Lento apinain kanssa, Hanoissa ollaan

Another mission, the powers have called me away
Another time to carry the colors again
My motivation, an oath I´ve sworn to defend
To win the honor of coming back home again

Tämän verran oli pakko lainata sotameininkiä tähän alkuun, vaikka mitään sotamuseoita ei varmaan tällä kertaa olekaan luvassa, ainakaan niin paljoa kuin viimeksi Saigonin reissulla. Lyriikat kappaleen Disturbed - Indestructible alusta, saa meikäläisen aina syttymään. Toisaalta en minä mitään, kenenkään, värejä kanna ylläni. No, onhan tämä vitivalkoinen pukeutuminen hieman Suomeen päin, mutta toisaalta eihän valkoinen ole edes väri, tavallaan. Kukaan ei ole minua ulkomaille kutsunut, olen tavallaan järjestänyt itselleni kutsun ja vielä näin moneen paikkaan. Aina silti kiva päästä moikkaamaan kavereita ja tuttuja ulkomaille, palautetaan samalla Johnnylle vähän kiitosta siitä kun tuli mua moikkaamaan viime vuonna Bangcockiin. Jos jonkun "valan" olen antanut niin se on se, että palaan kesäksi kotiin, palaan taatusti. Ainoa missioni on tällä kertaa nähdä Hanoi ja se tuleeko hanoista vettä, ehe ehe. Tai että miksi Hanoi rocks.... muita kuivia ei tule just mieleen, jätetään alivaltiosihteeröinti sikseen ja itse asiaan....

Lähdetään lentomatkasta liikkeelle, sehän oli alkujaankin aivan hirveä tuon kuumottavan lentokentälle saapumisen ja odottelun kanssa. Check-innissä kesti kun virkailija halus tulostaa mun matkalipun mulle että voin näyttää sen immigrationissa natseille ettei tule ongelmia, Vietnamissahan saa olla vain 14 päivää ilman viisumia ja ilmeisesti pitää olla myös jotain todistusta siitä että on lähdössä pois parin viikon sisällä. Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta tervetuloa jälleen virkamies-natsi-kommunistivaltioon. Check-in meni pienestä viivytyksestä huolimatta muuten ihan hyvin ja turvatarkastukset myös erittäin rutiinilla. Koneeseen meneminen oli aasialaiseen tyyliin yhtä kaaosta, sääliksi käy kun yrittävät ottaa ensin priority-boardingin ostaneet ja sitten 1-5 riviläiset ensimmäisenä kun kaikki vaan rynnii sinne, pakko ehtiä ekana koneeseen tai se lähtee ilman mua!!!! Tässä suhteessa aasialaiset ihmiset on täysiä idiootteja ja kusipäitä. Muistan vieläkin sen yhden bangladeshiläisen miehen meidän Phuketin-matkalta kun jäätiin suomalaisporukalla venailemaan porukan poistumista koneesta ja se jäi nalkkiin sinne nurkkaan, jumalauta sillä oli ahdistunut olo, pakko päästä jonottamaan, pakko päästä jonottamaan!! Lopulta se taisteli tiensä väkisin kahden penkin läpi ja pääsi käytävälle seisomaan ja odottamaan että muu porukka haihtuu edestä, jes.

Koneeseen nousu oli tällä kertaa vähän erikoisempi, jouduttiin portista menon ja lippujen luovutuksen jälkeen marssimaan vielä eräänlainen death-march, kun meidän kone olikin ihan toisessa päässä kenttää. Erikoinen järjestely, mutta ei siinä mitään, aina se meikäläiseltä onnistuu.

Koneeseen asettautuminen oli kans sitä samaa settiä. Vaikka olin ensimmäisten joukossa (ohitin siinä pitkän kävelyn aikana varmaan sata...), mun paikalleni oli silti jo joku ääliö asettunut. Se kyseli että voisko vaihtaa ja suostuin, koska paikka oli hieman taaempana ikkunapaikalla eikä siellä ollut vielä ketään. Uhkapelini paikan suhteen meni tällä kertaa päin helvettiä, hetken päästä tähän tuli pari jotain fuckin intia-malesia-mitälie sekasikiötä jotka puhuvat outoja ja haisevat helvetin pahalle. Sain myös luotua heti hyvät suhteet kun ne kysyi multa jotain tyyliin "haven´t you heard of tissue?" kun pyyhkäisin nuhaisen nenäni paidanhelmaani. Pistin takaisin että "haven´t you heard of shower?" ja pistin nenäni kokonaan paidan sisään. Mahtava alku matkalle siis, onneksi eivät ole puheliaita muille kuin toisilleen ja matka kestää vain sen 3,5 tuntia joten voin uppoutua musiikin maailmaan ja koittaa vaikka vähän nukkua tässä. Niin, ja eteen tuli istumaan tommoinen satavuotias (ei nyt ihan, mutta play along) kiinalainen mummo ja heti ensi töikseen se rupes rykimään penkkiään lepoasentoon. Pistin nyrkin penkkiä vasten ja painoin voimakkaasti vastaan, mummo rynkytti vähän aikaa ja luovutti kun ei voimat riittänyt. Hetken päästä se yritti uudestaan mutta lämmäsin taas nyrkin selkää vasten, et perkele lepuuta kun tässä on jo muutenkin ahdasta. Voi olla törkeetä, mutta oli ihan validi syy estää se kun nousukiidon aikana penkki ei kuitenkaan saa olla muussa kuin yläasennossa. Jos se vielä yrittää niin ehkä voin palkita sen sisukkuuden ja antaa sen säätää penkkiään vähän, ei kokonaan kuitenkaan, muuten en saa hengitettyä itse, joku raja se on anteliaisuudellakin.

Matka alkoi räväkästi, ennen äijämäistä suunpieksentää koin vähän tätä banglamaista mieslähikontaktia kun ulkona oli erittäin huono keli, kone tärisi jatkuvasti ja pari kertaa saatiin kokea vapaapudotusta parin metrin verran. No tämä mun vieressä istuva sälli tietysti säikähti ihan kuoliaaksi ja tarrasi mua reidestä kiinni. Se oli ensimmäinen virhe, otti kätensä aika nopeasti pois kun katsoin sinne päin murhaavasti. Jumalauta, hands off. Meinasi vielä toistaa sen saman kun tuli lisää koneen huojuntaa, mutta ottikin sitten sen sijaan tuosta käsinojasta kiinni. Ihmettelivät kovasti miten pystyn olemaan niin rauhallinen tässä tilanteessa. Ei siinä hittojakaan, on tässä lennetty ja ilmakuoppia tulee välillä, joskus ne on rankempia. Älkää nyt jaksako ylireagoida. Onhan se aika siistiä kun ulkona salamat lyö aivan koneen viereen siten että ikkunasta katsottuna koko taivas muuttuu vitivalkoiseksi pienen hetken ajaksi. Meillä on muuten lentomatkalla naiskuski, ekaa kertaa mun matkallani, en ole muiltakaan kovin usein kuullut että olis nainen pilottina. Hyvin se tuntuu asiansa osaavan, mua ei kiinnosta onko ohjaksissa mies vai nainen, mua kiinnostaa se että se osaa asiansa. Tässäpä tunnelmia lentokoneesta, nyt täytyy koittaa täyttää maihinnousukorttia ja keksiä muuta aktiviteettia, palaan asiaan kun tulee mieleen lisää ärsytyksiä, jos tulee.... Vielä sellainen paasaus tähän loppuun että noi saatanan apinat tuijottaa tuosta vierestä koko ajan, eivät ole varmaan ennen eläessään viidakossa nähneet tietokonetta. Vihonviimeinen pisara mulle oli se kun ne ei malttaneet pitää turvavöitään kiinni ja heiluivat ja huitoivat koko ajan. Lisäksi niillä oli vielä kännykät päällä koko lentomatkan ajan ja just laskeutumisen jälkeen kun kuulutettiin että pitäkää kännykät pois päältä niin tää ääliö soittaa jollekulle. Ei saakeli, miksi lentoemot ei puuttunut moiseen, tuommoisesta pitäis antaa bannit Air Asian lennoille, palatkoot sitten kanootilla merta pitkin tai kalliilla lennolla takaisin mun puolestani, hitto soikoon.

Perillä Hanoissa sitten joutui ensin odottelemaan omaa matkalaukkua varmaan 45 minuuttia, onneksi ei just tänään satu olemaan kiire yhtään mihinkään, päinvastoin aikaa on reilusti käytettäväksi ja pitäis nukkuakin jossain välissä kun viime yö jäi väliin.... Saatuani rinkan plakkariin lähdin ulos ovista, joiden toisella puolella oli helvetisti porukkaa ja niillä kaikilla oli helvetisti asiaa just mulle just sinä hetkenä. Taksii? Taksii? Where you go sir? Need taksi and hotel? EI Ei ei ja EIIII !! En tarvi mitään noista, jättäkää mut rauhaan. Kävin automaatilla nostamassa puolitoista miljoonaa dongia käyttörahaa (reilu 60 euroa) ja automaatille asti meinas yks sälli seurata, joutui sanomaan että äläpä tule enempää tai käy kalpaten. Löysin sitten ensin infopisteen josta sain kartan itselleni ja sitten löysin bussin, jossa nätit tytöt markkinoivat hyvää kyytiä halvalla. No tottakai kelpaa. Maksoi 35 000 dongia, vertauksen vuoksi taksi olisi maksanut 200 000 tai 250 000 dongia joten kyllä siinä ihan hyvin säästi. Linja-auton lähtemistä piti odotella melkein tunti, mutta kuten sanottu, ei ole kiire mihinkään, onneksi.... vielä siinä kun olin astumassa bussiin, tuli yksi äijä markkinoimaan: Taksi? Taksi?? Ei taida järki toimia kun olen jo nousemassa kyytiin ja yrittää vielä saada kalastettua... Bussimatka oli aika hauska, kuski töötötti taas kerran torvea koko matkan, varmaan lähinnä viestitti mopoille että pois alta, jahvat tulloo. Jonin kanssa sovittiin tekstiviestien avulla vähän tapaamispaikkaa ja aikaa, ja lopulta löysin perille, vaikka mopokuski vei bussin pysähtymispaikalta vähän väärään paikkaan. Onneksi oli kartta messissä.

Johnin kanssa käytiin sit syömässä ja sitten pääsin tänne J:n hotellille lepuuttamaan jalkojani ja hartioitani. Vois nykäistä parin tunnin tirsat tässä ja katsella sen jälkeen maailmaa, tai siis Hanoita uusin silmin. Kaikki hienot ensivaikutelmat saavat odottaa siihen asti. Nopeasti sanottuna liikenteestä: Ei yhtä kaoottinen kuin HCMC:ssä, mutta kyllä täälläkin mopoja piisaa ja se kulttuuri on ihan tajuton. Tästä lisää taatusti myöhemmin, nyt hyvää yötä ja kuulemiin!

Hyvät pienet unet teki päivällä terää, jaksettiin sitten illalla heittää vähän läppää Jonin kanssa ja käydä syömässä ja ihan vähän kiertelemässä kaduilla. Eipä niistä silti paljoa selvää saanut kun oli jo ihan pimeätä, täällä vähän kauempana päiväntasaajasta tulee taas pimeä hieman aikaisemmin kuin siellä tuntumassa. Kyllä me käytiin kaupassa, lähinnä katselemaan ja naureskelemaan hauskoille viinapulloille. Ostin sieltä pullon japanilaista Shochua, jonkinlaista riisiviinaa, joka oli mahtavasti laitettu muovipulloon! Sytytysnestettä anyone? Vähän sitä tuli kämpillä maistettuakin eikä ainakaan vielä ole näkö lähtenyt tai hengitys salpaantunut. Muuten eka ilta olikin sitten hyvin rauhallinen, täytyy nukkua tuo yksi yö tässä kiinni ja tutustua paikkoihin sitten seuraavana päivänä tarkemmin.


- Já Nî -