Kuala Lumpur ja taxikuumotukset

Matkailusta puheen ollen... noh, koitan pysyä ajallisesti järjestyksessä, lämmitellään vähän. Viimeinen päivä Kuala Lumpur ykkösestä meni levytellessä, vähän kävellessä ja syljeskellessä kattoon. Melkein kirjaimellisesti, makasin tuolla huoneessa sängylläni varmaan kaksi tuntia täysin hereillä ja katselin kattoa ja mietin asioita päässäni. Sieltä löytyi niin uusia artikkeleita kirjoitettavaksi kuin muitakin skandaalijuttuja, joita olis kiva joskus saada ilmoille vaikkapa painetun sanan muodossa. En nyt vielä ala kirjaa kirjoittamaan, mutta mielenkiintoiselta se kuulostaa. Niin, jos kuulostaa tylsältä niin kokeilkaa joskus! Ei onnistu Suomessa, jostain syystä. Vaikka olis yksin omassa kämpässä niin silti ei tule mieleen että vois vain pysähtyä ja funtsia asioita. Vaikka nyt ei Jamaikalla ollakaan niin sanon silti että Babylonissa se on aika lailla mahdotonta, pitäis ensin päästä irti oravanpyörästä ja sitten vasta voi oikeasti funtsia elämää sieltä syvemmältä. Ehkä tämä ei ole aika eikä paikka alkaa purkamaan tuntemuksia omasta päästä, kunhan mainitsin että sellaisia löytyi juuri tänään, ja paljon.

Kävin katsastamassa tuolla metro-bussi-pääasema KL Sentralissa että miten pääsen lentoasemalle sitten yöllä kun tulee aika lähteä kohti lentoa, joka tosin on vasta aamulla. Yhdestä turistineuvonnasta kysyin että mitä vaihtoehtoja on, se sanoi että metro menee vielä klo 24 mutta ei sen jälkeen, bussit menee puolen tunnin välein 24/7... Noh, kävin sentralissa, mutta en löytänyt bussijuttuja joten luovutin sen suhteen... Sitten illemmalla kun lähdön aika koitti niin menin sinne vaan ja väkisin kiersin koko labyrintin pariin kertaan ja löysin sieltä nurkasta yhdet "alakertaan" johtavat portaat ja siellähän niitä busseja oli. Menin katselemaan suljettuja luukkuja ja sit joku äijä tuli ja kysyi että ootko menossa bussilla asemalle. Sanoin että joo, äijä sanoi että viimeinen bussi, klo 23. Katsoin kännykkääni ja se näytti 23.03.... ja bussi tietysti meni jo, eihän se TÄSSÄ TAPAKSESSA voi olla yhtään myöhässä kun sen pitäis. Ja se oli viimeinen bussi... saatanan turistineuvontaämmä sanoi että menee menee vielä yölläkin, ei mennyt. Noh, tämä moka kustansi minulle sit sellaisen 7 euroa, tai no vitosen ylimääräistä, koska jouduin ottamaan raidetien lentoasemalle. Tässä on se pieni fiba että raide vie vain KLIA eli Kuala Lumpur International Airportille. Oma lentoni lähtee LCCT eli Low-cost Carrier Terminalista, toiselta lentoasemalta. Onneksi taustatutkimukseni mukaan ne ovat lähellä toisaan, joten eiköhän sieltä transportaatio löydy. Ostin lipun, havaitsin että mennään sinne oikein siistillä junalla ja matka kesti vain 28 minuuttia sen parin tunnin bussiköllöttelyn sijaan. Very nice, ainoa vaan että just tällä kerralla ei olis ollut yhtään kiire, täytyy kuitenkin tappaa lentokentällä aikaa se kuutisen tuntia ennen kuin pääsee koneeseen asti....

Kun pääsin perille lentoasemalle, suunnistin pienellä munkilla suoraan sinne mistä pitäis lähteä busseja kohti toista lentoasemaa.... ja kas kummaa, viimeinen bussi meni klo 23.45... katson jälleen kännykkäni kelloa ja se näyttää 23.49.... ja bussi meni just, ja se oli viimeinen! Voi jumalauta, ainakin on kaikki epäonni kerätty jo ennen lentomatkaa, joten sen pitäis *kop kop* sujua melko onnekkaasti. Noh, nöyränä poikana menin sit takaisin sinne taksimiesten tykö joille ehdin jo melkein haistattamaan tuttuun tyyliini pitkät pashat niiden kyytityrkytyksille. Kysyin joltain limo-takkisilta jätkiltä että mitä maksaa ja siihen kerääntyyi heti jotain neljä jätkää puhumaan Malayksi ja katselivat muka kelloansa ja sanoivat että 38 ringittiä. Jumalauta enemmän kuin juna asemalle maksoi.. lähdin kävelemään pois päin, joku huuteli sieltä vielä jotain perään huonolla englannilla, en saanut selvää enkä kysellyt sen enempää.

Se niistä virallistakkisista jätkistä, koitin katsastaa perus-malesialaista perustaksia sieltä tien puolelta mutta eihän niitä siellä näy.... Sitten tuli joku nuorehko sälli tarjoamaan kyytiä, lähdin jo sen perään katsomaan että miltäs näyttää, lupas pariin kymppiin kyydin... auto ei ollut sitten yhtään virallisen näköinen ja sillä oli jo yksi kiinalainen kyydissä. Arvoin siinä vähän aikaa että uskaltaako tuon kyytiin nyt mennä, ei ole kylttejä, nimilappua eikä mitään... ja just samaan aikaan siellä kaksi poliisia huusi jotain malayksi ja se sälli lähti lujaa juoksemaan pakoon! Mitä hittoa?!?! Pollarit tuli siiheen autolle ja avas kiinalaiselle oven ja sanoi että älä tällä autolla mene, on aikamoista kusetusmaastoa, vievät yksinäisiä tai miksei useitakin ulkomaalaisia pimeille teille ja rötsäävät tavarat pyssyllä uhaten ja jättävät sinne. Huh huh, että sellaista? Oma nenä pelas aika hyvin tuossa tilanteessa. Pollarit siinä sit vielä sanoivat että taksi on ainoa vaihtoehto, nauroivat kun sanoin että voin vaikka kävellä jos kerrotte tien. En kyllä olis kävellyt, ihan pilkkopimeää ja ainoastaan isoa tietä silminkantamattomiin.

Seuraavaksi lähdin taas katsastelemaan taksia ja joku kaljupäinen pukumies, kiinalainen musta mies tuli kyselemään että tarviiko kyytiä. Nopea katsastus rintapieleen, joku nimilappu sillä oli siinä, mutta se joko kääntynyt tai käännetty, joten en nähnyt mikä mies se oikein oli. Noh, seurasin äijää autolleen ja se sanoi että 30 ringittiä. Tässä vaiheessa olin jo aika kypsä ottamaan minkä vain tarjouksen joten suostuin. Ihmettelin kovasti kun se intti että maksa nyt, maksa nyt. Sit kävelin sen perässä autolle ja siellä oli pari kiinalaista lisää, tulossa samaan kyytiin. Luulin että nyt sitten lähdetään, mutta se äijä viittoikin vaan siitä kadulta jonkun auton, ei edes kyltillä varustetun, ja sanoi sille jotain ja näytti että siitä vaan kyytiin. Nooh, olin maksanut matkani joten ei kai siinä auta jänistää.. tavarat ja äijät autoon ja menoks. Koko pienen matkan kelasin päässäni että kohta tää kääntyy pienelle pimeälle tielle ja.... Noh, siinä meni viisi minuuttia kun se ei mennytkään airportin liittymästä vaan kääntyi pienelle ja valottomalle metsätielle... voi perkele.... Siinä vaiheessa pumppu hakkas jo tuhatta ja sataa ja yritin katsella lohdutukseksi jotain merkkiä taksista siitä etupenkiltä... ei näkynyt lisenssiä, ei taksimittaria, ei mitään sellaista.... vähän aikaa ajettiin ja kukaan ei sanonut mitään, mutta helpotus oli suuri kun alkoi taas valoja näkymään ja käännyttiin taas isommalle tielle ja alkoi jo kylttejä LCCT näkyyn. Jes, ei osunut kohdalle. Kuski kaartoi siihen lentoaseman eteen ja tuli nostamaan meidän laukut pois takakontista... siihen sitten päälle vielä isot kumarrukset ja hymyt, aina sitä on tyytyväinen kun ei ole ryöstetty ja/tai luoti kylkiluiden välissä poikittain. Kutsukaa vaan kuumottajaksi ja ylireagoijaksi, mutta se ensimmäinen incidentti oli enemmän kuin tarpeeksi nostamaan sykkeen korkealle, tämä toinen "oikoreitti" oli sitten jo melkein hengen salpaava veto. Saakelin kuski =)

Hengissä siis ollaan, tavarat on kasassa ja ei muuta kuin odottelemaan että seuraava lento lähtee. Mitä tästä opimme?

- Ajoissa liikkeelle, joutuu sitä kuitenkin lentokentällä odottelemaan
- Vältä pimeitä takseja, ei se kahden euron säästö ole hengen tai tavaroiden arvoinen
- Kun kyselevät koska lento lähtee, sano että parin tunnin päästä ennemmin kuin "nyt on saatana kiire" tai "on tässä vielä aikaa" koska muuten voi tulla reittiin muutoksia.
- Älä koskaan, KOSKAAN luota siihen mitä aasialainen sanoo, vaikka olis töissä turistineuvonnassa tai vaikka poliisin leivissä, ei ne ikinä mitään tiedä ja jos tietääkin niin eivät osaa selittää sitä englanniksi. Eurooppalainen dominoi aina englannin kielellä keskustelua johdattelevasti ja näin voi saada asioista erittäin väärän kuvan.

Napauttelen ehkä turvallisuudesta ja kuumotuksista oman spesiaalin jossain vaiheessa, mutta nyt keskityn vain pulssin tasaamiseen ja positiiviseen mantraan. Hanoista kuuluu sitten seuraavaksi, katsotaan mitä saan lentokoneessa tehtyä jos ei nukuta!

- Pimeä mies -