Naraba Nara no Fan ja Naranai no ka

Huonoa sanaleikkiä, ei taida olla edes oikein, mutta oli pakko yrittää tehdä jotain tuommoista, vähän kuin japaninkielinen alivaltiosihteeri tai jotain. Japanin kielessäkin on paljon hauskaa väännettävää ja sanat on joko samoja tai lähellä toisiaan, niitä voi käyttää kekseliäästi jos osaa. Oma suosikkini on myös yksi minun itse kehittelemistäni, en välitä vaikka se ei olisikaan joltain kantilta ihan kieliopillisesti oikein. Se on KamiKamiKami ja eri merkeillä kirjoitettuna se voisi olla vaikkapa PaperiTukkaJumala. Tukkajumalahan on jo valmiiksi Suomessa establishoitu käsite joten ponnistetaan siitä.

Enough about shit, asiaan. Nappasin Osaka stationilta junan Naran pysäkille, maksoi 780 jeniä eli viitisen euroa, ei vie vararikkoon pieni matkustaminen. Paikan päällä olikin sitten taas turisti-info ihan siinä aseman kyljessä ja kellokin raksahti just sopivasti 9 kun saavuin, se oli myös aika jolloin turisti-info aukeaa. Tässä vaiheessa vielä everything´s going Jani. Mutta sitten kun pyysin hostellilistaa niin sain vain sellaisen missä oli hotelleja ja ryokaneita eli majataloja. Paha tunne, ne on yleensä melko kalliita. Aloin soittelemaan paikkoihin ja kyselemään hintoja ja vacancy availabilityä (saatavuutta?). Perskeles, halvimmat paikat oli pistetty jaotteluun siten että ne oli "alle 6000 jeniä per yö"... ei paljon lohduta, se on aika paljon yhdestä yöstä silti, mitenköhän porukka pystyy maksamaan yhdestä yöstä jonkun helvetin 200 euroa ja viipyä viikon, siinä menee pelkkiin yöpymisiin mun koko kuukauden matkabudjettini. Noh, yhdestä paikasta olin kuulevinani että 3900 jeniä joten päätin lähteä sinne. Kun pääsin vihdoin kävellen rinkan kanssa perille, tällä kertaa ihan hyvin eksymättä, niin se hinta olikin 5900 jeniä... great... noh, tällä kertaa kivisydän suli ja otin "ökymajoituksen" ja päätin olla vain yhden yön Narassa. Tämänkertainen otsikko voisi kääntyä vaikka siten että "eikös siusta sitten tulekaan Naran fani?". Väkisin on väännetty ja väärin, mutta pakko oli koittaa....

Sain täytettyä laput ja maksettua, mutta check-in on vasta kolmelta, joten rinkka sinne respan huostaan, laukku pykälään ja kävelylle! Sinänsä sijainti on hyvä, että tässä on noita temppeleitä ja nähtävyyksiä lähellä, tuolta metroaseman vierestä pitäis tulla vielä pidempi matka, ainakin kävellen aika tappomatka suorastaan. Hyvän kävelymatkan päässä oli hieno ostoskatu toteutettuna kävelykatuperiaatteella, ahdasta ja erittäin autenttista. Lisäksi lähistöllä oli roppakaupalla temppeleitä ja kaikenlaista muuta kivaa härpäkettä. Puistoalue ja kaikkea...

Tuo puistoalue poikkesi normaalista tällä kertaa, sillä täällä Narassa noissa puistoissa käyskentelee täysin villinä ja vapaana peuroja! Tai mikä hitto se deer nyt sitten suomeksi onkaan, ei oikeastaan kiinnostakaan niin paljoa, mutta jotain sinne suuntaan, sarvekkaita kuitenkin. Tai no ei kaikki ollut edes sarvekkaita, toki joiltain puuttui sarvet luonnostaankin, mutta sitten näki myös sellaista että sarvet oli törkeesti sahattu katki, ilmeisesti jotta eivät pöki niillä ihmisiä. Törkeetä sanon minä! En ole eläintensuojelija tai mitään (monettakohan kertaa tämänkin jo teksteissäni totean...) mutta aina tuommoinen vääryys saa voimaan pahoin ja jopa näkemään punaista. Ymmärrätte paremmin jos itse katsotte sitä peuraa silmiin ja näette siellä sen kajastuksen että "tahtoisin sarveni takaisin". Bah! Ne peurat oli kuitenkin tosi kesyjä ja siellä myytiin toki myös keksejä joita peuroille voi syöttää. Nappasin vähän videomateriaalia tapahtumasta. Lapset varsinkin olivat todella innoissaan. Ihan mukava säväys ja omaperäinen juttu kaupungilla, ei noita peuroja ihan hirveästi taida muualla olla ainakaan tuohon tyyliin.

Puistoalueen lisäksi oli pakko käydä jälleen yksi pakollinen temppelikäynti, sitten vähän jotain kukkapuutarhaa ja whatnot. Kiertelin taas tuossa noin seitsemän tunnin aikana niin paljon että jalat huutaa armoa ja selkä taittuu jo tuommoisen pienen laukun painostakin, lisäksi ei ole kovin ergonomista kun tuollainen olkalaukku lepää aina väkisin vain toisella puolella ylävartaloa... noh, ei tässä vielä ryhti ole kärsinyt, ehkä. Tuosta rinkan kanniskelusta on kyllä tullut lonkka perkeleen kipeäksi, välillä oikein vihloo ja on pakko pysähtyä ja koittaa venytellä ja poistaa kipu. Täytyy lepuuttaa kehoa kunnolla sitten kun matka on ohi. Vielä suurin koetinkivi edessä, rinkka painaa tällä hetkellä "enemmän kuin koskaan" :D

Hmmm, kun pääsin puisto-temppeli-puutarhakierrokselta takaisin päin, olin jo ihan kypsää kauraa, mutta check-in hotelliin oli vasta kolmelta, joten oli pakko vielä keksiä jotain. Väkisin sitten menin tuonne kävelykadulle ja marssin sen ryhdikkäästi aika pitkälle toiseen päähän ja sitten takaisin. Matkan varrella näkyi kaikenlaisten spesiaalikauppojen ja ruokamestojen lisäksi hauska show, kun yhden herkkukaupan vierustalla miehet mälväsivät riisitaikinaa mochi-tahnaksi. Mochi on siis todella tiiviiseen hakattua riisiä, todella makeaa, todella hyvää. En osaa ja/tai jaksa selittää sen syvintä olemusta tarkemmin, jos innostaa niin katsokaa wikipediasta tai jotain. =) Hauskaa siinä miesten mochin mättämisessä oli se, että ne tekivät sen rytmissä, ja rytmi vaatii aina jonkinlaisen rytminpidon. Tällä kertaa se hoidettiin niin, että miehet huusivat rytmissä vuoron perään "hai" ja hakkasivat taikinaparkaa nuijalla ihan muodottomaksi. Hauskaa oli jo siinä vaiheessa, mutta loppua kohden rytmi vain kiihtyi ja lopuksi toinen äijä heitti nuijan pois ja alkoi hakkaamaan käsin. Siinä tuli sitten tilanne, jossa huuto oli tasoa haihaihaihaihaihai ja toinen tikkaa nuijalla meneen ja toinen aina nuijaniskujen välissä käsillään. Katsoin että kohta napsahtaa nuijasta sormille kipiästi, mutta ei! Loistava show, en ihmetellyt yhtään että ympärille oli kerääntynyt kymmenmäärin ihmisiä pienen kadun varrelle. Kyllä siinä varmasti meni sitten vihreää mochia kaupaksikin. Itse jätin ostamatta, koska ei se nyt ihan "snäkkiä" ole ja tuliaiseksi se ei ole sopivaa, koska ei se pysy ihan sataprosenttisen hyvänä vielä sitä kolmea viikkoa mikä kestää ennen kuin mochit löytäisivät tiensä Suomeen asti. (tekstin julkaisuhetkellä kaksi viikkoa, btw.)

Lopulta marssin takaisin hotellilleni ja sämpläsin vähän aikaa digikuvia koneelle ja sitten simahdinkin ihan totaalisesti sängylle. Heräilin sitten monen monen tunnin päästä, oli jo aika pimeetä pihalla ja kaikkea, mutta ei siinä, lähdin pienelle iltakävelylle, ihastelin öisen Naran valoja, mutta kameraa en tällä kertaa ottanut edes mukaan. Pienen marssin jälkeen takaisin hotellille kaupan kautta, sitten vaan pientä herkuttelua ja viihdykettä, sitten kylpy, ja sitten TAAS nukkumaan. Ainakin tuli oltua koko rahan edestä hotellihuoneessa, mutta niin se oli varmaan paras, ei ketuta niin paljoa maksaa ylimääräistä. Aamulla heräsin sitten hienosti ysin aikaan, kympiltä check-out. Jälleen rinkka ojennukseen, turhaa tavaraa roskikseen ja avaimia palauttamaan. Sain jätettyä myös rinkan säilytykseen ja lähdin vielä uudestaan kävelykadulle ostamaan vähän hienoja tuliaisia. Kaikenlaista kivaa löytyi ja siellä menikin tuntikaupalla katsellessa, nuuskiessa ja valikoidessa. Lopulta tuli ostettua niin paljon että rinkka on tosiaan ihan täyteen ammuttu. Pelottaa että miten tässä käy kun vielä tuntuu että tulee ostettua paljon paljon lisää. En paljasta mitään enempää, muuten joku vois saada tietää jo etukäteen mitä täältä on tulossa. Ihmeitä ei tietenkään kannata odottaa, one man, one backpack, one desire. Ei siis enempää kuin yksi rinkka, ei sinne loputtomasti kamaa mahdu. Parhaani teen kuitenkin. Japani saa miehen hulluksi noiden ostoksien kanssa, vaikka hinnat on paljon kalliimpia kuin Malesiassa....

Lopulta palasin hotellille, nappasin rinkan selkään ja lähdin suorittamaan jätkänmarssia juna-asemalle ja eikun takaisin Osakaan. Ei tapahtunut kommelluksia, löysin hienosti perille kun menin samaa reittiä kuin olin tullutkin. Juna-asemalla mun kylkeen liimautui sellainen vanha äijä, joka halus treenata englantia ja ei sitä kehdannut poiskaan hätistää. Siinä se sit kyseli maat ja taivaat ja juteltiin kaikenlaista, se oli niin mielissään juttuseurasta että halus opastaa mua Osakassa oikeaan määränpäähäni. Kiitos ajatuksesta, mutta tiedän jo mihin menen... noh, annoin äijän kertoa, sai vähän päteä ja tunsi itsensä varmasti avuliaaksi aatuksi. Se sai jo tietää että osaan japania suht sujuvasti, mutta silti se vielä auttoi mua ääntämään kohdepaikkani aseman nimen. DOO-butsu-en-mae, DOOO-butsu.... Kiitos kiitos, eiköhän se onnistu. Toisaalta ihan kiva että porukka tulee tälleen juttelemaan, välillä se on vaan rasittavaa kun niiden enkusta ei meinaa saada selvää. Hyvää treeniä se on kai mullekin tuon aasian-englannin ymmärtämistä varten... mutta ei sitä kyllä täydellisesti ymmärrä ennen kuin itse laskeutuu kielitaitonsa ja ääntämisensä kanssa samalle tasolle... noh....

Osakassa jätin rinkkani tallelokeroon ja viivyttelin päivän kaupungilla, sitten illemmalla lähdin kaverin Yaman luo jälleen yöksi Nishinomiyaan. Tuli tehtyä virhe ja lähdettyä ihan liian myöhään liikkelle, junat on aina illalla täpötäynnä ja linjat menee harvakseltaan ja jotkut linjat ei edes kulje. Mun piti nähdä Yama yhdeltätoista, mutta lopulta pääsinkin vasta klo 00 oikealle asemalle ja sitten piti vielä marssia ulkomuistin varassa bussireitti kämpille rinkka selässä pilkkopimeässä ilman karttaa. Tuli sitten hieman hiki, olin ihan läpimärkä! Onneksi Nishinomiya on sentään turvallinen ja pieni paikka, ei ollut mitään isompia kuumotuksia matkan varrella. Löysin hyvin perille ja pääsin kämpille, Yama oli jo käynyt nukkumaan mutta ystävällisesti jätti mulle ovet auki. Heittäydyin vaan patjalle ja unta palloon vaikka kuteet olikin litimärät hiestä ja hengitys oli raskasta. Omista virheistä maksetaan joskus kalliimman mukaan. Hyvää se vaan tekee, saa meikäläinenkin taas vaihteeksi pumpun sykkimään hieman nopeammin sekä liikunnan että pienen tilanteiden luomisen kautta. Pistetään setti tässä vaiheessa katki, tavoitteena on lähteä Kiotoon viikonlopuksi tapaamaan viimeisiä näkemättömiä tuttuja ja sitten onkin loppuaika vietettävissä Osakassa ja laivapäivää odotellessa. Seuraavaksi siis jälleen episodi Kiotosta, o-tanoshimi! (Odottakaapa sitä innolla siis!)

- Kuormajuhta J.K. -