Kaikki laivaan! Kohti Shanghaita

Tosiaan vaiheeksi pelasin ihan varman päälle ja saavuin terminaaliin noin ysin aikaan aamulla, check-in oli merkitty alkavaksi klo 9.30 ja laivan lähtö klo 12. Ensimmäisen joukossa lippu ojossa tiskillä ja sitten odottelutilaan heti oven viereen kärkkymään paikkaa päästä tullimiehen tykö ensimmäisenä. Odottelua siellä penkeillä oli joku reilun tunnin verran ja sitten päästiin passia näyttämään. Se hoitui kuin salama, sitten vaan laivaan! Helppoa kuin heinän teko, liiankin helppoa. Eka laivassa, jumalauta! Hah haa! Henkilökunta oli jälleen mukavasti vastassa, siellä annettiin Kiinan maahantulokortti ja terveyskortti käteen ja ohjattiin huoneeseen, vaikka olisin minä itsekin osannut... Ensimmäisenä saapumissa on puolensa, valtasin saman mahtavan ykköspaikan kuin viimeksikin, nurkassa ja sähköpistokkeen vieressä! Lisäksi olin lievästi sanottuna sika ja vedin sitä viereistä patjaa kymmenkunta senttiä lisää itsestäni pois päin, tein siis itselleni lisää tilaa. Toki vedin siinä rivissä muitakin patjoja hieman syrjempään jotta eivät ole liian lähellä toisiaan myöskään. Sikamaista käytöstä? Ehkä, mutta minkäs tekevät kun olin ainoa paikalla! Hah hah haa! Mitä vain jotta itsellä on hyvä olo. Lisäksi otin sieltä nurkasta ylimääräisten patjojen osastolta yhden patjan lisää ja laitoin sen sinne toisen patjan alle, sain siis vähän pehmeämmän sängyn tällä tavalla. Tämä siksi että nuo patjat on oikeasti jonkun sentin pari paksuja ja se on melkein sama kuin lattialla nukkuisi. Ei ihme jos on lonkka välillä vähän kipee.

Terveyskortista pitää muuten vielä muistaa mainita. Nauroin ihan katketakseni tuolla noin 20 hengen kansoittamassa hytissä (kyllä, tällä kertaa siellä on enemmän porukkaa, sikäli autenttisempi fiilis). Ensin normaalit kysymykset eli onko mitään ripulia tai kuumetta tai päänsärkyä tms.... sitten, oletko ollut lähikontaktissa influenssaa sairastavan kanssa. Ja sitten, grande question: "Have you had close contact with pig within the past 1 week?" Minä en normaalisti ajattele mitään törkeyksiä, mutta tuon kysymyksen luettuani tipahdin ihan täysin ja repesin. Hehhehhehheh. Ja jos taas hetki ihan tosissaan ajatellaan, niin näitä kiinnostaa täällä että oletko halaillut paljon sikoja viime aikoina. En tiedä minkälainen on sikainfluenssan tilanne Kiinassa tällä hetkellä, mutta ainakin siihen suhtaudutaan todella nopeasti ja vakavasti. Pitääkö tässä ruveta pitämään maskia suun edessä loppumatkan ajan tai jotain? Ei nyt aleta itsekään liioittelemaan, kuumotellaan kirjaimellisesti sitten jos kuume nousee yli 39 tai silleen. En minä nyt missään Meksikossa ole sentään ollut!

Sain "järjestelyt" tehtyä ennen kuin alkoi porukkaa valumaan eläinosastolle mun luokseni. Jo ennen laivaan saapumista katselin siellä odottelutiloissa k*rpä otsassa kuinka länkkäreitä valuu penkeille aina vain lisää ja lisää. En siis ole lähellekään ainoa joka täällä laivailee.. En tiedä miksi ärsyttää niin paljon, mutta jotenkin länsimaalaisten naamat ei just nyt jaksa miellyttää, olisin halunnut viettää aikaa useamman aasialaisen kanssa. Niihin on totuttu. En osaa selittää miksi tunnen tämmöistä vihaa kanssamatkustajia (trävellereitä) kohtaan, ainoa on se että... noh, en tiedä. Jokin vaan siinä australialaisen Sheenan ja venäläisen Ivanin jättimäisessä rinkassa ja ärsyttävässä aksentissa tekee niistä niin vastenmielisiä. Lisäksi nämä eivät puhu muuta kuin toisilleen ja kertovat aina niitä samoja juttuja ja niin poispäin. En ole ennenkään piitannut niin paljon näistä muista matkaajista, mutta tällä kertaa inho nousee oikein kunnolla pintaan. Anteeksi jos joku ei tykkää tästä, mutta kerron vain sen mitä tunnen. En minä yleisesti ottaen länsimaalaisia vihaa ja taatusti on kiva päästä ensin Britanniaan ja sitten Suomeen tuttuihin kuvioihin, mutta täällä maailmalla ollessani tahdon nähdä autenttisia ihmisiä enkä aina sitä samaa ja tylsää. Ymmärtäisitte paremmin jos tietäisitte minkälainen on tuollainen perus-travelleri. Noh, ehkä minä kerron lyhyesti siitä!

Ei oikeastaan ole väliä mistä nämä saapuvat, useat ovat aina niin samantyyppisiä. Jättimäinen rinkka kertoo siitä, että elämän perustarpeista ei olla valmiita tinkimään. Iso froteepyyhe, hiustenkuivain ja ihovoidekokoelma kulkee aina mukana ja niitä otetaan tarpeeksi että riittävät koko reissun ajaksi ettei vahingossakaan tarvitse ostaa mitään paikallisia tuotteita. Kaikki kuljetukseen liittyvät liput ostetaan reilusti etukäteen tai varataan ainakin, mielellään jo kotimaassa ollessaan. Hostellit varataan myös etukäteen, mielellään varaavat myös sellaisen hostellin missä muutkin matkaajat viihtyvät. Valitettavasti nämä ovat usein myös halvimpia, joten itsekin on tullut niissä viihdyttyä pakon edessä. Suihkussa on pakko päästä käymään joka päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Peili on välttämättömyys. Jos paikalliset majatalonpitäjät tai muut palvelualalla työskentelevät henkilöt eivät ymmärrä heidän puhettaan, he puhuvat kovempaa ja yrittävät epämääräisillä käsimerkeillä saada asiansa selväksi. Yleensä pyynnöt liittyvät johonkin melko turhanpäiväisiin, kuten retkien järjestämiseen tai muuhun sellaiseen, joka varmasti selviäisi kun itse ottaisi asiasta selvää. Paikallista kieltä ei opetella, jos ei ole englanninkielistä menua niin siellä ei syödä. Tämän vuoksi niitä ei siis näy tuolla katukuppiloissa juurikaan, eivät uskalla edes kokeilla ja vaikka uskaltaisikin niin kuka noin likaisen näköisessä paikassa söisi, hyi! Maassa kiinnostavinta ovat ne paikat joissa kaikki muutkin käyvät, pakkohan ne normaalikohteet on päästä näkemään että voi sitten sanoa kaikille käyneensä ja nähneensä! Mielellään eri nähtävyyksille varataan joku kiertoajelu tai vastaava, se on kuitenkin niin halpaa ja siinä säästää itse vaivan käyttää julkista liikennettä tai katsoa kaupungin karttaa. Hei, tuolla on muita matkaajia, kokeneen näköisiä vieläpä, mennään jutustelemaan niitä ja kysytään vähän vinkkejä tästä maasta. Osaavat varmasti myös kertoa kulttuurin erikoisuuksista ja kaikesta muusta mikä tässä maassa on tietämisen arvoista! Jos maassa jo kaksi viikkoa ollut matkaaja ei osaa kertoa kaikkea siistiä niin ei sitten kukaan!

Huhhuh, eiköhän tuo riitä, menee vähän liian vihaiseksi muuten. En väitä että itse olen sataprosenttisen erilainen, mutta tuossa oli niin monta kohtaa jotka sotivat mun matkaperiaatteita vastaan. Ei seikkailua, ei kokemuksia, ei oppia uudesta kulttuurista... omaan itse toki samoja piirteitä jonkin verran, mutta minä sentään yritän olla erilainen. Välillä hävettää länsimaalaisten puolesta täällä, maassa maan tavalla ei toteudu läheskään aina. Huomatkaa nyt siis että puhun reppureissaajista, näistä jotka ovat myös oman maansa lähettiläinä maailmalla hieman eri tavalla kuin tavalliset lomareissulaiset tai vaikkapa työmatkalaiset. Enkä minä voi ketään tuomita heidän toimintaperiaatteistaan, mutta onneksi sananvapauden nojalla voin sentään ilmaista että monet näistä asioista ottavat itseä päähän oikein urakalla. Lisättäköön vielä että omien toimintaperiaatteideni vuoksi minua myös tuijotetaan kuin halpaa makkaraa paitsi paikallisten, myös muiden matkaajien toimesta. Minä siis olen kuitenkin se kaikista suurin odd-kid tässä porukassa.


Ensimmäisten joukossa eläinosastolle saapui myös tuommoinen venäläisen näköinen sälli mustan partansa kanssa. Katsoin että sillä on eukko mukanaan joten taatusti ottavat oman hytin, mutta ei! Ja vaikka se oli ensimmäisten joukossa niin silti sen oli pakko tulla ja valloittaa mun viereinen paikkani. Se siitä autenttisesta aasialaisesta naapurista... noh, ehkä jos saan oman ilmeeni vaihdettua tässä matkan aikana julman jurosta jöröttäjästä hieman lempeämpään ja vastaanottavaisempaan niin ehkä se uskaltaa sanoakin mulle jotain. Veikkaan että olin niin vihaisen näköinen aiemmin, että kukaan ei ole uskaltanut tulla sanomaan mitään. Tiedättehän, jos katse tappaisi....

Otin siinä sitten hieman lepiä ennen laivan lähtöä ja huomasin herääväni seuraavan kerran noin tunnin päästä, laiva oli tuolloin jo kaukana satamasta. En minä olisi varmaan silti jaksanut mennä kannelle "vilkuttamaan" tai kuvaamaan, joten ihan sama... Reissu on sinänsä niin erilainen nyt kun se on kerran jo koettu, kaikki viehätys ja jännitys on poissa, jäljellä on vain tylsyys. Onneksi on tietokone messissä, muuten tulis vaikeeta. Ensimmäinen vuorokausi meni aika mukavasti nukkuessa ja konetta näppäillessä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, onneksi olen ajan tappamisessa maisteritasoa, ellen peräti professori. Jatkuu....

.............................


Yöllä tuli valvottua just niin myöhään kuin läppärissä riitti akku (sähköt pistettiin poikki kympiltä) joten nukkumaan tuli mentyä vasta siinä kahden aikaan yöllä. Aamulla ei sitten jaksanut millään nousta aamupalalle, sinänsä harmi että se on kuitenkin ilmainen, mutta toisaalta nyt kun toisella aamupalalla kävin niin en minä paljoa missannut. Toisena päivänä tuli sitten käytyä lounaalla jotta saa hieman energiaa muustakin kuin pikanuudeleista. Ravintolan setit oli jälleen ihan hyviä, mutta ehkä ei ihan kuitenkaan tuon 450 jenin arvoinen mikä sillä on hintaa.

Ravintolasetistä puhuttaessa pitää muuten muistaa mainita vielä pieni ukotus, jonka esitin edellisen laivareissun yhteydessä, tuli vaan mieleen tässä kun kirjoittelen raflan vieressä olevassa tilassa settiä. Täällä on siis tarjolla sellainen ruokasetti kuin Kitsune-udon. Udon on siis sellaista paksua japanilaista nuudelia ja kitsune puolestaan tarkoittaa kettua. Ei se oikeasti mitään ketunlihaa ole, lähinnä siinä tulee mukana tuollainen tofumatto ja lihaa ei ole lainkaan. Kukaan ei vaan tarttunut jutun syöttiin sillä kertaa, olette ovelampia kuin ketut! Miksi se on sitten nimetty kitsuneksi? Yritin siitä kysyä Japanissa, mutta en saanut yksiselitteistä vastausta. Olettaisin että se tofun palanen siinä päällä on hieman saman värinen kuin ketun turkki tai jotain....

Anywhoo, päivä kakkonen meni myös hyvin rennoissa merkeissä, lähinnä nysväsin paikallani ja naputtelin tietokonetta ja katselin videoita. Ei oikein ole ollut puhetuulella tämän reissun yhteydessä, varmaan vähän sisimmässä masentaa ja ketuttaa tuo Japanista lähtö sen verran. Noh, haetaan se mindset tässä kuntoon, ei ole enää kuin yhdeksän päivää ja meitu on kotona, jumalauta!

Kävin minä välillä vähän kävelemässä ja otin laivan käytäviltä videokuvaakin, saapahan muutkin nähdä vähän konkreettisemmin että minkälainen paatti ja minkälainen alue on kyseessä. Ihan joka paikkaa en kuvannut kun ei viitsi ihmisiä alkaa häiritsemään ja terrorisoimaan sentään. Tästä meidän "eläinosasto" -hytistäkin sain kuvaa kun ei ollut ketään huoneessa, silleen se ehkä on paras... Komia auringonlaskun kajo oli illalla horisontissa, siitäkin sain pari ihan hyvää otosta. Harmi ettei ollut hyvää paikkaa asettaa kameraa, itsestäkin olisi taatusti saanut vielä paremman kuvan otettua.

Illalla ja yöllä merenkäynti olikin sitten poikkeuksellisen kova. Kävi jo monta kertaa mielessä että missä on hätä-exit ja mitä tästä pitäis napata mukaan jos laiva kellahtaa nurin tai tapahtuu jotain muuta kivaa. Oikeasti oli niin kova merenkäynti että täällä porukka kävi vuoropelissä hakemassa pahoinvointilääkettä tuolta infotiskiltä. Itse en siihen alentunut, eikä mitenkään erikoisen paha olo ollutkaan. Ehkä mua on siunattu rautaisella vatsalla totta totisesti, koputtaen tosin jälleen samalla puuta ettei saa vielä reissun viime metreillä jotain megaripulia :D
Samalla muuten huomasin että ei tämä laiva oikeasti ole lähelläkään ruotsinlaivoja kokonsa puolesta, paljon pienemmästä on kyse. Rahtiakaan ei taida mitenkään järkyttävästi olla kuitenkaan loppupeleissä. Onneksi voidaan sentään puhua risteilijästä joten ihan aaltojen armoilla ei kuitenkaan olla.

Seuraavana aamuna jälleen herätys, tällä kertaa siis aamupalalle. Sitten näkyikin jo tuota Shanghain jokea ikkunasta, perillä aletaan olemaan, vaikka kello on puoli 9 ja saapumisajaksi oli merkitty klo 11... noh, hyvä että oltiin satamassa ajoissa, täällä sitä odotellaan vieläkin klo 10.30 maissa että guarantine-hemmot tulee ja mittaa meidän kuumeen ja kyselee että onko sikamaisia oireita. Hyvä ettei ole kiire minnekään ja voi ottaa rennosti, kaikki muut on jo melkeinpä taittaneet patjansa kasaan ja pakanneet reppunsa, minä olen kyllä lähtövalmis, mutta sänky on edelleen levitettynä, minähän levyttelen just niin kauan kunnes on pakko ottaa tuo 20-kiloinen apina selkään ja kävellä.
Jos tuommoinen pieni merenkäyntikuumottelu ei ollut tarpeeksi niin miten olisi influenssakuumottelu? Päästiin tosiaan maihin hyvin klo 10 aikaan, sitten kuulutettiin että lääkäri tulee hytteihin tarkistelemaan matkustajat ja sitten lähdetään pois laivasta. Noh, kesti ihan helkutin kauan ja ihmeteltiin missä lekuri viipyy, sitten joku tuli sieltä tiedusteluretkeltä ja kertoi että joku englantilainen oli ollut kuumeessa, joten se vietiin sairaalaan tutkimuksiin ja sillä välin kaikki matkustajat pysyy laivassa kunnes saadaan selvyys siitä onko naisella influenssaa vai ei. Jossain vaiheessa joku tuli sanomaan että homma ok, tytöllä oli vain "tavallista flunssaa" mutta siltikään tohtoria ei vielä näy... kaksi tuntia mennyt jo odotellessa ja vähän alkaa käymään hermolle, mutta ei siinä mitään, coolisti vaan. Täällä porukka on lievässä paniikissa, mutta onneksi mitään isompaa pakokauhua ei ole päässyt syntymään. Tässä vaiheessa voin kiitellä onneani vielä enemmän että en hirveästi ollut kanssakäymisissä muiden matkustajien kanssa, sekin on tietyllä tavalla varovaisuutta. Lopulta päästiin sitten kahden ja puolen tunnin odottelujen ja epävarmuuden jälkeen vapaaksi sieltä meidän häkistä ja ihmetellä täytyy suuresti että kaiken sen kuumottelun jälkeen meiltä ei edes mitattu kuumetta missään vaiheessa! Unohtivat varmaan koko jutun kun yksi tapaus vei kaiken huomion. Ei tätä terveystarkastusta ihan näin hoideta hei... Noh, ihan sama, tullikuumotusten ja passintarkastusten jälkeen pääsin ulkoilmaan ja yllätyin mukavasti keleistä.

Tällä kertaa otan kyllä taksin hostelliin, rajansa se on tyhmyydelläkin. Siksi toisekseen Japanin jälkeen Shanghain kahden euron taksi lähinnä naurattaa. Toivottavasti ei mene rahankäyttö ihan lekkeriksi sen vuoksi että hinnat tuntuu taas halvoilta. Rahan vuoksi hyvä että ensin olen Shanghaissa hetken ennen Kuala Lumpuria, muuten sitä sekoisi ihan täysin taas näiden hintojen kanssa. Lueskelin noita vanhoja blogientryjäni oikoluvun muodossa ja huomasin vasta nyt että ne hinnathan on ollut monesti ihan törkeen naurettavia. Täysi ateria 1,40€? Hah hah haa! Rakastan minä Malesiaakin!

Nyt kuitenkin siis ollaan Shanghaissa pari päivää ja kuumotellaan että mistä saisi varman kyydin lentokentällä parin päivän päästä. Ensin pitää löytää bussiasema ja sitten varata ajoissa bussi ja mielellään tosi ajoissa lähteä liikkeelle. Minä en jätä mitään sattuman varaan, jos bussi leviää tai ei lähde niin minä otan vaikka saatana taksin, jatkoyhteyksiin on pakko päästä tai muuten homma menee vituix ja kotiinpaluu maksaakin yllättäen mansikoita. Ei hätää kuitenkaan, kokeneita kettujahan tässä ollaan jo, no problemos!

Shanghaissa muuten lämpötila ihan siedettävä 34 astetta varjossa, jumankekka mikä ero kuukauden takaiseen. Nautin jo tästäkin, tosin tässä saastepesässä se nautinto on hieman pienempi kuin jossain paratiisisaarella... ei sillä että KL:ssäkään se ilma mitenkään raikasta olis, mutta Kiina on ihan oma lukunsa näissä. Onneksi en sentään Pekingissä joudu olemaan.

Setti poikki tässä vaiheessa ja kohti Kiinaa! Siitä jälleen oma episodi, kirjoittelen sen vaikka lentokoneessa sitten jos ei aiemmin ole aikaa tai virtaa. Palaamme jälleen!


- Purseri-kapteeni Kayas Rin -