Enter Das Melaka

Ei voi muuta kuin kiitellä kohtuullisen hyvää tuuria ja vähän myös tilannetajua kun havaitsin että olin jälleen tehnyt kohtuullisen hyvän valinnan transportaatiota varten. Siis junan hylkäsin jo viimeksi kun eivät siellä paikallisen veeärrän tiskin takana olleet kovin yhteistyöhaluisia, mutta en tiennyt edes että bussiasema on näin perkuleen kaukana. Otin tosiaan jälleen vastoin kaikkia luonnonlakeja bussilipun tuosta yhdestä matkatoimiston puolikkaasta, maksoi 25 ringittiä ja sisälsi vielä kyydin bussiasemallekin. Pelkkä kyyti omin neuvoin olis maksanut varmaan kympistä kahteen, siis pelkästään bussiasemalle asti... sit bussilippujen hinnat ei juuri eronnut tuosta minkä itse maksoin, joten tunnen tehneeni hyvän diilin. Jos huonoja puolia haetaan niin matka ei alkanutkaan 10.30 vaan vasta klo 11, mutta puoli tuntia istutaan vaikka termiittipesässä, ei tunnu missään. Kun pääsin bussiin asti, koin jälleen mukavan yllätyksen, nämä on näitä Kambodzhan tyylisiä busseja eli yksi penkki toisella puolella ja kaksi toisella... ja itse sain kuninkaallisesti just sen yksittäispaikan! Jalkatilaa on reilusti ja ilmastointi ei koohota mitenkään erityisen lujaa. Otin takin mukaan sisätiloihin varmuuden vuoksi, mutta ei sitä taida tarvita tällä kertaa. Ttästä se taas meininki lämpenee kun matkataan kohti pohjooosta! Matkafiilikset on loistavat!

.
.
.

Matka meni loistavasti ja suhahtamalla, kolme tuntia on ihan mukava matka-aika, ei pääse tylsistymään missään välissä. Perillä Melaka Sentral bus stationilla katselin taas pari minuuttia ihan ääliönä ympärilleni kun en tajunnut mistään mitään enkä tiennyt mihin suuntaan sitä olis mennyt. Lopulta löysin sieltä rukoushuoneiden ja matkatoimistoluukkujen keskuudesta infotiskin, josta sain pummittua jälleen kaupungin kartan ja kysyttyä vielä että miten keskustaan pääsee bussilla. Muistakaa lapsoset aina että jos tosissanne haluatte käyttää penninne paremmin niin käyttäkää aina bussia ennemmin kuin taksia! Tämä siis ainakin jos on aikaa ja kuntoa käyttää myös hieman jalkoja siellä määränpään lähellä sekä katsella karttaa jotta löytää oikeaan paikkaan. Itse tiesin vain että koitan löytää tieni Jalan Melaka Raya -osastolle, jossa on tukuittain hostelleja ja muuta härpäkettä tarjolla reissarille, pilk-ka-hin-taan. Osasin tällä kertaa jopa jäädä bussista oikeaan aikaan pois, vrt Kota Kinabalu ja parin kilsan aamulenkki rinkka selässä....

Ekat pari paikkaa oli ihan päin helvettiä, vastaanottoporukka oli töykeää, dormeja ei ollut ja muutenkin jäi paska fiilis niistä mestoista. Ehdin jo uhrata sekunnin ajattelulle että tätäkö se helvetti on tässä kaupungissa... mutta sitten löysin pelastajan, tämmöisen eksoottisen kuuloistan Samudra Backpackers -mestan, jossa on mukavan kodikas tunnelma ja kolmen hengen dorm-huone maksaa kolme euroa yöltä. Taidan kotiutua tänne, muutkin puitteet näytti olevan ihan ookoo. Mulla on ainakin tän päivän kämppäkaverina jälleen japanilainen, näytti olevan niitä useampikin listojen mukaan tällä hetkellä kylässä. Toivottavasti ne olis tällä kertaa mukavia, tähän mennessä japanilaiset on ollut pelottavan paljon idiootteja ja ääliöitä, tupakoivat missä lystää ja pitävät meteliä... en silti ole vielä siihen rotuun menettänyt uskoani, lopullisen tuomion annan vasta heidän maaperällään. Ja on niitä mukaviakin japanilaisia tavattu, ne on vaan kaikki olleet sellaisia ujoja muijia, joiden kanssa on hieman vaikea keskustella heti ensitapaamisen aikana mitään kovin henkeviä, tai oikeestaan ylipäätään mitään.

.
.
.

No niin, tapasin sitten tuon kämppikseni hyvin pian kämpille asettumisen jälkeen, sällihän puhuu loistavaa englantia jopa. Tutustuminen oli paljon luonnollisempaa ja miellyttävämpää kuin pitkiin aikoihin, tällä kertaa kyseessä on jälleen tuommoinen paljon matkustanut ja ulospäin suuntautunut tyyppi. Tutustumista helpotti se kun ollaan käyty samoissa paikoissa paljon ja osoitin kiinnostukseni Japania kohtaan. Lisäksi annoin Johor Baturista saamani kartan eteenpäin, mitäpä minä sillä enää teen jos joku muu vois sitä tarvita. Käytiin yhdessä sit syömässä iltapalat tuossa ja käveltiin vielä vähän kaupunkia läpi, molemmat saavuttiin vasta tänään, joten nähtävää riittää. Otettiin tuommoinen jokiveneristeily kaupungin keskustan halki, siinä näki kans aika kivasti kaikenlaista settiä. Illanvietto kruunattiin vielä menemällä chinatownissa yhteen avokapakkaan ja napattiin siellä pari kolme bisseä mieheen ja korillinen ranskalaisia kimppaan, maksoi muuten viisi euroa per lärvi tuommoinen setti, not bad. Jälleen on sitten yksi kontakti lisää kun olen Tokioon päin menossa, aina paikalliset oppaat tulee tarpeeseen. Lisäksi on mukavampaa kun on tutustunut huonekaveriin hieman paremmin, ainakaan ei tarvi niin paljoa kelailla pään sisällä että mitähän tyyppejä nuokin taas on. Täällä meidän kolmen bunkan dormissa olis vielä tilaa yhdelle raukkaparalle, mutta se taitaa jäädä tällä kertaa täyttämättä.

Guesthousesta muuten... kiinalaisten omistama, pariskunnan siis. Puhuvat hyvää englantia ja ovat todella avuliaita kaikessa. Suihku oli oikein hieno ja puhdas, vessa taasen jälleen kerran squat-tyylinen, eli opettele poika vaan Aasian tavoille perkule! Muuten on hyvin autenttinen ja miellyttävän ja rauhallisen tuntuinen mesta, täällä vois viihtyä koko tämän ajan, useamman päivän siis.

.
.
.

Aamulla oli jälleen kiva herätä ilman herätyskelloa omaan tahtiin. Kivaa kun guesthousen emäntä ei ole liian tarkka noiden check-outtien tai täällä olemisen ajan kanssa, saa olla ja mennä kuten huvittaa. Lähdettiin sitten kaverini Junin kanssa ensin etsimään pyykkitupaa tuolta parin korttelin päästä, samalla reissulla käytiin intialaisessa syömässä aamupalaa. Sitten kyseltiin guesthouselta polkupyöriä lainaksi, mutta majatalolla oli vain yksi, joten saimme hyvän pyörävuokraamon osoitteen ja mentiin sinne ja otettiin pyörät alle, maksoi muuten 6 ringittiä eli 1,2 euroa viiden tunnin vuokraus. Tästä oli jo ennestään kokemusta, joten ei enää kuumottanut tuolla liikenteen seassa pyöräillä meneen, päin vastoin siellä painettiin vastaantulevien kaistalla ja välillä ihan keskellä ajoväylää autojen tukkeena. Polkupyörällä saa ilmeisesti tehdä mitä vaan, niille ei ole kehitetty sääntöjä liikennettä varten. Varovainen pitää tietysti kuitenkin olla.

Polkaistiin sitten ensin tuonne Portuguese villageen katselemassa vähän siirtomaaherruuden jäänteitä ihan infrastruktuurin ja ihmisten muodossa, olihan se tavallaan ihan mielenkiintoista. Koska aikataulu oli hyvin löyhä, pysähdyttiin välillä kaljalle siellä päässä. Seuraavaksi osoitteena oli tuommoinen linnake vähän matkan päässä, lisää historiaa, vaikka olihan se tosi paljon köyhempi kuin mitä tuli taas odotettua... ennen vanhaan kaikki ei ollut niin suurta ja mahtavaa, ilmeisesti. Sitten jatkettiin pyöräilyä helteessä suuntaan x kunnes oltiin ihan eksyksissä ja selvästi kaupungin rajojen ulkopuolella. Löydettiin tien poskesta sellainen paikka, jossa joku opiskelijaporukka pyöritti pientä katukahvilaa pressukatosten alla, sieltä sai kookospirtelöitä ostettua 1,5 ringitillä. Hyvä diili, täytyypä kokeilla coconut shakea tehdä kotonakin sit joskus. Pienen seikkailun jälkeen palattiin kotia kohti, pienten detourien kautta jälleen. Komeita maisemia, hienoa meininkiä ja taatusti tarpeeksi aurinkoa yhdelle päivälle. Kotikulmille päästyämme käytiin vielä postissa ja sit palautettiin pyörät verstaalle takaisin.

Kello oli vasta vähän yli viisi ja loppupäiväksi ei ollut suurempia suunnitelmia, joten mentiin tuohon viereiseen mega-malliin katselemaan vähän että mitä sieltä isosta keskuksesta löytyykään. Olihan siellä taas kaikkea joka lähtöön, oli ihan hauska olla japanilaisen kanssa liikkeellä kun suuri osa kaupoista on Japanista lähtöisin ja esimerkiksi pelihallissa noin 95% pelikoneista oli japanilaisia. Päätettiin sitten että vois käydä leffassa, sekin maksaa 6 ringittiä, ei todellakaan kallista, kyllä kannattaakin käydä niin ei tarvi sit taas Suomessa käydä pitkään pitkään aikaan ellei sinne tule jotain tosi hyvää tai ellei joku piffaa. Leffa alkoi vasta reilun tunnin päästä siitä hetkestä, joten ostettiin liput ja käytiin lähellä nettikahvilassa vähän nörtteilemässä, siellä sai aikaa ihan hyvin tapettua. Ilmeisesti moni postikortti on jo tullut vastaanottajille perille, good good. Nettiseikkailun jälkeen käytiin leffassa ja nähtiin The Reader, joka tylsästä nimestään huolimatta oli ihan mielenkiintoinen nähtävä, lähinnä teemansa eli WWII ja natsi-saksan vuoksi. Siis mua ainakin kiinnosti, tiedän että monia muitakin kiinnostaa historia ainakin tuolta ajanjaksolta jos ei muuten.

Readerin jälkeen käytiin korealaisessa ravintolassa syömässä vähän nuudeleita. Jun sanoi japanilaisena ja Koreassa monta kertaa käyneenä että ehkä Malesia on sittenkin liian kaukana Koreasta, ei siis ollut mitään ihan ihmeellistä settiä, mutta silti ihan hyvää. Perus nuudelikeitto oli aika tulista tällä kertaa ja sopan kylkeen tuotiin tusinan verran pieniä kulhoja joissa oli kaikenlaista napsittavaa kylkiäisenä. Erikoista settiä, mutta hyvä niin, mukava nähdä sitäkin puolta kun Koreaan en ole ainakaan vielä menossa. Junin kanssa on kiva jutella ja vertailla näitä kulttuureita ja ruokia ja kaikkea, ainakin on asiantuntevaa kommenttia ihmiseltä joka itse kokee tuota japanilaista kulttuuria joka päivä ja osaa kertoa siitä kaikkia kivoja asioita. Vähän pääsee myös kielitaitoa harjoittamaan, mutta me puhutaan just hyvin saman tasoista englantia ja ymmärretään toisiamme tosi hyvin, joten englannilla tässä mennään pääasiassa. Silti aina välillä on kiva säväyttää pienellä jabanillakin.

Korealaisen jälkeen tultiin sit takaisin kämpille ja huomattiin että tänne oli rantautunut lisää porukkaa. Meidän huoneeseen oli tullut kolmanneksi henkilöksi yksi japanilainen sälli lisää, lisäksi naapuriin tuli kaksi saksalaista eukkoa ja yksi thaimaalainen sälli. Mukavaa porukkaa, saatiin aika hyvät keskustelut aikaiseksi jo tuolla olohuoneen puolella. Maisteltiin siinä myös Shandia, ilmeisesti edes jossain määrin paikallista settiä, jossa on olutta ja limpparia sekaisin ja alkoholia ehkä 1%... ei mitään ihmeellistä, mutta kyllä sillä jano lähtee ja sitä juo mielellään toisenkin kerran. Ihan kivaa vaihtelua kaljalle ja kokikselle kuitenkin. Päivä 2 Melakassa oli tosi jees, nyt on ehkä 90% kaikesta nähty, huomisen jos vielä viettäis näissä maisemissa ihan rauhalliseen tahtiin ja sit lähtis KooÄllää kohti katselemaan mestoja, ehtii siihenkin paikkaan tutustua ennen lähtöä Vietnamin puolelle.


- JK -