Melaka to Kuala Lumpur

Melaka on niin pieni paikka että kaikki relevantti on nähty parissa päivässä. Tarjolla olis ollut krokotiilifarmia ja eksoottisten hedelmien puutarhaa, mutta jätin suosiolla väliin kun olivat niin kaukana ja vaikeasti lähestyttävissä. Polkupyörälläkään ei uskaltanut lähteä kun noista pitkistä reissuista jäi pieni pelko ja jomotus perseeseen näiden kelien suhteen. Tosin täällä on ollut aika mainiot kelit sentään, vettä ei ole paljoa satanut ja kuumaa on riittänyt. Toivottavasti jatkuu samanlaisena KL:ssä ja etenkin Vietnamissa, jossa kuulemma lämpötilat voi vaihdella hyvinkin paljon. Sama taitaa päteä myös Kiinaan ja Japaniin, ehkä. Katsotaan miten yksi kuukausi eteenpäin on lämpötilat ja yleisesti sääolot kehittyneet.

Tämä "extrapäivä" meni aika lailla levytellessä ja pallotellessa, ei tullut tehtyä mitään ihmeellistä, vähän käytyä ostoskeskuksissa pällistelemässä ja surffailemassa netissä. Ärsyttää vähän kun langattomat yhteydet on niin vaikeasti saatavissa ja sit kun saa yhteyden niin se on niin huono että ainakaan kuvia ei saa lisättyä kotisivuille, harmi niille jotka oikeasti haluas nähdä lisää materiaalia. Nooh, jos ja kun löydän hyvän paikan jostain niin sitten laitan kaikki kerralla näkyville, jos mahdollista....

Käytiin me tänään Japanin jätkien kanssa tuolla paikallisessa hieronnassa. Jun oli käynyt jossain yhdessä paikassa edellisenä iltana, mutta valittiin tällä kertaa hieman eri paikka. Hieronta on täällä päin hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa, erilaista myös. Otettiin sellaiset full-body massaget mieheen, tunnin setti. Teki kyllä pitkästä aikaa hyvää, tunsi että oli vähän paikat jumissa kaiken kävelyn ja repun kantamisen johdosta. Jostain syystä varsinkin lonkka on tullut kipeäksi molemmilta puolilta, varsinkin oikealta. Ergonomiassa jotain häikkää? Ainakin rinkka tuntuu hyvältä kantaa selässä, joten ehkä se johtuu pyöräilystä. Ei ole aikaa ottaa selvää moisista, onneksi tuota rinkkaa kannetaan lähinnä vain kun siirrytään kaupungista seuraavaan. Koitan tästä lähin välttää tommoista hostellipelleilyä á la Singapore, ehkä löydän KL:stä hyvän hostellin heti ja osaan mennä sinne sit seuraavillakin kerroilla kun palailen "tukikohtaani".... toivotaan parasta.

Kun ei muuta kerrottavaa ole niin pistetään tähän nyt pieni tarina... Kerroin jo Johor Baturista, että siellä oli paljon poliisi- ja vartijamiehiä pitämässä jöötä ettei porukka hypi toistensa silmille. Sama meininki jatkuu täällä, ostoskeskuksien ovien edessä on aina vähintään yksi virkapukuinen koppalakkipäinen guardi. Postien ja pankkien läheisyydessä on vielä rankempaa settiä. Olen ehkä joskus maininnut että näillä virkapukuisilla on lentokentillä konekiväärit tanassa. Täällä ei ole konekivääreitä, mutta niillä on aivan tajuttoman kokoiset ja näköiset haulikot tuossa kyljen läheisyydessä roikkumassa. Siis haulikot, ei hemmetti! Olisin ottanut pari kuvaa, mutta virkapuvut näytti punaista valoa ja sen verran omaa järkeä on vielä tallella että en lähde uhmaamaan tummaa aasialaista vierasta järkälemäistä virkamiestä jolla on tussari laukaisuvalmiudessa. No, onpa ainakin itsellä turvallinen olo, tuskin noiden läheisyydessä kukaan mitään kovin suuria rikkeitä suunnittelee. Tietyllä tavalla ne on aika coolin näköisiä kun on jykevät aseet esillä, mutta toisaalta tulee fiilis että täällä on joku hemmetin sotatila päällä. Ihan siisti sivuhuomio silti. Tästä alivaltiosihteerimäinen typerä sanaleikki: Jos tavoitteena on Mellakka tai Mekkala niin valitse muu paikka kuin Melaka. Tosin tuntuu siltä että koko Malesia on aika lailla miehitetty vartioinnin saralta, joten turvallista täällä kyllä on. Sama tosin pätee kyllä Singaporeen ja Bruneihinkin eikä Thaimaassakaan mitään kovin pahan näköistä sen kannalta ollut, joten julistaisin tässä vaiheessa koko oman reittini hyvinkin turvalliseksi. Toivottavasti pysyy sellaisena jatkossakin, ehkä tuo seuraava kohde Hanoi voipi olla sieltä rankimmasta päästä, ainakin esipuheiden perusteella. Noh, eiköhän me siellä selvitä, onhan tässä jo Kambodzhan Phnom Penh klaarattu ja Vietnam on HCMC:n kautta hieman tuttu paikka jo, tosin erilaisuutta on odotettavissa...

Lähtöaamuna sit herättiin koko porukalla kun oltiin kaikki lähdössä samaan aikaan pois tuolta guesthousesta. Herätys klo 7, tosin ylös vasta 7.20 ja sit hampaiden harjaus ja odoteltiin 40 minuuttia että saksalaiset eukot saa itsensä "valmiiksi". Itse asiassa kauiten jouduttiin kuitenkin odottamaan sitä thaimaalaista sälliä. Tästä voin kertoa pienen extrapätkän kohta, purkaa vähän omia tuntemuksia. Noh, mentiin bussilla tuonne isolle bussiterminaalille ja sitten Jun kävi hakeen oman lippunsa Singaporeen päin ja ne muut lähti jonnekin helvetin vip-tiskille hakemaan omia lippujaan. Itse lähdin ihan päinvastaiseen suuntaan ja otin ihan normaalin valtion bussin, maksoi 10 ringittiä ja reissu oli helkutin hyvin järjestetty, ihan rahan arvoinen setti. Bussimatka meni hyvinkin lempeästi. En siis mennyt muiden kanssa samalla bussilla, mutta eipä se paljon harmita, en minä halua liiaksi yhtien tyyppien kanssa jäädä hengaamaan, varsinkaan kun en oikein perusta bimboista naisista ja hiljaisista hissukoista.

Niin, noista aasialaisista miehistä piti sanomani. Vanha vitsihän on se että aikuisviihde-elokuvista olemme oppineet sen että aasialaisia miehiä ei ole olemassa. Noh, kyllä niitä täällä on, mutta niistä taitaa valtaosa olla tommoisia ihme hinttareita, ainakin jos pitää päätellä yleisessä vessassa olevasta jonosta siellä käsienpesualtaan tykönä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on mennyt hermot ja olen käyttänyt kyynärpäitä päästäkseni pesemään käsiäni kun nää saatanan hienohelmat sukii yhtä hiusta eri asentoon kolme minuuttia siinä altaan edessä. Siis ei jumalauta, eikö täällä ole yhtään äijää, todellista miestä, joka pesee kädet, ehkä paiskaa kämmenellisen vettä naamaan ja painuu ulos (miehet jotka ei pese käsiään ei ole kovia jätkiä, ne on idiootteja jotka saa giardian tai ameeban suolistoonsa ennemmin tai myöhemmin). Tosimies ei keimaile peilin edessä saatana! Onneksi muutamia poikkeuksia on ainakin Itä-Aasian edustuksen osalta, japsit ei turhia keimaile, ainakaan ihan kaikki, ja kiinalaiset on muuten vaan outoja, mutta tässä tapauksessa se on vain positiivista että erottuvat joukosta. Ainakin thaimaalaiset ja malesialaiset on kyllä niin neitiä porukkaa että oikein hävettää niiden puolesta. Taidan jättää tämän enempää vaahtoamatta ettei tule sanottua mitään tosi rankkaa eri rotujen välisistä voimasuhteista eri asioissa.

Kun nyt terapeuttisesti puretaan pahaa oloa niin jatketaan samalla linjalla Kuala Lumpurista. Porukka oli varoitellut että ei täällä ainakaan viikkoa pysty putkeen olemaan ja oikeassa ovat, itseä alkoi ketuttamaan täällä oleminen noin kymmenen minuutin jälkeen. Löysin hyvän guesthousen sentään, maksaa 2,20€ per yö, joten hinnaston puolesta ei voi valittaa, mutta kadut on helkutin pieniä ja täynnä ihmisiä, autot ajaa kuin mielipuolet eikä väistä ketään, edes toisiaan. Yritin käydä metroasemalla ostamassa itselleni jonkinlaisen kulkukortin/sarjalipun/mikä helvetti nyt sitten lieneekin täällä päin. Ei mitään mainostusta missään, ei mitään opastusta miten sellaisen saa ja miten sitä käytetään ja paljonko maksaa.... kävin kysymässä tiskiltä ja sieltä sanottiin vaan että ei myydä. Voi juku, näin hienosti alkoi tämä ensimmäinen askel KooÄllässä.... toivottavasti se tästä suttaantuu, muuten elo muuttuu sietämättömäksi ja alan etsimään tukikohtaa jostain läheisestä pikkukaupungista. Ainoa targettihan on päästä lentokentälle tiettyinä päivinä. Ekaan lentoon on neljä yötä aikaa, sitten vietnamin jälkeen on pari kolme yötä ennen seuraavaa ja sitten Kiinasta paluun jälkeen on muistaakseni viisi yötä, se on kyllä jo pakko viettää muualla, lähden sitten vaikka Penangiin takaisin tai jotain.

Pari päivää KL:ssä on mennyt hyvin rauhalliseen tahtiin, ensimmäisen päivän kävelin vain lähiympäristössä, tuttu kuvio muistakin kaupungeista, laajennetaan tätä maisematietoutta ensin lähiympäristöstä ja edetään sitten kauemmas kun osaa paremmin suunnistaa ja tietää mistä löytää hyvin kotiin ilman karttaakin. Kävin tuolla pääpostiasemalla, joka sattuu olemaan mukavasti tuossa ihan lähistöllä. Taidan lähettää yhden yllätyspaketin, lähinnä itselleni, Suomeen jo tässä vaiheessa meripostilla, se kestää sen 3kk joten en joudu sit kotona odottelemaan pakettia enää kuin kuukauden verran. Meripaketin lähettäminen on kohtuullisen edullista, joku 10 kilon paketin lähettäminen maksaa alle 20 euroa, ainakin hinnaston mukaan. Saas nähdä minkälainen hinta sieltä lävähtää sit kun olen viemässä sitä pakettia sinne... Sisältönä on sekalaista, lähinnä tavaraa jota saa vain täältä ja tavaraa joka on täällä törkeän paljon halvempaa Suomeen verrattuna. Tietysti myös jotain paikallista erikoisuutta. Ehkä vähän myös tuliaisia. Ostin sellaisen pienen repun jonne ängen tavarat ja pistän sen repun matkaan. Ostan ehkä toisen repun sit vielä paluumatkalla kun olen tulossa kotia kohti, sinne saa ängettyä lisää tavaraa jos tuntuu siltä että kaikki ei mahdu rinkkaan ja ei täytä lentoyhtiöiden painosäädöksiä. Saas nähdä minkä verran täällä päin innostuu ostelemaan tavaraa. Pian alkaa taas kauhea tuliaisrumba.... tai no ei ihan pian, mutta... huoh... =)

Yksi ainoa targetti oli nähdä Kuala Lumpurin kuuluisat Petronas Twin Towerit, mutta tällä kertaa pääsin vain juurelle poikkeamaan. Sinne oli just sinä päivänä myyty viimeiset liput eikä enempää jostain syystä haluttu myydä, sitten taas sunnuntaina se oli vain vähän aikaa auki, joten ehkä maanantaina vois vielä koittaa poiketa tai sitten jättää se seuraavaan välipysähdyskertaan... Ei ole kauhea kiire sitä suorittaa kun tässä tosiaan on näitä päiviä vielä jäljellä KL:ssä vietettäväksi. Muuten kun kävin siellä KLCC:n seudulla niiden tornien luona niin pällistelin vähän ympärilleni, tuli vähän mieleen ehkä Lontoosta Canary Wharf, jossa on rikasta porukkaa ja paljon isoja torneja ja valoja ja kaikkea muuta härpäkettä... ihan hienoa toisaalta, mutta ei sytytä mitenkään erityisesti. Tuli samalla testattua toi hemmetin metrokin, on kyllä ihan kätevän tuntuinen, mutta Singaporen jälkeen tuntuu kuin olisi palannut keskiajalle. Noh, kyllä se liikkuu, se on pääasia. Harmi vaan että moni asia, kuten lipunmyynti ja opastus, on vähän heikoilla kantimilla, mutta kyllä sitä aina pärjää. On näillä sentään automaatit joista voi lipun ostaa ja siinä matkalipussa näkyy sen tietyn linjaston asemat, joten eksymään ei ainakaan pääse. Innolla odotan miten tällä junasysteemillä pääsee lentokentälle. Paperien ja tietojen mukaan pääsee, mutta en odota liikoja. Ongelmitta se ei tule sujumaan, varsinkin kun oma lentoni seuraavaksi on mukavasti just aamulla klo 6.30....

Vartiointia on Kuala Lumpurissakin ihan riittävästi, täällä on vähän kans tuota komentelumeininkiä tyyliin "älä istu portailla" tai "no loitering" eli suomentaisinko tuon että ei vetelehditä (esim. metroasemilla). Joku vartija tuli jo hymyillen mun luokse kun istahdin hetkeksi väärille rappusille. Onneksi ovat sen verran kuitenkin mukavia etteivät ala heroilemaan omalla vallallansa. Korruptiota ei ole vielä näkynyt, mutta eipä ole ollut tilaisuutta nähdäkään. Ehkä ihan hyvä, pysyy paremmin mielikuva yllä edes hieman sivistyneemmästä valtiosta (kuin vaikkapa Cambodia).

Täällä olisi tarjolla kaiken maailman retkiä vähän joka paikkaan, mutta ei taida itsellä enää innostus riittää lähteä katsomaan tulikärpäsiä tai mitään muutakaan, lisäksi ainakin noi matkapaketit mitä täältä sais on helkutin kalliita. Taidan säästää senkin vähäisen rahan tavaroiden ostamiseen ja Japania varten. =)

Lähdin sitten vanhaan tuttuun tyyliin jälleen kävelemään suuntaan x, tavoitteena löytää jotain uutta ja erilaista. Katsoin kartasta tuommoisen jonkun Dayabumi-complex -nimisen paikan ja aattelin että käydääs katsastamassa minkälainen se on. Huomasin että sinne ei ollut mitään sisäänkäyntiä näkyvillä heti joten kiersin ikään kuin toiselle puolelle. Sieltä livahdin sitten sisään, mutta havaitsin hyvin pian että tässä tapauksessa complex tarkoitti jotain yritysrakennusta, ja vielä tarkemmin tuo rakennus oli ilmeisesti ihan vain yhden yrityksen käytössä ainakin hissin kerrosluettelon perusteella. Pian vartija tuli kysymään että mites helvetissä sinä olet tänne päässyt, eikö ulkopuolelta pysäytetty. No ei pysäytetty, vartija vaan katsoi perään ja ajatteli kai että olen firman leivissä, vaikka ei ainakaan vaatetuksesta, laukusta ja kartasta kädessä voi sitä johtopäätöstä kyllä tehdä... noh, häivyin sitten vähin äänin sieltä, nothing to see there. Pramea pytinki, nevertheless.

Sunnuntain kunniaksi kävin myös shoppailemassa tuolla Pasar Senillä eli Central Marketilla näin käännettynä. Se on myös tuon metroaseman nimi täällä, joten sen perusteella ainakin pystyy aika hyvin suunnistamaan ympäriinsä. Mukaan tarttui yhtä ja toista, sekä itselle että vähän muillekin. En paljasta enempää, katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä että tuleeko mitään perillekään. Täytyy hoitaa sit "varsinaiset" tuliaisostokset sitten myöhemmin, ainakin tietää että tuolla lähellä on tuommoinen jättimäinen markettipaikka, josta löytää sitä halpaakin tavaraa kun vaan jaksaa etsiä. Hiukan alkaa kyllästyttämään se hintojen tinkaaminen, mutta onneksi täällä päin sitä ei harrasteta ihan niin paljon kuin Thaimaassa. Täällä ei myöskään porukkaa anna niin hanakasti alennusta tai lisätavaraa jos ostaa paljon, siitä miinusta suhteessa thaikkuihin, eivät siis osaa olla kunnon kauppiaita. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta tämmöinen yleiskuva on jäänyt kun olen ympäri Malesiaa kierrellyt ja katsellut.

Päivän menyy on myös ollut hieman erilainen yleiseen verrattuna... aamummalla kävin nappaamassa pari "kiinalaista voileipää" tuosta kävelykadulta. Erikoista settiä, muuten aika normaali, mutta sisältö paistetaan myös uunissa erikseen ja lopuksi leipä lämmätään täyteen ketsuppia... toisaalta yäk, toisaalta se oli yllättävänkin syötävää. Välipalaksi nappasin katukärryn mehukauppiaalta sokeriruokomehun, sekin oli hyvää, muistutti makeudellaan hieman vesimeloonia. Lounaaksi kävin kiinalaishenkisestä ravintolasta ahmaisemassa hieman hiillostettua (paahdettua) ankkaa riisi(puuro)n kera. Erikoista, tavallaan, mutta pakkohan se on näitä kokeilla, suomen kiinalaisissa se ankka maksaa maltaita, joten täällä sitä on maisteltava minkä ehtii. Ei se nyt paljoa kanasta poikkea, ehkä hieman rasvaisempaa ja jollain tavalla...makeampaa? Hyvää kuitenkin, onhan sitä joskus itse tullut syötyä Suomessa ihan omakasvattamaa ankkaa ja se vasta herrain herkkua olikin.

.
.
.

Vielä yksi päivä Kuala Lumpurissa tuhlattavana ennen reissua Vietnamiin. Maksoin aamulla vielä yhdestä yöstä hostellille, jotta saan pidettyä kamat täällä tallessa sen aikaa kun haahuilen kaupungilla. Lisäksi saa vielä vaikka vedettyä pienet tirsat ennen lähtöä, menee kuitenkin yö päin peetä tuon matkaamisen takia kun lento tosiaan lähtee taas vaihteeksi klo 6.30 ja kentällä pitää olla pari tuntia aikaisemmin ja transportaatiota ei mene ihan joka hetki noin yöllä, joten täytyy varata reilusti aikaa tätä operaatiota varten.

Ensimmäinen asia tukikohdasta lähdettyäni oli viedä tuo ostamani reppu postitoimistoon ja pistää se pakettiin ja matkaan. Hinta oli se mitä uumoilinkin, painoa oli vain hieman yli 5 kiloa mutta silti se tipahti kategoriaan 5-10 kiloa, joten vähän harmittaa että enemmänkin olis saanut lähetettyä samaan rahaan. Ei ollut paha, 90 ringittiä yhteensä paketteineen kaikkineen, tekee siis eurorahassa 18 sellaista. Ainoa miinuspuoli tuossa on se että lähetys kestää tosiaan sen 3kk, ehkä enemmän, ehkä vähemmän... lisäksi vähän mietityttää että kuinka varmaa se paketin kulkeminen on, mutta onpa ainakin niillä lähettäjän ja vastaanottajan puhelinnumerot ja mulla on tuommoinen seurantakoodi minkä avulla sitä pakettia pystyy vähän jäljittämään. Paketin lähettämisestä tuli hyvä fiilis, ehkä teen noin vielä toisenkin kerran paluumatkalla, saas nähdä. Ehkä en lähetä Japanista mitään pakettia, voi olla hiukan kalliimpaa kuin Malesiasta, veikkaan. Saas nähdä...

Kävin taas tuolla KLCC:n mestoilla katselemassa, mutta yllättäen Petronas Twin Towerit on suljettu just maanantaisin, joten se nähtävyys jää seuraavaan kertaan. Ehkä sit viimeisellä kerralla kun olen noin 5 yötä, ehkä menen jollekin "retkelle" tai jotain, ei täällä vaan voi tappaa tuota aikaa viittä vuorokautta tekemättä mitään jännää, ainakaan toista kertaa. Olen yrittänyt myös metsästää elokuvateatteria että vois mennä vaikka leffaan tappamaan reilulla eurolla pari tuntia aikaa, mutta niitäkin on helkutin vaikea löytää täältä noin vain. Tuntuu että kaikki ostoskeskuksetkin on tommoisia markettityylisiä eikä yhtään samanlaisia kuin Thaimaassa tai jossain muissa Malesian kaupungeissa... Melakassakin oli paljon edistyneemmän tuntuista tuo shopping mall -suunnittelu, johtuuko siitä että ne on siellä uudempia? Olen yrittänyt myös katsella lisää hyviä katumarkettipaikkoja joissa vois sitten käydä lisää ostoksilla sitten kun viimeiset päivät Aasiassa koittavat. Turha toisaalta suunnitella sen enempää ajanvietteitä tulevaisuuteen, voi myös olla että olen Itä-Aasian reissun jälkeen niin henkisesti puhki että ei enää kiinnosta nähdä yhtään mitään nähtävyyksiä. Lontoon 48-tuntisestakin on tulossa mielenkiintoinen, ei ole mitään ideaa että mitä siellä tekis tai minne menis, ei edes yöpaikkaa ole tiedossa... eipä tosin ole mistään muualtakaan mitään varmaa. Tää on just tätä matkailua parhaimmillaan!