Aasian Eurooppa, Singapore

Singaporessa ollaan! Lento meni oikein mallikkaasti, lentokentälle lähdin yli kolme tuntia etuajassa, mutta silti ei ollut mitään tunnetta, että olis joutunut kauheasti ylimääräistä odottelemaan. Kiitos kuuluu tietysti myös lentokentän KFC:lle ja heidän tarjoamalleen ilmaiselle wifille.... Oli muuten vähän erikoisempi turvatarkastus tällä kertaa lentoasemalla, siellä oli käytävän varrella niitä x-ray-laitteita, joilla ne tutkii reppujen sisällön jo siellä heti ulko-oven jälkeen. Tällä kertaa siis näytti siltä, että repun saa laittaa siihen linjalle vapaaehtoisesti, jos tahtoo, mutta havaitsin pian että check-innissä ei hyväksytä laukkuja joissa ei ole turvamiehen lämmäämää tarraa mukana, joten kiltisti tarkastukseen vaan.

Itse lento oli ajoittain vähän jännähkö, kone välillä aina poukkoili ylös ja alas ja tärisi ilmakuopissa ja keli pihalla näytti olevan aika rankan puoleinen, mutta onneksi mitään myrskyä ei sentään osunut kohdalle. Turvavyövalot paloi kuitenkin melkein koko matkan. Kahden ja puolen tunnin lento meni kuin heittämällä, en tiedä mihin se aika oikein katosi, en edes nukkunut tai mitään. perillä Singaporessa oltiin sitten joskus puoli kympin aikaan. Siellä sitten pakolliset immigrationin ja laukkuhihnan etsiminen, pieni valuutanvaihto, testasin myös aateeämmää ja nostin pienen summan rahaa kokeeksi, ja sitten skytrainin etsintään... Kätevää kun täällä pääsee tuolla metro-raide-systeemillä kentältä kaupunkiin asti, Bangkokissa se on vasta suunnitteilla, tosin siellä on sitä välimatkaakin vähän enemmän...Vaikka Singapore näyttää kartalla aikamoiselta hiirenp**kalta niin kaupunkina se on ainakin jättimäinen, ainakin näin ensivaikutelman kanssa....

Noh, ensivaikutelma Singaporesta on lisäksi ainakin puhdas ja hyvin eurooppalaistyylinen. Kallistakin tuntuu olevan, mutta ei pärjää Suomen hinnoille vieläkään, kyllä me taidetaan elää melkoisen kalliissa maassa koko maailman mittakaavaa ajatellen... Ihmiset on vähän sekalaista sorttia, täällä on paljon väsyneitä ja ärtyneitä ihmisiä, mutta on myös ystävällisiä ja reippaita yksilöitä, vaikea alkaa yleistämään samalla tavalla kuin mitä esim. thaimaalaisista pystyi tekemään aika helposti :)
Vähän on outoa elää tämmöisessä natsivaltiossa, jossa sylkäisystä tai roskittamisesta saa viiden sadan euron sakon. Miettikääpä sitä. Kadut on kyllä puhtaita, mutta ei ihan sataprosenttisen roskattomia kuitenkaan. Kadun ylittämisestä väärässä paikassa voi saada sakon, oliko se nyt joku 100 vai 50 singaporen dollaria eli puolittakaa se niin saatte euroina... Tuota lakia ehdin jo rikkomaankin kerran, onneksi en jäänyt kiinni, tosin oli siinä muitakin, jotka samaan aikaan samasta kohdasta lähti yli, joten ei ainakaan tullut huono omatunto. Lentokentän vessassa oli yksi sälli, joka vaikutti siltä, että se toimii sen kyseisen vessan siivoajana jatkuvalla syötöllä. Kun kävin kusella, se tuli saman tien mun jälkeeni putsaamaan sen pisuaarin. Nyt voi jo ajatella että menee ehkä vähän liian pitkälle. Onneksi se ei nyt taida ihan yhdestä vessasta huolehtia, muuten tää siisteysintoilu todellakin menis äärimmäisyyksiin.

Nappasin Lucyn guesthousesta yhden käyntikortin, jossa oli yhden hostellin osoite ja oikein ohjeet kuinka sinne mennään, joten suunnistin sitä kohti, tiesin myös että siellä on muita hostelleja lähellä, joten eiköhän sieltä kulkurille heinälato löydy. Menin sujuvasti sen targettihostellini ohi korttelin verran ja päädyin sitä seuraavaan paikkaan, joka olikin euron halvempi yöltä! Haa! Yö maksaa 18 Singaporen dollaria oli noin 9 euroa, ei se nyt mikään järkyttävän paha ole, mutta koitan etsiä vielä halvempaa, jos niitä enää on olemassa....

Vein sitten rinkan omalle paikalleni ja lähdin katsastamaan vielä iltapalaa, kello oli siinä vaiheessa jo yli 23, joten ei ollut enää paljoa peliaikaa, aamupalan aika oli klo 9-10.30, joten täytyy koittaa herätäkin aikaisin, täytyy siis koittaa myös nukkua ajoissa... Menin sit samalla kadulla sijaitsevaan intialaiseen paikkaan ja söin yhden tsonga-leivän ja yhden chapati-leivän kaikkine dippisörsseleineen. Olin vähän sormi suussa kun se toi ne leivät tarjottimella ja sitten sellaisen telineen missä oli kolme ämpäriä. Kyllä, sellaista samperin viiden litran sinkkiämpäriä. Noh, otin kustakin ämpäristä vähän kastiketta lätylle ja rullasin sen tortillan tapaan kiinni. Pian intiamies tuli ja pisti kauhalla jokaista kastiketta mun tarjottimella oleviin koloihin. Ahaa-elämys, näinhän se pitäis hoitaa.... Tuo sormilla syöminen on muutenkin vähän hakusessa, eiköhän siihen totu ja kun pyörin täällä Little Indian seudulla niin intialainen ruoka tulee varmaan entistä tutummaksi.... Iltapala maksoi yhden euron, ei se paha ollut kun sai kuitenkin vatsansa täyteen ja maku oli ihan ookoo. Sitten vaan suoraan nukkumaan sinne pakastearkun omaiseen dormiin, jossa oma paikka oli just ilmastoinnin kohdalla.

Seuraavana päivänä antauduin sen verran väsymykselle, että otin suosiolla toisen yön samassa paikassa jotta sain jäädä lepäämään laakereilleni, check-out olis ollut klo 11. Heräsin kyllä hienosti kasin jälkeen ja kävin vähän kyseleen muita majapaikkoja, mutta tuo mun valintani oli kerrankin heti oikein, se oli tämän ympäristön halvin. Aamupalan jälkeen kävin vaihtamassa petipaikkani alabunkkaan jossa ilmastointi ei varmaankaan hämää niin paljoa, ehkä... Toiveikkaana seuraavaa yötä odotellessa.... kävin sit pienten torkkujen jälkeen kävelemässä lähiympäristössä ja kävin katsastamassa yhden kuulopuheiden alueen, jossa olis ollut Singaporen halvin hostelli... noh, en tiedä onko halvin, mutta yö maksaa siellä vain 15 dollaria eli 7,5 euroa ja se on lähempänä metroasemaa ja rauhallisemmalla seudulla, joten muutanpa sitten sinne seuraavaksi. MacKenzie-hostellin piti olla Lonely Planetin mukaan 10 dollaria per yö, mutta ilmeisesti sen verran on inflaatio laukannut vuodesta 2003.... harmi sinänsä, mutta kelpaa tuokin, ei siitä niin paljoa enempää tule kun olen täällä vain viikon verran, ehkä vajaan viikon....

Lähiympäristön eli Little Indian lisäksi kävin tänään katsastamassa Chinatownin, ei ollut kummoinen, täynnä ökyhotelleita ja ostoskeskuksia...ei erikoisempaa kerrottavaa sieltä, paitsi se yksi myyjäsälli, joka piti jotain showta siinä just metroaseman ulkopuolella, suu kävi kuin scatmanilla parhaimpina vuosina ja rupes itseä naurattamaan kun se puhui niin nopeasti ja tauotta ja kiinaa, en tajunnut sitten sanaakaan vaikka yritin kuinka poimia. No, ehkä xiexie eli kiitos ja jotain muita yksittäisiä sanoja sain ongittua, mutta ei niillä vielä kuuhun mennä. Otin äijästä vähän videotakin, se loppuu hauskasti kun se näyttää että äläpä kuvaa. Täytyy pistää näkyville kun saa tilaisuuden....

Intiamestassa joku äijä tuli juttelemaan ja kyselemään mistä olen kotoisin yms... sit se sanoi että haluatko tulla katsomaan kauppaani jos vaikka tuut myöhemmin teetättään puvun tai whatever... noh, tein äijälle mieliksi ja menin sinne, sit se esitteli kollegansa ja kollega alkoi näyttään kankaita ja kertomaan hyvästä laadusta yms yms, tuttu tarina noiden rättikauppiaiden kanssa. Kuuntelin sitä 10 minuuttia ja sit se kyseli että otetaanko mitat. Lupasi hyvän puvun opiskelijahintaan, vain 1250 dollaria eli kuussataa ja risat euroa... sanoin että ei ole varaa ja sit se hinta putos aina 600 dollariin asti, se äijä oikein "kysyi pomolta" että saako tehdä niin halvalla =) Kun sanoin vieläkin ei, se äijä tuskastui ihan täysin, alkoi marmattaan että on ollut huono päivä, kaikki tulee ja kuuntelee mutta kukaan ei osta, byhyyy. Mun mielestäni paras oli tämä: "Millä minun pitäisi elättää minun kaksi vaimoa ja kuusitoista lasta jos kukaan ei osta" ja heti perään vielä "Mitä mun pitäis tässä nyt tehdä, sano sinä, hirtänkö itseni heti vai illalla vasta".... hahhhahhhahhhah, ei jumalauta, huonoin myyntiyritys ikinä. Lähdin sit sieltä ystävällisen oloisena edelleen meneen, katsoin koko ajan taakseni että tuleeko sieltä epätoivoisen miehen teko ja joku tuliluikku kädessä perään, mutta tällä kertaa ei sentään. Yksi sälli tuntui seuraavan mua aika pitkälle kun kävelin, mutta sekin onneksi jäi matkalle sitten. Ei nyt noin paljon kannata suuttua jos en osta sun satojen eurojen pukuasi, köyhä opiskelija. En edes suututtanut sitä mitenkään erityisesti, olin koko ajan ystävällinen ja myötätuntoinen. En tiedä, olisko sit joku sympaattisempi tai tyhmempi tehnyt kaupat, mutta hittoako minä kolmeakaan sataa euroa pukuun tuhlaamaan kun en ole edes menossa kotiin vielä tästä suoraan.... Tuli muuten mieleen siitä myyjämiehestä yksi äidinkielen opettaja amkista, se oli kans masentunut kun koulutuspäällikkö oli haukkunut sen ja se tokaisi vaan luokan edessä tunnin aluksi että "hohhoijaa, mitähän sitä tässä tilanteessa tekis, tappaisko itsensä vai ottaisko kiharat"... tuohon lauseeseen luo tenhoa se, että sen on lausunut täysin 100% kiiltävän kaljun omistava vanha äijä.



Tässä alkutunnelmia Singaporesta, huomenna käyn vähän katselemassa varmaan satama-aluetta ja ehkä ratsastan maailman suurimmalla maailmanpyörällä, saas nähdä tohtiiko, maksaa jonkun 15 euroa per ride, joten en tiedä..... Lisäksi suunnitelmissa on käydä ainakin maailman parhaassa eläintarhassa ja Brunein embassykin pitäis löytää, mutta siellä voi käydä vasta maanantaina, ei ole viikonloppuna auki. Salapoliisityön avulla kuitenkin selvitin jo, missä se sijaitsee. Tunnen itseni hieman enemmän kuninkaaksi kun olen jo kahden päivän jälkeen uudessa kaupungissa kuin kotonani, hostellillekin löysin tällä kertaa iltamyöhään ilman taksia tai kenenkään neuvoja! Matkakokemusta kertyy ja itsevarmuus näissä tilanteissa lisääntyy. Parhautta.

Nyt setti poikki ja nettiin tuoreeltaan, miltäs tämmöinen tuplaentry pitkästä aikaa tuntuu? Tätä se tekee kun on aikaa kirjoitella lentokoneessa ja muuten vaan löytyy jonkin verran joutavaa ja inspiroivaa aikaa.


- Singapore-Jim -