Shanghai shakes

Kiina on, anteeksi kielenkäyttöni, Japanin jälkeen kyllä paska paikka. Siis ihan oikeasti. Ihmiset on törkeitä, ruuhkaa on joka paikassa, autot ajaa holtittomasti ja rääkkää torvia oikein urakalla tuolla, kuurouttaen jalankulkijoita. Hah hah, mahtavaa, pääsee taas kokemaan kulttuurishokkia ihan tässä matkan sisälläkin. Taksilla Captain-hostellille ei sentään ollut ongelmia, kuski löysi jopa perille ja maksoi hurjat 1,3 euroa. Hostellissa oli jopa tilaa, joten sain sen halvan huoneen, alle 6 euroa yöltä, jälleen haltuuni pitkästä aikaa. Dormissa olemisessa on tietysti aina ne huonot puolensa, mutta kestän mitä vain että ei tarvi maksaa 30 euroa yöltä vaan kuusi riittää. Säästökuurista ei silti voi puhua, mulla on taskussa 1000 yuania rahaa ja ajattelin käyttää kaikki tämän parin päivän aikana pois, ostetaan sitten tuliaisia porukalle kun ei sitä viitsi kaikkea turhuuksiinkaan tuhlata.

Kun sain kamat vietyä huoneeseeni ja sain jopa rinkan helkutin ison lukkokaapin taakse turvaan, oli aika lähteä ennalta tuttua Fuzhou Roadia pitkin katsastelemaan tulikuumaa Shanghaita. Kartta oli pykälässä, mutta siitä katselin oikeastaan vain bussiasemia, joita täytyy lähteä heti ensimmäisenä asiana metsästämään huomenna kun on maanantai ja varmaan pääsee taas jonnekin pidemmälle ja toimistotkin on jälleen auki, ainakin toivottavasti. Täällä pätsissä pidin muuten silti pitkähihaista paitaa koska lähdin niinkin fiksulla varustuksella kuin wifebeatterilla liikkeelle ja sitä pelkkänään ei kehtaa tässä katukuvassa pitää. Vähän tulee lämpöinen, etten sanois. Mahtava keli kyllä.

Tuliaisosastolta löytyi jälleen jonkinlaista kivaa. Sain pienen uuden sykkeen näihin kiinalaisiin esineisiin ja päätin jo laivamatkalla että on pakko täältäkin ostaa jotain jollekin, kuitenkin on halpaa ja aika autenttista tavaraa. Ekan päivän budjetti olikin puolet tuosta mitä mulla on käytettävissä, joten ei paha alku. Seuraavat kaksi päivää täytyykin koittaa jakaa silleen sopivasti, täytyy vaan muistaa katsoa sekin juttu että on varaa vielä bussiin jolla pääsee pois täältä! Automaatilla ei kehtais käydä kun oli niin paljon rahaa vielä jäänyt varastoon edellisistä nostoista. Kyllä, mulla on tuolla pitkien housujen salataskussa ollut yli tuhat yuania koko Japanin-matkan ajan säästössä, ikään kuin vararahastona jos jotain olis sattunut. Nyt siellä on vaihtoehtoisesti yksi ichi-man yen eli 10 000 jenin seteli, jäi ylimääräistä Jaappanista. Se täytyy sit Malesiassa vaihtaa ringiteiksi. Valuutalla pelaaminen on aina niin kivaa!

Illemmalla karkasin jälleen Coffee Bean -kahvilaan juomaan vihreän teen makuista pirtelöä ja surffaamaan netissä. Tällä kertaa ei ollut parin päivän laivamatkan aikana tullut mitään kovin kiireellistä, vähän yllättävää. Yleensä jollakulla on aina hätä just tolleen 8. päivä heti aamusta kun lähden matkaan ja saavun vasta 10. päivä maihin. Ihan kiva että matka osui just viikonlopuksi. Netteilyn jälkeen lähdin vielä katsastamaan pimenevää Shanghaita ja sain aika makean näköisiä kuvia napsittua, kyllä tämä vaan on upea kaupunki yöllä valoineen ja vilinöineen. Siihen se kehuminen sitten tältä erää jääkin. Katsotaan miten hermot pettää huomenna kun yritän löytää jälleen yhtä paikkaa epätoivoisesti. Onneksi lähtö on vasta parin päivän päästä, on jälleen aikaa hermoilla ja katsastella asioita, ainakaan ei ole niin suurta riskiä mokata ja missata bussia.

Palailin sitten vielä muutaman katukaupan kautta kotinurkille ja ostelin tuliaisia, erikoista settiä erikoisille ihmisille, tai jotain. Täytyy järjestellä jälleen rinkat ja reput uudestaan. Voipi olla että ostan Malesiasta vielä yhden uuden repun, tällä kertaa hyvän laatuisen, ja lähetän tuon vanhan risan ja revenneen soturin täynnä ei-niin-tarpeellista mutta silti kivaa tavaraa merirahdilla itselleni Suomeen ja yllätyn iloisesti sitten syyskuussa jos ja kun se saapuu perille. Saas nähdä....

Ei hittojakaan, ei tämä nyt niin paha ole, kulttuurishokki ja järkytys vaan iskee aina, varsinkin näin Aasian sisällä. Vielä kun sietäis tuota yhtä kuorsaajaa tuossa viereisessä yläbunkassa, vetää muuten kovemmalla volyymillä kuin yksikään ihminen mitä olen tässä elämässä tuntenut. The land of the x-tremes.....

.....................


Ainoa täysi päiväni alkoi varsin rennosti jäseniä oikoillessa pitkästä aikaa ihan hyvässä bunkassa. Sitten "aamupalalle" (kaksi paahtoleipää ja kananmuna...) ja "raittiiseen ulkoilmaan" reippailemaan! Päivän agendana oli löytää kyyti lentokentälle seuraavaa päivää silmälläpitäen. Löysinkin oikeastaan sattumalta jostain sen tiedon että Air Asian kanssa joku bussifirma tekee yhteistyötä, se sama lafka mikä meidät silloin aikanaan Hangzhoun kentältä heitti pimeään Shanghain yöhönkin. Hintakin oli sama eli sata Yuania joutuu siitä lystistä kustantamaan. Ihmisrahassa se tekee 11 euroa joten aika hyvä diili, kyydin on kuitenkin tarkoitus kestää 3,5 tuntia eli kenttä on aikas kaukana itse targetista. En tiedä onko Hangzhoun kaupunki sen lähempänä kenttää, mutta sen mukaan kenttä on ainakin nimetty. Tai siis tavallaan se on Shanghain kenttä, mutta... noh, kyl te tiedätte.

Kuumottelin vähän aikataulujen kanssa koska nyt otan sen meiningin että mitään ei jätetä sattuman varaan, jokaiselle jatkoyhtydelle on päästävä koska ei tee mieli maksaa satoja euroja ja palata Suomeen sitten joskus ja hädin tuskin hengissä. Kerrankin on hyvät diilit tehty etukäteen, niihin täytyy myös ennättää. ei tässä enää ole jäljellä kuin kolme lentoa! Miettikää, kotiinpaluu kestää viikon ja kolmella "vaihdolla", parasta. Mutta mitä maksaa Shanghaista Tampereelle... ehkä 300 euroa jos lasketaan noiden kombolippujen hinnoista puolet eli pelkät paluuosat. Menee sekavaksi? Kuitenkin, hyvän diilin olen mielestäni tehnyt tuossa suhteessa. Vaan kyllä se piti varatakin yli puoli vuotta etukäteen. Niin, aikatauluista piti vielä sanomani että bussi oli isketty lähteväksi klo 18 ja lennon olis määrä lähteä siinä 23 jälkeen ja matka kestää 3,5 tuntia eli siinä jäis... 1,5 tuntia aikaa kentälle saapumisen ja koneen lähtemisen väliin. Tuntuu aika vähältä kun Kuala Lumpurissakin menin kentälle kolme tuntia etuajassa ja pääsin heti chekkaamaan sisään... noh, herran haltuun (vaikkapa herra Yong tai oma henkilökohtainen suosikkini, Hung Long) kaikki ja toivotaan parasta. Tiedän että olen nyt kehitysmaassa ja matkat voi lähteä koska sattuu ja matkassa voi kestää törkeen kauan yms... eiköhän näilläkin jonkinlainen vastuu asiakkaistaan kuitenkin ole. Luotetaan jälleen rouva Fortunaan, joka on minulle niin maireasti hymyillyt koko reissun ajan aina tärkeimmissä paikoissa!

Kun sain lipun ostettua, tuli sellainen olo että nyt ei ole enää tarvetta säästää rahaa kun ei ole mitään elintärkeetä sijoitettavaa ennen lentoa, paitsi ruoka EHKÄ. Mitä tehdä kun taskussa on ylimääräistä? Ostoksille! Tulin ihan hulluksi täällä kun on niin paljon kaikkea siistiä ja kulttuuri on kuitenkin todella upea, bodylanguagesta ja ihmisistä huolimatta. Tuli sit tuhlattua kaikki rahat mitä lompakossa oli ja huomasin että tulipa tehtyä vähän sinänsä tyhmästi. Noh, pankkiautomaatille vaan ja lisää massia kehiin, sieltä sitä saa! Siksi toisekseen, kerrankos sitä täällä ollaan, seuraavaan kertaan voi olla vaikka kuinka pitkä aika. En spoilaa sen tarkemmin mitä ostin, koska porukka voi haluta yllättyä, mutta osteskelin kaikennäköistä sekä siis tuliaiseksi että myös itselleni. Ei se mielestäni hukkaan mene jos ostaa tuotteita ja käyttää rahan siihen, tosin tyhmäänkin asiaan voisi rahansa laittaa, siitä seuraavassa...

Kun palailin tuolta bussilippu- ja ostosreissulta takaisin kotikulmilleni eli Shanghain ydinkeskustaan People´s Squarelle, tapahtui jotain hieman odottamatonta. Jäin pällistelemään hetkeksi hienoja pilvenpiirtäjiä ja torneja paikalleni ja joku emäntä tuli silleen oikein puoliväkisin juttelemaan, ihan kohtuullisella englannilla. Kyseli sitten kaikenlaista, perusjuttuja kuten mistä oon ja mitä teen jne jne.. siihen tuli sit toinenkin, molemmat oli opiskelijoita ja ihan tulessa kun näki ulkomaalaisen ja pääsi jutulle. Siinä sit kyselivät kaikenlaista kiusallista siitä että mitä mieltä olen Shanghaista ja missä olen käynyt. Yritin vastata jotain suurpiirteistä, mutta aina tuli pahoja tarkentavia kysymyksiä, enkä kehdannut sanoa että olen vain välipysäkillä kun Japani kiinnostaa ziljoona kertaa enemmän kuin Kiina... Noh, siinä sit heitettiin läppää ja muijat sanoi että ovat menossa johonkin teeseremoniapaikkaan katsastamaan vähän wanhan ajan teeseremoniameininkiä. Kysyivät että haluanko lähteä mukaan ja pienen pohdinnan jälkeen taivuin ja lähdin niiden kanssa katsomaan kiinalaista teeseremoniaa. Tytöt oli kyllä tosi mukavia, suurin piirtein mun ikäisiä ja olivat itsekin jostain pienemmistä kylistä lähtöisin ja Shanghaissa vain vierailemassa, kaverin häissä tai jotain. Kyllä sitä tässä vaiheessa pystyy itse jo aika hyvin havaitsemaan jos olis jotain kusetusmeininkiä tai vastaavaa ilmoilla. Noh, käveltiin sinne sitten joku vartti, astuttiin pieneen liikkeeseen sisälle ja seremoniamestari tuli paikalle ja alkoi puhua pulputtamaan, kiinaksi tottahan toki. Onneksi kaverit vieressä selitti mulle englanniksi myös että mitä se sanoo ja missä mennään, ei mennyt ihan ohi koko juttu. Siinä sit maisteltiin kaikenlaisia teelajikkeita ja opittiin traditioista ja erilaisista tavoista ja nähtiin paljon upeita ja hieman erikoisia juttuja. Tee-lady näytti meille hinnastoa ennen shown alkua ja siinä oli joku 46 Yuania per teelajike eli joku vitosen aina per maistiainen. Aattelin ensin että ei helvetti, kehtaisko lähteä saman tien menemään, mutta sitten kelasin että kerrankos sitä tämmöiseen tilaisuuteen pääsee ja on vielä tulkit mukana, joten käytetään nyt vähän rahaa tämmöiseenkin kulttuurimatkailuun. Maisteltiin siinä kuusi eri lajiketta noin tunnin aikana ja naiset osti vielä kaverilleen häälahjaksi jotain spesiaaliteetä. Sitten on vuorossa lasku... joku 1400 Yuania se taisi loppujen lopuksi olla, pyydettiin siitä erittely ja mun osuudeksi jäi 305 Yuania. Katsoin lompakkoon ja huokaisin helpotuksesta: Kaikki rahat meni, mutta juuri ja juuri riitti! Ei tarvinnut nolona pummata tytöiltä vippiä tai lähteä automaatille nostamaan siinä vaiheessa lisää. Heh, tiukoille veti siis. Kallista touhua tuo teen juominen ja siellä paikassa ne teet oli myös helvetin kalliita. Myöhemmin ostin pari purkkia yhtä spesiaaliteetä tuolta kadun puolelta ja maksoin varmaan neljä kertaa vähemmän samasta setistä. Ja mainittakoon vielä että teeseremonian laskussa oli erikseen laitettu vielä huoneen käyttämisestäkin 100 Yuania siihen. Melkoista touhua, mutta toisaalta mikäs siinä, kaikki ne tiedettiin jo etukäteen joten laskun tullessa ei tarvinnut yllättyä. Kyllä se silti opiskelijoita aina kirpaisee tommoiset fancy-ass -tapahtumat. Tämän kerran vain!

"Teehetken" jälkeen lähdettiin kävelylle vielä ja likat opastivat mua yhteen puutarhaan, joka on kuulemma pakko nähdä kun Shanghaissa on. Oliko se nyt sitten nimeltään Yu Yuan garden tai jotain... Sinnepäin lähdettiin ja sit puolimatkassa sanottiin hyvästit kun plikkojen piti olla jo kaveriansa tapaamassa. Sain siitä sitten pari hyvää Kiinan-kontaktia lisää valikoimaani, täytyypä pitää yhteyttä jatkossakin, toinen niistä opiskeli vieläpä importtia ja exporttia, joten siitä tulee ihan selvästi bisneskumppani tulevaisuudessa... Ihan mukavaa että tuli tämmöinenkin kokemus tänne kaiken tunkemisen ja kiilaamisen väliin, on niitä siistejäkin ihmisiä täällä alkukädellisten joukossa, ne kaikki eivät karkaa ulkomaille välittömästi.

En ole edes varma löysinkö sitä gardenia koskaan, mutta jotain rehua ja puskaa ja bambumetsää kyllä löytyi, kaiken sen turistikrääsän lähettyviltä vieläpä. Loppupäivä meni sit ostaessa lisää kamaa kun olin ensin käynyt täyttämässä typötyhjän lompsani automaatilla. Illalla oli vuorossa operaatio rinkan ja repun uudelleenjärjestely. kaikki vieläpä mahtui messiin, vieläkin! Huomenna ostetaan taas lisää... =) Yllätyin muuten myös iloisesti että kun tällä kertaa huoneeni hostellissa oli tuolla neloskerroksessa, sieltä löytyi peräti ihan sattumalta toimiva wifi-yhteys! Ei sillä että siitä mitään megasuurta iloa olisi, mutta sainpa tarkistettua lentolippujeni tilanteet ja luettua sähköpostit yms... Pari kertaa olen käynyt tuolla Coffee Beanissa netittelemässä, samalla saa ryystää tuota autuaan mahtavaa Green Tea Ice Blended -pirtelöä, joka vie kielen mennessään. Kaikki ei välttämättä yhtyis tuohon maistettuaan, mutta minä tykkään. Vihreä tee on just parasta, ei sokereita, ei maitoja, ei mitään ylimääräistä shittiä. Tekee hyvää kehollekin. Ei tosin tuossa pirtelömuodossa, siinä on kinos kermavaahtoa päällä. Sopii muuten tuo otsikko ihan pirtelöjuttuihin, tällä kertaa se oli puhdas sattuma.

......


Seuraavan aamun otin taas hyvin rauhallisesti, sillä huoneen avaimet piti palauttaa klo 12 ja sen jälkeen oli vielä neljä tuntia tehokasta peliaikaa. Aamupalan jälkeen pakkailin tarmokkaasti rinkan ja repun niin piripintaan kuin ikinä mahdollista ja sitten olikin jo aika käydä heittämässä check-out ja jättämässä rinkka ja reppu hostellin tavaratalletukseen ja lähteä, huoh, ostoksille. Nostin ihan kivan summan rahaa automaatista, mutta edellisenä päivänä sain tuhlattua jo siitäkin yli puolet ja tänään ei mennyt kuin tunti ja kaikki oli männyttä. Ei tässä nyt mistään sadoista euroista puhuta, kympeistä, mutta nopeasti se summa haihtuu joka tapauksessa, se on täällä kuitenkin melko iso raha. Se oli tyyliin eka kauppa jossa myytiin hienoja asuja ja mun rahat oli käytännössä siinä, seuraavan kaupan kohdalla löin lopullisen naulan arkkuun ja jäi sen verran rahaa että kävin semi-hyvässä ravintolassa syömässä kanaa chilipippurein varustettuna. Hyvä setti olikin, paitsi että kanassa oli perkele luut mukana vaikka se oli paloiteltu sinne kasvisten sekaan. Erikoista. No, onneksi tällä kertaa oli aikaa syödä rauhassa, sillä mitä hittoa sitä tekis kun ei ole enää senttiäkään rahaa tuhlattavaksi ja aikaa on käytettävissä vielä muutama tunti. Kävelyksi se loppuaika sitten meni, palasin hyvissä ajoin hostellille ja kävin vielä hetkeksi lataamassa tietokonettani ja leechaamassa nettiä yläkerrasta. Noin klo 16 lähdin bussiasemaa kohti rinkan ja repun kanssa. Arvioni oli että rinkka painaisi noin 20 kiloa kun se oikeasti painaa kuin synti, järkyttävä ero siihen 9-11 -kiloiseen normipainoon. Myöhempänä pieni yllätys tuon suhteen...

Miksi lähdin kaksi tuntia aikaisemmin bussiasemalle, joka sijaitsee kohtalaisen lähellä ja ilman matkatavaroitakin olisi voinut viihtyä? Kerroin jo aiemmin, en ota mitään riskejä enkä tee mitään kompromisseja itselleni, kaiken pitää olla satavarmaa. Helkutin hyvä että lähdin ajoissa, päätin sitten ottaa hieman pidemmän, mutta vähemmän linjavaihtoja vaatineen reitin metrolla ja olin oikeassa ottaessani riittävästi aikaa matkaan, siinä metroillessa meni yli tunti! Ei siis jäänyt paljoakaan odoteltavaa enää siellä bussiaseman puolella kun sinne asti päästiin. Kyselin ja kuumottelin moneen kertaan että onko tämä nyt varmasti oikea paikka ja onko tuo nyt varmasti se oikea bussi. Mieli alkaa tekemään tepposiaan ja meikäläinenkin on vaihteeksi hieman hermostunut, tosin olisitte tekin jos ei olis mitään käsitystä asioista ja kuitenkin pitäis päästä matkassa eteenpäin. Ja mitään ei ole varaa missata, se on jo moneen kertaan tullut todettua. Kummelissakin sanottiin jo aikanaan että "panokset kovenee" ja tällä kertaa se mielestäni osuu ihan hyvin kohdalleen. Ei olis haitannut lähellekään niin paljon joku 30 euron lennon missaaminen Penangista Kinabalulle kun se ei olis merkinnyt mitään järkyttävää.

Kuumotteluista huolimatta homma meni kuin tanssi, sain kysyttyä vielä kuskiltakin että meneehän tämä nyt VARMASTI Hangzhoun lentokentälle. Kyllä se meni, ja lähtikin vielä ihan ajallaan, klo 18 kuten sovittu, hienoa, ehkä ehdin vielä koneeseenkin, tai siis lennon check-inniin ekana... Matka meni ihan rennosti muuten, mutta 3,5-tuntiseksi povattu bussimatka alkoi jännättämään loppua kohti kun alkoi olemaan lievästi sanottuna pissahätä ja vessaa ei tietenkään ollut, eikä uribagia, eikä kuski ollut kovin valmiudessa pysähtymään pusikollekaan. Juuri kun olin varautunut sihtaamaan kolapulloon, koin mahtavan yllätyksen: jo 2,5 tunnin ajamisen jälkeen olimme perillä! Jumalauta, tämmöisiä lisää! Ei se nyt silleen mitään kamalasti hyödyttänyt kun lento lähti ihan ajallaan, mutta mielummin sitä odottelee kentällä kuin bussissa pissahädissään ja saapa ainakin mielenrauhan siinä samalla.

Lentokentällä jonotettiin ensin quarantinen edessä, mutta lopulta kun portit avattiin niin porukka vaan rynni sisään, ei mitään tarkistuksia, vaikka odotin että olis taas kaikilta mitattu lämpö yms... ehkä se on vaan saapuessa? Seuraavaksi tuttu check-in ja jälleen sain kysyttyä itselleni kuninkaallisen paikan hätäuloskäytävän vieressä reippaalla jalkatilalla. Tällä kertaa ei olis ollut paha nakki muuallakaan, tilaa on reilusti, tuolla porukka nukkuu kolmen penkin päällä vaakatasossa, näyttää ihan mukavalta. Mikäpä sitä toisaalta itseäkään estäisi menemästä tuonne muualle uinumaan, mutta ehkä tämä on ihan jees, ei tässä kuitenkaan ole tarkoitus mitään yöunia korvaavia vetää, vaikka tässä lentäessä tämä yö meneekin.

Kiinalainen turvatarkastus oli suorastaan luokattoman huono, joku sälli nojasi käteensä ja tylsistyneenä katsoi kuinka porukalla oli laukuissa nesteitä ja muuta epäilyttävää, mutta varmaan kenenkään laukkuja ei katsottu sen tarkemmin. Ei siinä, katsoivat sentään, ehkä ne kuitenkin osaavat asiansa. Vähän laiskan näköistä touhua vaan... Odottelutilaan päästyäni tein vielä tutun liikkeen ja hain sen koko hallin ainoan toimivan pistorasian ja tein leirin sen viereen, sain tietokoneeseen lisää poweria taas, ainakin on lentokoneessa tekemistä kun on täysi akku! Tunnin odottelun jälkeen pääsikin jo koneeseen. Pientä jännitystä tarjoaa jälleen säiden kuningas, hmm...Poseidon? Zeusta en toivoisi näkeväni, vaikka ei ne salamat tässä pienen hytkymisen seassa enää missään tuntuisikaan. Aina sama laulu lentäessä, enkä pistä pahaksi vaikka oliskin aina sama, en halua kokea mitään isoja freefalleja vielä tässä vaiheessa elämääni.

Lentomatka sujuu siis mukavissa merkeissä, ehkä koneesta ei tulekaan kirjoiteltua enempää settiä jos ei jotain ihmeellistä tapahdu. Ruoka oli samaa kasvissettiä kuin viimeksikin, taivaallisen hyvää. Palvelu toimii ja Jani on tyytyväinen. Mennään tällä eteenpäin, palatkaamme asiaan Malesiasta ja Kuala Lumpur kolmosesta! Koitetaan tehdä siitäkin vielä elämyksen arvoinen setti vaikka mesta on tuttu ja tylsä ja aikaa on nelisen päivää... Tsau!


- Feng Shui III -