Kota Kinabalu, part 1

Jumalauta on muuten aika käsittämättömät maisemat ja meiningit kirjoitella blogia, unlike ever before. Istun tässä Traveller´s Lodgen terassilla, edessä näkyy hieman kadun vilinää ja kellotorni ja metsää ja puistoa. Kota Kinabalulla ollaan! Kaikista ennakkokäsityksistä poiketen Borneolta löytyy paljon muutakin kuin sademetsää. Tosin päivän tätä asfalttiviidakkoa katseltuani alkaa mieli halajamaan jo oikeaan viidakkoon.

Hetkeksi Penangille.... viimeinen päivä meni mukavan rauhallisesti ihan vaan ollessa ja lepuutellessa kun edellisenä päivänä tosiaan käveltiin pienimuotoinen maratooni. Illalla käytiin sitten vielä sushia syömässä oikein hienossa paikassa, harmi ettei niiden tietokoneet toimineet, muuten olis päässyt näkeen senkin ihmeen kuinka voi itse tehdä tilauksen keittiöön tietokoneen välityksellä. Tekniikka pettää aina. Sushia oli taas pitkästä aikaa ihan kiva syödä ja täällä se on ihan yhtä hyvää kuin Bangkokissakin. Hintatasokin taitaa olla about sama ellei jopa hieman halvempi. Sushilounaan jälkeen mentiin takaisin kämpille ja valvottiin ihan luvattoman myöhään, aamulla oli kuitenkin heti kasilta herätys lentokentälle. Pääsin kuitenkin ylös mukavasti ja isäntäväki heräsi myös saattamaan minut matkalle kohti tuntematonta. Suuri kiitos vielä Marialle ja Jarmolle, oli mukavaa että oli joku joka tutustutti pehmeällä laskulla tähän uuteen kulttuuriin ja oli myös kivaa että oli majapaikka missä oli lämmintä vettä suihkussa ja länkkärivessa ja jääkaappi ja jopa perkule ilmastointi makuuhuoneessa. Törkeän hyvät puitteet, nyt alkaa taas spartalaisempi elämä tästä eteenpäin ainakin jonkin aikaa. Edelliset 11 päivää jäävät kyllä muistoihin mukavana aikana, vaikka harmi kyllä siellä mestoilla vähän kaikki suomalaiset oli kiinni kouluhommissa enemmän tai vähemmän. Ehdittiinhän siinä silti kaikenlaista touhuamaan, päällimmäisenä ehdottomasti pokeri-ilta ja pari viimeistä reissua penang hillille ja ostoksille. Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Lento lähti klo 10 aikaan aamulla, kentälle menin silleen just sopivasti hyvissä ajoin, mutta ei ollut liikaa odottelua kuitenkaan. Perinteiset turvatarkastuskuumotukset ensin, sitten pohditaan paljonko rinkka mahtaakaan painaa kun lapussa lukee max. 15 kiloa. Siirsin varmuuden vuoksi pari kirjaa vielä rinkasta laukkuuni, mutta yllätyin kun tiskillä se paino näytti jotain 11,5 ja 12 paikkeilla, ei mitään hätää siis. Taitaapi olla niin että jos siellä ei pelkkää paperia ole niin ei sitä yli 15 kilon saa millään. Täytyy siis jälleen harkita uudelleen että joutuuko sitä lähettämään Japanista pakettia vai koitanko pärjätä näillä mitä on... veikkaan että joutuu, sen verran tunnen itseäni että sieltä löytyy niin paljon kaikkea kivaa ja osa tuliaisistakin tulee todennäköisesti olemaan jotain muuta kuin kankaasta tehtyä.

Check-innin jälkeen tuli sit se legendaarinen turvatarkastus. Tällä kertaa mulla oli pieni laukku, osasin nostaa nesteet ja läppärin heti siihen erilleen, kaikki menee ok.... mitä hittoa, ei se turvatarkastuksen huivipäänainen edes vilkaise mitä mulla on siellä! Johan on turvatarkastus! Niille riittää että metallikone ei piipannut kun kävelin portin läpi... noh, ihan sama, mutta vähän on tunne että vois vähän tarkemmin katsoa. En kuitenkaan valita, aina mukavaa kun homma menee smoothisti.

Smoothia oli jatkokin, paitsi ehkä se, että jouduin jonottamaan vähän aikaa että pääsi koneeseen ja lastaus alkoi vähän myöhässä, mutta loppujen lopuksi tunsin saavani hyvän paikan siitä koneen keskivaiheilla käytävältä ja vieressä joku todella väsynyt kiinalainen kääpä. Haikeasti katselin tyhjiä penkkejä hätäuloskäynnin vieressä, siellä oli enemmän jalkatilaa... ja sitten: lentoemo jostain käsittämättömästä syystä tuli minulta kysymään että jos haluat niin voit vaihtaa tuonne paikkasi. *Viuh* sinne män Jani istumaan luxuspaikalle. Ehkä mulle avautui se paikka siksi, että suurin osa koneen siinä paikkeilla olevista oli todella vanhoja ihmisiä ja niitä ei hätäuloskäynnin viereen päästetä, kuten ei lapsia ja vammaisiakaan, koska uloskäynnit pitää tilanteen sattuessa saada auki ja pelittämään. Sain istua yksin kolmirivisessä extrajalkatilalla varustetussa sektorissa, yeah! Mukavaa olla nuori ja kunnossa, ainakin vielä sen pienen hetken mitä vielä olen nuori ja kunnossa. Loppumatka lennosta menikin sitten heittämällä, sai kunnolla nukuttua ja oiottua jalkoja. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli ruokailu, en kehdannut häiritä lentoemoja moisen asian takia kun ne paineli muutenkin koko ajan edestakaisin eikä kyllä mikään iso nälkä ollutkaan... Lento loppui kutenkin hätäseen ja oltiin perillä paratiisisaarella.

Luin muistaakseni Lonely Planetista että kentältä ei kannata taksilla lähteä, maksaa 20 ringittiä eli peräti 4 euroa päästä keskustaan! Otin siis bussin mikä lähti sieltä melkein saman tien ja maksoi yhden ringitin eli 20 senttiä. Siinä bussimatkan aikana tutkailin vähän niitä karttoja mitä olin infopisteestä ryövännyt ja katsoin hyvän mestan missä oli paljon halpamajoitusvaihtoehtoja. Yritin katsella maamerkkejä bussista ja tyhmänä katsoin vaan golfklubin ja päätin jäädä sen lähellä. Näin myös tapahtui, jäin golfklubin lähellä, harmi vaan että se oli hemmetti joku toinen golfklubi siellä bättre-folk -alueella, jonne en todellakaan ollut jäämässä. Kun näin karkean virheen tein ja tajusin sen vasta hetken päästä, ei auttanut muu kuin töppöstä toisen eteen 35 asteen lämmössä ja paahtavassa auringossa rinkka selässä ja laukku mahan päällä. Takseja tuututteli aina välillä siellä tien puolella kun kävelin keskustaa kohti, mutta en vaivautunut ottamaan sellaista kun ei ego anna periksi (olis maksanut ehkä euron ottaa sellainen). Matka olikin pidempi mitä oletin, mutta aina oli se tunne että "kyllä tää kohta loppuu" ja silti jatkuu vaan... kävelin varmaan tunnin tai enemmänkin siellä, välillä vettä ostaen ja bussipysäkille istahtaen ja pohtien meniskö sinne lähelle busseja. Harmi vaan ettei osannut bussijuttuja tässä kaupungissa yhtään, enkä osaa kyllä vieläkään. Hommaa vaikeuttaa se, että tässä kaupungissa ei tavallisia busseja taida paljon ollakaan, vain tuommoisia minibusseja, jotka suhii minne sattuu ja aina ovat täpötäynnä paikallisia.

Hardcore-marssin ja siinä välissä ruokailun jälkeen pääsin vihdoin perille ja menin vieläpä väärään guesthouseen mitä olin katsellut. Se katsomani olis ollut 25 ringittiä eli 5 euroa per yö, tää mihin päädyin oli 18 ringittiä eli 3,60 per yö. Ei paha virhe. Lafkan nimi on Backpacker Lodge: Lucy´s Homestay. Lucy on tuommoinen vanha ja mukavan tuntuinen kiinalaismummo, joka on jo aika legenda täällä päin. Hintaan muuten sisältyy myös aamiainen. Puitteet on ihan jees. Kokkausvälineitä löytyy joka lähtöön, mutta suihkussa pitää käydä puoliksi luonnon helmassa ja lämmintä vettä ei luonnollisestikaan tule. Netistä on turha haaveillakaan, kirjasto ja kattava kokoelma Lonely Planetin ja muiden matkaoppaita kyllä löytyy. Lisäksi sijainti on aivan poliisiaseman vieressä, joten ehkä tässä voi tuntea itsensä jossain määrin turvassa olevaksi.

Kun vähän aikaa olin kuivatellut hikeä ja heittänyt läppää Lucyn kanssa, oli aika lähteä katselemaan kaapunkia. Pääsin vaihtamaan rahaa, otin valmiiksi jo Brunein dollareitakin, kaikki nää on ihan saman näköisiä, joku vanha naavaparta joka setelissä ja layout aina sama. Täytyy muistaa napata noita muutamia muistoksi. Brunein dollarin kurssi on muuten palttiarallaa tuplat euromäärästä, joten jälleen pysyy aika hyvin kartalla mitä mikäkin maksaa siellä paikassa. Lucyllä on muuten myös kontakteja Bruneihin, siellä on joku guesthouse, mitä edes matkaoppaat ei tiedä. Joutuu varmaan sinne suunnistamaan, pääsee sielläkin ainakin majoituksessa halvalla. Ei se muutenkaan ihan Japanin tai Suomen hintaiselta vaikuta, joten kyllä siellä pystyy pari päivää oleilemaan.

Pohdin pitkään että lähdenkö ensin Mount Kinabalun kimppuun vuorikiipeilemään vai käynkö ensin Bruneissa. Kun jouduin suorittamaan pienen sotilasmarssin tuossa lennon päätteeksi, päätin että annetaan jalkojen sen verran levätä että käydään ensin vähän kaupunkikiertelyä ja rauhallista patsastelua, sitten vasta kovan haasteen eteen. Vuorikiipeily etenee ilmeisestikin sillä tavalla että aamulla mennään paikan päälle ja lähdetään rynnimään ylöspäin. Noin puolessavälissä (koko matkaa, rasitusta ajatellen) on majoituspaikkoja, joihin jäädään yöksi, ja herätään sitten noin klo 3 aikaan tallustamaan loppumatka, jotta nähdään käsittämättömän upea auringonnousu vuoren päältä, jos ja kun sinne asti päästään. Innolla olen menossa, toivottavasti homma toimii ja pääsee. Täytyy vielä selvittää kyydit ja majoitukset ja lisäksi vielä jotain varusteita pitää vuokrata, eihän mulla ole pipoa tai fleece-puseroa mukana ja vuorella on perkeleen kylmä, noustaan siinä sentään yli 4 kilsan korkeuteen loppujen lopuksi. Tästä aiheesta naputellaan tarkemmin sitten kun se on ajankohtaisempaa eli joko just ennen settiä tai sitten sen jälkeen. Wish me luck!

Kävin tässä vielä illalla hoitamassa asioita netissä läheisessä italiaanoraflassa. Paikan valintaperusteet: lähimpänä oleva paikka jossa oli wifi. Tavallaan olen hieman netin orja että aina välillä on pakko päästä katsomaan sähköposti ja muita juttuja. Toisaalta jos en kävis netissä niin ei näitä juttujakaan sais linjoille. Ja joskus on melkeinpä pakko sähköpostitse tai nettilomakkeella varata guesthouseen yöpaikka etukäteen. Nih. (Tosin just tällä kertaa unohdin kokonaan pistää sinne Brunein guesthouseen mailia kun oli kymmenen muutakin asiaa hoidettavana... en muutenkaan tykkää ajatuksesta että varaisin jotain etukäteen ja tietäisin missä vietän seuraavan yöni, it´s not like me)

Vielä vähän yleishäröilyä. Kokemani mukaan Malesiassa on vielä halvempaa kuin Thaimaassa, yleisellä tasolla siis. Vesipullo maksaa enemmän, mutta majoituksessa pystyy nipistämään todella mukavasti. Taksikyydit ei kulje juuri koskaan mittareilla, ne on takseissa lähinnä koristeina. Taksin käyttö on kalliimpaa kuin Bangkokissa, mutta ei se vararikkoon vie. Enkä minä niitä muutenkaan juuri käydä, Penangilla käytettiin porukalla, mutta yksin mennessäni otin mielelläni bussin. Lentokentälle meno ja tietysti myös yömyöhään Penangille tulo oli erikoistapauksia joissa mielellään pistää pari jöröö ylimääräistä taksiin. Tai siis Teksiin, kuten täälläpäin se kirjoitetaan. Englanti on muutenkin aika hauskaa, vähän niinkuin suomalainen kirjoittaisi herjalla englantia. (The Doktor Klinik is that way, you may want to book a teksi from the nearest tiket kaunter...... siis oikeasti tuohon tyyliin)

Jassoo, jos sitä vähän kertailis japanin partikkeleita tai lukis geishoista ja sit painuis nukkumatin metsästysmaille, aamulla herätys klo 6.30 ja lautan kyydissä pitää olla 7.30.... en minäkään täällä siis ihan koko aikaa levyttele ja nuku puoleen päivään ja makoile riippumatossa korsi suussa taivasta katsellen. Välillä se on mukavaa, mutta se ei ole mun tyylistä olla koko aikaa paikallaan. Muistakaa aina, "The men of action are favoured by the goddess of luck". The luck is bound to come to me at some point... Wait, it already has, because I´m here!


- Yan -