkkana että löytyisikö jotain mahtavan näköistä ostettavaa tuliaisiksi tai itselle. Budjetti on ehkä hieman lipsahtanut yli Japanissa ollessa, mutta se johtuu siitä että lasken ihan kaiken mukaan, myös nuo ostokset mitä tulee tehtyä. Silti vain pari kertaa on mennyt yli sata euroa per päivä ja vastaavasti monia parin kympin päiviä on tullut, joten ei se nyt mikään megapaha rasti ole kuitenkaan.

Kävin tsekkaamassa Nihonbashin alueen silleen pikapikaa, kuulin että se olisi hieman kuin Osakan Akihabara eli Peli- Anime- ja Populaarikulttuurin mekka, mutta eipä siellä toistaiseksi vielä muuta näkynyt kuin helvetisti porukkaa ja paljon Pachinko-pelihalleja. Hyvän näköistä menoa kuitenkin, Golden Week taitaa tuoda oman lisänsä noihin ryysiksiin kaduilla. Ehkä tämmöisestä reissusta sai hieman lisää matskua mistä kirjoitella lehteen...

Tarpeeksi kierreltyäni tuntui että jalassa alkaa taas rakko kasvaa joten päätin luovuttaa sen päivän osalta ja lähteä kylpylää kohti. Ryysis oli haihtunut mukavasti pois edestä, vaikka kyllä siellä oli porukkaa aika kivasti näkyvillä jo aulassa. Jonotella ei tarvinnut, siitä vaan pääsylippu automaatista kouraan, tarkistus että yöpyminen on mahdollista juuri tänään ja sitten tottuneesti hakemaan eden-ranneke respasta ja pakolliset sääntöjen kuuntelut japaniksi. Kengät tallelokeroon, yläkertaan ja vaatteet pois. Kiva paikka kun kaikki tavarat saa turvaan eikä tarvi huolehtia mistään, kaikki tarvittava on kahden rannekkeen takana.

Katselin aluksi että täähän on erinäköinen kuin viimeksi, mutta sitten muistin että perkule, nythän ollaan tosiaan Aasia-puolella kun viimeksi oltiin Euroopassa... Ei siitä vaihdoksesta paljon jäänyt käteen, suuri osa saunoista hävisi pois ja pari kylpyä tuli tilalle, diggasin ehkä sittenkin enemmän Euroopan puolesta. Ensin sääntöjen mukaan pakolliseen huolelliseen pesuoperaatioon eli jakkaralle istumaan ja itsensä saippuointi ja suihkuttelu äärimmäisen huolellisesti. Välillä kävi saunomassa ja palasin vielä takaisin pesutilaan ajamaan partani. Täällä on jopa höylät talon puolesta järjestettynä, mutta vaahtoa ei ole? Hieman outoa. Noh, sheivauksen jälkeen vihdoin kylpemään oikein urakalla. Jonkin aikaa siellä KUUMASSA vedessä (kuitenkin onneksi tällä kertaa alle 48ºC) lilluttuani oli niin löylynlyömä ja väsynyt olo, johtuen ehkä myös viime yön neljän tunnin unista, että menin kansituolille makaamaan ja pistin tuollaisen pienen pyyhkeen haarojen peitoksi ja aloin levyttelemään. Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia siinä telkkaria katsellessa (kyllä, ruutuja on vähän joka paikassa ja kaikkialta tulee aina jotain hömppähuumoria) alkoi nukkumatti kutsumaan vastustamattomasti. En kuitenkaan halunnut simahtaa alasti sinne kylpyläosastolle, vaan kaavin itseni tuolista ylös ja paukkasin odottelutilojen puolelle. Täällä ei siis tarvitse edes vaatetuksesta huolehtia, talon puolesta järjestyy tuollaiset samuraipyjamat, tai täällä ne on fiksusti ja havainnollisesti englanniksi "wears inside the house". Vaatetus päälle ja sitten olohuoneeseen katsastamaan meininkiä.

Viimeksi kävin vain vilkaisemassa, mutta siellä oli tajuton rivistö tuollaisia nojatuoleja, jotka sai ihan vaakatasoon asti kammettua. Valtasin sieltä takarivistä itselleni vapaan näköisen tuolin ja vedin zetaa palloon oikein urakalla. Siellä oli jännästi laitettu varmaan 20 telkkaria ison hallin kattoon, sieltä näki porukka kaikenlaista ohjelmaa, sai itse keskittää fokuksen siihen mitä halus katsoa. Ehkä tuo on hieman parempi kuin yksi iso screeni, sinne kuitenkin näki ihan hyvin vaikka ne telkkarit ei mitään jättisuuria olleetkaan. Äänetkin toteutettiin siten että sai kuulokkeet laittaa nojatuolissa olevaan reikään ja sieltä switchistä sai kääntää haluamansa kanavan äänet päälle. Itse en kokeillut tuota, katselin silleen ihmeissäni vähän jokaista ruutua siinä sen ajan mitä satuin hereillä olemaan. Tosiaan tuli nukuttua tosi mukavasti ja makeasti, kello oli varmaan 20 pintaan kun menin makuulle ja heräsin sitten aamulla joskus kuuden pintaan. Allasosasto suljetaan klo 8.45 ja check-out on ennen klo 9 jos ei halua maksaa tonnia lisää seuraavan päivän oleilusta. Ja minähän en halua, hotelli on jo varattu seuraavia öitä varten. Siinä kun oli pari tuntia aikaa niin ei muuta kuin uudestaan kylpemään kun täällä kerran ollaan!

Vaikka siellä kylpylässä sattui olemaan lisäkseni yllättävän monta länkkäriä tällä kertaa, niin silti tuijotusta tuli paljon enemmän kuin viimeksi, jolloin olin ainoa länsiedustaja... kannattaa tottua siihen että tuijottavia silmiä tulee, Japanissakin. Tottahan toki niitä valkoinen mies kiinnostaa, erilaisiahan tässä ollaan. Lapset oli ehkä tässä tapauksessa kaikkein hauskimpia. Kun kävin ulkona yhdessä kylpysammiossa, sinne tuli isä kahden poikansa kanssa. Pojat ei uskaltaneet tulla aluksi altaaseen kun minä olin siellä. Tilaa oli kyllä, mutta ei mitenkään reilusti. Siinä sitten pienen suostuttelun jälkeen uskalsivat ja huomasivat ettei ulkomaalainen pure. Pienen katsastelun jälkeen heitin yliystävällisen konnichiwan ilmoille ja pojat katsoivat melkein silmät päästään. Ei helkutti, se puhui! Siinä sit isukin kanssa vähän jutusteltiin ja pojiltakin kyselin hieman kaikenlaista triviaalia. Yllättäen en ollutkaan enää yhtään pelottava. Ehkä se suurin kammotus tulee siitä että nämä pirut puhuvat sitä maailman haasteellisinta kieltä, englantia. Lisäksi ne eivät osaa maan tapoja, käyttäytyvät usein töykeästi ja barbaarimaisesti. Itse koitan olla erilainen, monessa suhteessa olen onnistunutkin, mutta ei minusta natiivia japsia silti saa. Selkä tulee kipeäksi kaikesta siitä kumartelusta ja nöyristelystä mitä täällä harrastetaan. Tokiossa sen yhden miehen kanssa jutustellessa alkoi oikeasti selkään sattumaan kun kumarreltiin jatkuvasti toisillemme ja vähäteltiin omia kokemuksia ja kiiteltiin ja pyydeltiin anteeksi ja... noh, sitä normisettiä mitä täällä on. Meni taas juttu vähän sivuraiteille, mutta ehkä pointtina on kuitenkin se, että täällä, kuten muissakin maissa, ulkomaalaiset ovat jollain oudolla tavalla niin ihmeellisiä ja kiehtovia ja tottahan toki niitä tuijotetaan. Täällä se ei vain ole ihan niin inhottavaa kuin monissa paikoissa. Jokin tässä maassa on vain niin erilaista kuin niissä muissa... Minä tykkään! Se ei ole vain kohteliaisuus kun sanon että Aasiassa kaikkein eniten tykkään Japanista!

Kylpemisten ja pesujen jälkeen olikin aika lähteä pihalle. Loistava yöpymissetti oli, eikä tullut yhtään sen kalliimmaksi kuin mikään hotelli tai hostellikaan. Sisäänpääsy kylpylään oli tuhat jeniä (~7,5 euroa) ja sillä sai olla aamukymmenestä aamuyhdeksään paikalla, tosin välissä ei saa poistua ja omaa ruokaa ei saa viedä, joten.... Jos haluaa olla yötä, niin siitä joutuu pulittamaan toisen tonnin vielä lisää, näin yöpyminen on aika lailla sama kuin hostellissakin, noin 15 euroa. Kaupan päälle kylpyläsetti! Tällä kertaa osasin palautella rannekkeet ja kaikki ihan oikein, se toisen tonnin maksaminen tapahtui sitten kun palautti rannekkeen ja kone pyysi rahaa jota vastaan se antaa sitten lipukkeen millä pääsee ulos. Ihan hienoa että kaikki on koneistettu, eipä tarvitse tiskeille jonotella ja työntekijät voi keskittyä asiakkaiden palvelemiseen tuollaisen mekaanisen turhanpäiväisen työn sijasta. Tuo koneellistaminen ei kuitenkaan tunnu kamalasti vähentävän sitä työporukan määrää oikein missään, pikemminkin.... tarvitseehan jonkun niitä koneitakin tyhjennellä ja huoltaa jne.

Hotellini oli aika lähellä kylpylää, pieni marssi sinne päin ja koin taas mukavan yllätyksen, check-in aukesi jo klo 7.30 ja kello oli ysin pintaan, joten ei kun huone plakkariin ja kamat sinne! Odotin että pääsen chekkautumaan sisään vasta puolilta päivin, mutta aina parempi näin, ei noita reppuja ja laukkuja millään jaksaisi raahata jatkuvasti mukana vaikka rinkkaan verrattuna painoa on kymmenen kertaa vähemmän. Toi repun käyttäminen on tosiaan ollut ihan kätevä homma, sinne saa vaatteet ja hygieniatarvikkeet ja vähän muutakin eikä painoa tule juuri mitään! "Diesel" -merkkinen KL:stä ostettu taatusti "aito" reppu on muuten alkanut hajoamaan, onneksi tuosta ylhäältä päin, joten vielä ei tavarat putoile. Tein patenttimiehen ratkaisun ja ostin parit hakaneulat ja kuroin reiän niillä umpeen. Tai enää ei voi puhua reiästä, ennen toimenpidettä se oli kasvanut jo niin isoksi että siitä pystyi ottamaan tavaroita repusta aukaisematta vetoketjua. Uuteen reppuun en enää satsaa!

Mihin taas jäinkään... ai niin, hotelliin majottautumisen jälkeen oikeastaan seuraavat pari päivää menivät aika lailla samalla muotilla, lähdin seikkailemaan ja katselemaan paikkoja siellä aika lähiympäristössä, mutta kuitenkin eri mestoilla mitä aikaisemmin. Nihonbashilla tuli käytyä taas uudestaan, samoin etsinnässä oli Amerika-mura tuolla lähellä myös. Sen pitäisi myös olla jonkinlainen muodin mekka, hieman kuin Tokiossa oli Shibuya. En löytänyt tietäni ihan Amerika-muran keskustaan, mutta sinne lähettyville kyllä pääsin ja parit ihan mukavat kuvatkin sai napattua. Näkymistä tuli jollain sairaalla tavalla Blade Runner mieleen. Viimeisenä täytenä päivänä kävin vielä kävellen Ebisuchon ja Nihonbashin välisellä kadulla ihan jalkakyydissä ja... bingo! Sieltä se otakuhelvetti löytyi, anime-, musiikki-, peli- ja kaikenlaista muutakin vastaavaa kauppaa löytyi ihan solkenaan saman kadun varrelta kylki kyljessä. Taisin mainita jo aikaisemminkin, mutta täällä tuota pornografiaa myydään kyseisten liikkeiden lähistöllä myös melkoisesti. Joskus niitä löytyy jopa ihan samasta liikkeestä, ja joskus niitä löytyy jopa ihan sekaisin hyllyistä! Voit siis hyvällä säkällä nähdä lasten animaation, hollywood-leffan ja aikuisviihdesellaisen vierekkäin hyllyssä heti sisäänkäynnin jälkeen. En oikein tiedä mitä siitä voisi sanoa... outo on varmaan oikea sana kuvaamaan fiiliksiä siitä. Joku aikoo kuitenkin kysyä että tarttuiko mitään (sellaista) matkaan ja joudun tuottamaan pettymyksen ja sanomaan että ei tarttunut. En ostanut kuin yhden dvd-levyn Japanista, senkin vain siksi että sellaista ei taatusti löydy mistään muualta. Kaikkea tuota yleismaailmallista krääsää löytyy netistä, nettikaupoista ja joskus jopa Suomen hyllyistä ihan riittämiin. Ostan sitten lisää vielä Malesiasta jos näkyy jotain kivaa, mielummin sitä ostaa halvalla.

Tosiaan torstaina oli sitten alustavasti sovittu jo farewell-partyt Nishinomiyassa. Otin metron Osakan pääasemalle ja soittelin Yamalle että missä mennään, mikä on aikataulu. Vähän tuli muutosta sikäli, että aikataulu venyi yllättävänkin myöhäiseksi ja "partyt" muuttuivat Aiesecin tapaamiseksi ja ravintolassa käynniksi. Ei siinä, itse piti olla hotellilla takaisin ennen klo 24 koska silloin sulkevat ovensa eikä enää pääse sisälle. Heavy drinking oli siis kuitenkin pois kuvioista jo, pelkästään senkin takia että seuraava aamuna pitää olla satamaterminaalissa yhdeksältä freesinä ja valmiina. Tapasin sitten siellä meetingissä taas vanhoja tuttuja, monia oli paikalla ja saatiin ihan kivasti jutusteltua kaikenlaista jälleen. Mahtavaa aikaa näiden tovereiden seurassa, paikalliset kaverit on kuitenkin meikäläiselle just sitä parasta, just sitä mistä nautin kaikkein eniten ja mistä oppii aina lisää maasta ja tavoista. Ravintolasetin jälkeen lähdettiin vielä porukalla Kotoenin asemalle, josta lähti mun lisäkseni moni junalla kohti keskustaa ja omaa kotia. Ennen kuin häivyttiin junaan ja sanottiin hyvästit osalle, käytiin vielä läheisestä pikkukaupasta hakemassa drinksut ja mentiin pimeälle sivukujalle suojaan katseilta ja heristettiin siinä viimeiset kampait ilmoille ja heitettiin viimeiset läpät. Sitten asemalle ostamaan lippua ja vielä ennen kuin häivyin parin kaverin kanssa porteista, Yama antoi minulle vielä lahjan. Kohteliaaseen tapaan kysyin ensin että saako avata heti ja sain luvan. Sieltä paljastui pari oikein mielenkiintoista pyyhettä. Niistä kertominen ei auta, ne on pakko nähdä. Mahtava lahja, siitä tuli kiiteltyä monta kertaa ja täytyy kiittää vielä kerran lisää kun pääsee sähköpostin ääreen. Itse puolestani jaoin koko köörille omat käyntikorttini ja sanoin että jos haluavat harjoittaa englantiaan tai muuten vaan heittää läppää niin ei muuta kuin postia tulemaan, lupaan vastata. Jos japaniksi kirjoittavat niin niiden lukeminen vie aikaa, mutta ei mahdotonta sekään.

Näkemiin Yama ja Hiro! Lähdettiin siitä sit Junin ja parin muu kanssa vielä junalla eteenpäin. Seuraavalla välipysäkillä ne pari muutakin lähti eri suuntaan ja lisää hyvästejä... Junin kanssa jatkettiin vielä samaa matkaa aina viimeiselle metrolinjalle asti, jossa Jun jäi sitten hieman aikaisemmin pois. Luvattiin pitää yhteyttä ja toivon totisesti että sällit pääsevät joskus käymään Suomessa tai ainakin Euroopassa. Tästä tuli mieleen että toinen omista Suomen-vieraistani, Shun, ei ollut enää maisemissa, koska hän oli juuri tänä samana päivänä ottanut suunnan kohti Kanadaa ja lähtenyt vaihto-opiskelijaksi sinne. Täytyy paiskata miestä vielä sähköpostilla, olisihan se ollut kiva nähdä vähän enemmän Japanin maaperällä, mutta miehelle silti suuri kiitos että oli mua vastassa ekana päivänä ja auttoi tottumaan maahan todella paljon. Hieman jopa harmittaa ja hävettää että ei nähty enempää, mutta sain sentään annettua Suomi-tuliaiset sinne suunnalle, joten sen sain sentään toteutettua.

Tyhjä fiilis on kun kavereille on sanonut morjens. Menin sitten hotellille ja pakkasin kamat aamua varten valmiiksi. Herätyskello (jonka ostin tässä ihan pari päivää sitten) tanaan ja unten maille. Ei tietenkään ihan heti sentään, kello oli varmaan kaksi tai kolme kun pääsin makuulle asti. Herääminen ei kuitenkaan tehnyt tiukkaa, pikemminkin oli skarpimpi ja voimakkaampi olo kuin pitkiin aikoihin. Hyvä niin, sillä sitten oli aika ottaa tuo syntisen painava rinkka ja reppu ja laukku olkapäille ja lähteä puskemaan kohti satamaa. Kävin tarkistamassa metrolinjaston ja reitin jo etukäteen edellistä edellisenä päivänä valmiiksi jotta ei tarvitse kuumotella sen kanssa. Metroasemillakin joutui kävelemään varmaan kilometrin niiden kapsäkkien kanssa ja sitten satama-asemalta oli terminaaliin varmaan kilometrin kävely lisää. Noh, minä en pienistä lannistu, pieni voimain ponnistus ja sitten pääsee pakkolevyttelemään kaksi vuorokautta. Matkan varrella kävin vielä ostamassa evästä laivaan. Mahtavaa kun tietää tasan tarkkaan mikä siellä odottaa ja miten pitää toimia! Toisaalta on siinä epätietoisuudessakin oma viehätyksensä...

Vedetään tässä vaiheessa teksti poikki ja aloitetaan uusi kappale aikakirjassa, laivamatka on aina kuitenkin oma juttunsa. Tuskin siitä kuitenkaan mitään kovin erikoista settiä tulee, tylsä paikka se on ja minä osaan olla tylsä ihminen jos nikseen tulee. Tässä vaiheessa siis kuitenkin moro!

- Osakas -