Jokohama humahutan ja takaisin päin pikkuhiljaa

Arvoin pitkään ja hartaasti että minne menisin seuraavaksi... Golden week alkaa olla nurkilla, mutta hittojako minä loppua aikaa tutuissakaan ympäristöissä alan viettämään... päätin sitten lähteä Yokohamaan tähän lähelle pariksi päiväksi katsomaan paikkoja! En tarvinnut edes ohjeita miten päästä tänne, sillä sattumalta näin ohjeet guesthousen ilmoitustaululla. Ei ollut vaikeeta, ensin Shibuyan asemalle ja sieltä sit junaa kohti määränpäätä. Asiaa helpottaa aina kummasti kun kaupungilla on oma "nimikkoasema", joka usein toimii myös pääasemana josta pääsee lähes kaikkialle. Näin myös Jokohamassa, otin suunnan suosiolla ensin Yokohama-cholle ja vasta sen jälkeen lähdin katselemaan missä päin hostellit voisi sijaita. Nappasin Tokion majapaikasta yhden esitteen mukaan. Se oli oikeastaan se joka kannusti mut lähtemään käynnille lähikaupunkiin. Netissä hostellien hinnat oli kaikki ihan törkeen kalliita ja paljon juttua että Jokohama on helkutin kallis kaupunki. Esitteessä oli sentään sopuhintainen hostelli näytillä, soitin sinne vielä etukäteen ja kysyin että onko paikkoja, oli.

Puolen tunnin junamatkan (maksoi muuten 260 jeniä eli alle kaksi euroa) jälkeen saavuin jättisuurelle Yokohama-stationille. Ei voi oikein sanoin kuvailla miten suuria nämä isot asemat on, saa toisinaan kävellä ihan perkeleesti että pääsee edes vaihtamaan junaa siellä ihan porttien sisäpuolella. Itse poistuin vielä porttien ulkopuolelle ja taas kerran piti kuumotella pelkästään kanjilla kirjoitettujen asemien ja junalinjojen nimien kanssa. Auttaa sekin että tiedän vähän, tiesin että oman target-asemani nimi oli Ishikawa-cho, siitä osasin päätellä että ensimmäinen merkki on mitä on ja toinen on kawa eli 川 ja kolmas on tullut jo tutuksi kun se tarkoittaa asemaa ja se löytyy jokaisen aseman lopusta。Helppoa kuin heinänteko, se asemani olikin aika hyvin hollilla ja junalinjat on kätevästi merkitty värein joten niiden kanssa ei tarvi ylimääräisiä arpoa.

Asemalle asti päästyäni tunsin että nyt on mennyt kaikki liian helposti. Niin olikin. Seuraava askel oli katsoa sitä umpipaskaa karttaa mikä esitteessä oli ja koittaa sen avulla suunnistaa. Kysyin jopa neuvoa (!!!) paikallisilta ennen kuin lähdin yhtään minnekään suuntaan ja silti onnistuin menemään täysin päinvastaiseen suuntaan mitä piti. "5 minutes walk" my ass! Tarvoin varmaan vartin väärään suuntaan, sitten kysyin taas neuvoa ja sain selville että missä olen, sitten vartti takaisin, ja SITTEN se viiden minuutin kävely ja lopulta löytyikin etsimäni kohtuullisen helposti. Erikoinen hostellijärjestely tällä kertaa, se oli tommoinen "hostel village" joka palveli yhden tiskin kautta varmaan viittä eri hostellia jotka siinä lähellä oli. Sain "dorm"-huoneen ja maksoin sen 2300 siitä ja lähdin minuutin kävelymatkan päässä olleeseen hostelliini. Aikamoinen murju se oli, mutta onneksi siellä oli vain kaksi sänkyä yhdessä huoneessa ja se toinen oli vielä tyhjä! Hauska järjestely pistää vain kaksi yhteen huoneeseen, en tiedä onko se kovin tehokasta vai ei... ehkä tässä tapauksessa nuo huoneet on jostain sotaa edeltävältä ajalta joten pienet bunkkerit käytetään hyödyksi sellaisenaan.... tai jotain.. Kun pääsin majoittumaan, oli jo aika myöhäinen, tein vain pientä tiedustelua lähimaastossa, se oli hieman kauempana keskustan hälinästä, autenttisia pikkukatuja ja rauhallista elämänrytmiä ja paljon kaikenlaista pikkukauppaa. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana pääsi käymään niin että digikamerastani loppui akku, joten kuvia ei ole niin paljon mitä olisi ollut intoa ottaa. Hyvän saaliin minä kuitenkin sain, mielestäni. Vaikka en lähtenyt pitkälle niin silti tuli jostain syystä viivyttyä aikas myöhään liikenteessä, kello taisi olla jotain kaksi yöllä kun pääsin nukkumaan asti. Näissä myöhäisissä öissä on aina se riski, että aamulla ei herääkään niin smoothisti mitä pitäis. Mulla ei siis ole herätyskelloa, ei kännykkää eikä mitään, joten herääminen on aika lailla vaistoista kiinni. Jos sattuu nukkumaan pommiin niin sieltä hostellin puolesta tulee sitten aina paikasta riippuen jonkinlaista sanktiota.

Noh, tämä tarina päättyi onnellisesti, heräsin hienosti juuri kymmenen aikaan kun yhdeltätoista on poistumisaika, joten jäi vielä hyvin aikaa aamutoimille ja rinkan totaaliselle uudelleenjärjestelylle. Tein tällä kertaa niin että yhdistin tuon "alataskun" ja "päälokeron" keskenään, tavarat mahtuu paljon hienommin rinkkaan ja voi taas änkeä hieman enemmän myös. Huono puoli tuossa vaihdoksessa on se että nyt on yksi tasku vähemmän, joten tavarat tuntuu olevan hieman enemmän sekaisin myöskin. Olen kuitenkin viksu mies ja laitoin hygieniatuotteet, elektroniikan ja vaatteet eri pusseihin, jos jotain tarvin niin ei tarvitse kuin löytää oikea pussi ja penkoa sieltä sitten. Nerokasta.

Lähdin hostellista meneen ja kirjauduin pihalle just hienosti yhdentoista aikaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti mennä Fuji-vuoren juurelle tuonne viiden järven kylille, mutta päätin että en helvetti palele tällä reissulla yhtään enempää mitä nyt on joutunut, jätän sen väliin ja käyn sitten ihan vuorella asti kun joskus satun kesäaikaan käymään Japanissa. Täytyyhän sitä jättää nähtävää seuraaviksikin kerroiksi! Nyt tein sitten niin että kävelin hostellini vastaanottotiskiltä noin kaksikymmentä metriä eteenpäin, ja astuin sisään toiseen hostelliin! Teki kuitenkin mieli olla vielä yksi päivä ja nyt oikeutin itseni tekemään näin kun jätän vuorikyläseikkailun väliin. Hostellin vaihto edellä mainittujen syiden vuoksi, huone oli aika kehnossa kunnossa ja puitteet oli vajavaiset. Toinen hostelli olikin sitten aivan loistava alusta asti. Lähti siitä liikkeelle että kysyin dorm-huoneesta paikkaa, sanottiin että kyllä tilaa löytyy, mutta dormit ovat täynnä.. noh, olin valmistautunut että maksan sen viisi euroa enemmän yksityishuoneesta... mitä vielä, sain samalla hinnalla kuin dorminkin, ja se hinta oli vielä jostain syystä satasen halvempi kuin hinnastossa eli 2100 jeniä. Loistava palvelua, tämmöistä sen pitäis olla kaikkialla! Oma yksityinen huone, mahtavassa kunnossa vieläpä, leveä sänky, oma telkkari, vessa heti nurkan takana ja muutenkin kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. Olin todella tyytyväinen ratkaisuuni, vaihteeksi käy säkääkin. Otin hieman lisää unta palloon siinä aamupäivällä, tai lepuuttelin siinä huoneessani ennen kuin otin jalat alle ja lähdin kohti Yokohaman "nähtävyyksiä". Targettina oli mennä tähystystornille, Yokohaman ja ilmeisesti koko Japanin korkein torni, Yokohama Landmark Tower. Maksoi kyllä 1000 jeniä sisään, mutta vedin syvään henkeä ja aukaisin rahapussia sen verran, oli se aika lailla rahan arvoista kun siellä ylhäällä oli kaikkea muutakin kuin näköalaa ja siellä tuli vietettyä muutama tunti yhteensä. Hirveesti täällä on henkilökuntaa joka paikassa, tuonne torniin mentäessäkin oli oma henkilö lipuntarkastukseen (lippu ostettiin automaatista), sitten yksi henkilö ohjasti porukkaa hissiin, yksi henkilö hississä painamassa nappeja ja kertomassa hissin toiminnasta (eli fakta että sen vauhti kiihtyi törkeen kovaksi ja siinä oli 69 kerroksen edestä korkeutta jne jne...) ja sitten vielä yksi henkilö oli ottamassa porukkaa vastaan kun päästiin korvat lukossa hissistä pihalle.

Näköala oli suorastaan päräyttävä kun pääsi ensimmäisen vilkaisun suorittamaan ikkunasta. Jösses että oltiin korkealla. En tiedä paljonko kuvat tekevät oikeutta sille näylle, mutta tuli napsittua aika reippaasti, ehkä joku niistä on peräti hyvä. Videokamerankin kaivoin pitkästä aikaa esille ja pelleilin sillä "loputtomalla" zoomilla ja havaitsin että joku raja silläkin on, sen verran riitti Yokohamassakin kaupunkia horisonttiin asti. Näköalojen lisäksi siellä oli tosiaan kaikenlaista muutakin himphamppua, mm. akvaarioita joissa oli aika mielenkiintoisen näköisiä kaloja ja sitten jotain "taidetta" ilmeisesti ja tottakai pakollinen kahvila ja matkamuistomyymälä. Lisäksi siellä oli tämmöinen taiteilijapiste, jossa pari sälliä suti kymmenessä minuutissa ihmisestä kuin ihmisestä pilakuvanomaisen muotokuvan. Olihan ne tietysti aika kalliita, mutta perkele, synttäripäivän kunniaksi menin itsekin malliksi ja annoin sutia itsestäni irvikuvan. Hienon näköinen siitä tuli, näytän helvetin vanhalta. Jos kysyntää on niin voin koittaa ottaa siitä "taulusta" kuvan ja pistää sen näkyville. Siinä siis synttärilahja itselleni, sen siitä saa kun viettää juhlapäivää muualla kuin Suomessa. Ei siinä että olis muutenkaan lahjoja ollut odotettavissa... =)

Maisema-OD:n jälkeen laskeuduin alas ja katselin sammakkoperspektiivistä sitä satama-aluetta. Tai ei se niin satamaa ollut, mutta siinä ihan meren vieressä hollilla kuitenkin. Siellä oli semmoinen oma kävelykatu jolla pääsi viereiselle "saarelle". Kävin sielläkin todetakseni että sinne on kans pykästetty pienimuotoinen huvipuisto maailmanpyörineen kaikkineen ja jälleen yksi kamala ostoskeskusmörkö. Pakko oli silti käydä katsomassa että mitä sieltä löytyy. Muita synttärilahjoja en sentään itselleni ostanut, täytyy säästää myöhempiinkin päiviin vielä jotain. Tarjosin minä itselleni lounaan, japanilaistyylisen naudanpihvin ranskalaisilla. Ei nyt mikään ökysetti kun maksoi vain vitosen, mutta tuli siitä hyvä mieli. Olishan se hauskaa jos synttäripäivänäkin söisi vain riisipalloja ja huuhtois ne pullotetulla teellä alas. Ankean kuuloista?

Tarpeeksi katseltuani lähdin takaisin hostellille päin. En ihan ehtinyt viipymään niin kauaa että olisin nähnyt hienon valoshown, joka alkaa pimeän tullen kun torneihin ja maailmanpyörään ja joka paikkaan lykätään vähän valoa. Noh, ei siinä mitään, ei mun piece-of-crap kamerallani mitään järkeviä otoksia saisikaan... Hostellille päästyäni päätin palkita itseni hyvästä päivästä menemällä public bathhouseen eli yleisökylpylään lillumaan vähän vesialtaassa ja huuhtomaan pois sykkimisen aiheuttaman hikoilun ja maantien pölyt. Yllättäen heikon kartan avulla löysin välittömästi oikeaan paikkaan, vaikka sitä paikkaa ei oltu edes merkitty mitenkään kovin hyvin. Sisälle vaan, sitten ensimmäinen haaste: Mitä nämä laatikot joissa on tommoinen puupalikka avaimen tilalla? (tiedän kyllä, tämä on kerrontatyyliä) No se puupalikka on juurikin avain ja lokerot on tarkoitettu kengille. Kengät on aina ensimmäinen asia mikä lähtee pois kun astutaan tämmöisiin yleispaikkoihin. Seuraava haaste odotti heti selän takana. Sinulla on valittavana kaksi ovea, toisessa lukee 男 ja toisessa lukee 女, kummasta menet sisään? Päätä tarkasti, sillä toinen on naisten puoli ja toinen on miesten puoli. Jos avaat väärän oven, jäät välittömästi kiinni ja aiheutat paljon äänekästä kommootiota. Onneksi tiesin vastauksen ja avasin oven, siellä ei paljon eteisiä tai muita tunneta vaan näkymät avautuu suoraan pesutilaan, pieni pukutila on tietysti ennen sitä. Tiskin takana vanha muori pyysi 450 jeniä kylpemisestä, onhan se aika suolainen hinta, mutta hostellissa pelkän suihkun ottaminenkin olisi maksanut 100 jeniä, se oli se ainoa pieni fiba siinä paikassa. Ei tehnyt tiukkaa maksaa tuota reilua kolmea euroa, kyllähän sitä nyt silloin tällöin pystyy... Sitten vaan kuteet pois ja lokeroon, siitä kuminauhalenkillä varustettu metallilätkä (joka myös toimii avaimena, miksi näille ei normaalit avaimet kelpaa?) ranteen ympärille ja pesulle. Jos en vielä ole kertonut ja joku ei tiedä niin kerrataan vähän sääntöjä: Ennen ammeeseen pulahtamista täytyy pestä itsensä erittäin huolellisesti, siellä altaassa kylpee päivittäin kymmeniä, jopa satoja henkilöitä ja vesi ei vaihdu ihan samalla tahdilla kuin uimahallin altaissa. Kun sain pesut suoritettua, koin elämäni järkytyksen. Vesi ei ollut jääkylmää, vaan perkele tulikuumaa! Viime kylpyreissulla jätkät sanoi että vesi on yleensä hieman lämpöisempää, mutta en minä odottanut että tässä ruvetaan rapuja leikkimään. Katsoin lämpömittaria ja se näytti hehkeät 48 astetta! Jos ei kuulosta paljolta tai ette tiedä niin koittakaa laskea 48-asteista vettä paljuun ja uittakaa sormea siellä, sitten tiedätte! Kastoin ensin varvasta varovasti ja sitten vedin sen saman tien säpsähtäen pois. Pari äijää naureskeli partaansa siellä altaassa. Ajattelin että helvetti jos noi äijät on siellä niin kyllä siellä sitten on pakko pystyä olemaan kiehumatta hengiltä. See-No! ja nopea pulahdus altaaseen. Ensimmäiset kaksi minuuttia "istuin" käytännössä molempien käsien etu- ja keskisormen varassa, koko vartalo oli ihan jäykkänä kun kuuma teki niin kipiää koko kehossa. Ensimmäisenä loikkasin vielä porekylpyyn, se tuntui jotenkin helpommalta vaihtoehdolta kuin tasainen amme, vaikka eipä niillä fyysisesti juurikaan eroa ole. Poreammeen kaakelit oli muuten hienosti violetin värisiä, sai aikaan hienon efektin että oma iho olisi ihan hehkuvan punainen koko ajan. Välillä nostin jalkaa pinnan yläpuolelle tarkistaakseni että en ole vielä muuttunut lobsteriksi. Taistelin siellä altaassa sitten kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen alkoi hengitys vaikeutumaan joten lähdin pois. Mutta ehei, en lähtenyt pesulle tai vaatteita vaihtamaan, menin vain sinne toiseen ammeeseen vähäksi aikaa. Siinä ei montaa minuuttia mennyt kun oli pakko lähteä lipettiin, joku raja se ihmisen fysiikallakin on. Kylpyreissuni jäi siis normaalia paljon lyhyemmäksi, mutta arvostan enemmän sitä että iho ei kärsi ja itse ei tarvi kärvistellä tuskissaan kuumassa vedessä. On muuten paljon järkyttävämpää settiä kuin mikään 120-asteinen sauna, vesi on julma elementti.

Kylvystä lähdettyäni paukkasin kauppaan hakemaan iltapalaa ja sitten hostellille. Kävin päivystystiskiltä kysymässä että ei teillä satuis olemaan wifiä täällä. Ei ollut, lähdin jo poispäin kun sälli huusi perään ja kysyi että kelpaako LAN-kaapeli. Sanoin että mikäs siinä. Jumalauta, siellä olohuoneessa oli nettikaapeleita vaikka kuinka ja paljon. Hain koneeni ja menin sinne yhdistelemään konetta nettiin. Aluksi katselin hieman vihoissani että mikähän sälli tuolla nurkassa näpertää konetta. Menin sit vaan pöydän ääreen ja kytkin koneen webbiin. Hetken päästä sälli kysyi minulta tutun kysymyksen että where are you from. Vastasin että Finland ja saman tien hymystä pystyi päättelemään että mitä seuraavaksi... "ihan totta?" ja "katos perkele" eli suomalaisiinkin törmää matkan varrella. Jutusteltiin sit Tonin kanssa kaikenlaista puoli kolmeen asti yöllä. Jutun juurta riitti, sillä Toni oli lähtenyt myös reissun päälle ja hänen kohteenaan oli ainoastaan Japani. Paljon löytyi juttuja jaettavaksi ja oli todella mukavaa vaihtaa kokemuksia. Sain myös paljon sellaista hyödyllistä tietoa joita en itse päässyt käytännön kokemuksen kautta hakemaan, mm. junalla matkaamisesta ja halvasta asumisesta jne... Siitä onkin taas vierähtänyt hetki kun on "joutunut" puhumaan suomea. Ei siinä, ei se pahaa tee, oikeastaan hyvä vaan ettei tarvi takellella sit kun kotiin pääsee. Onhan tässä reissun aikana tullut juteltua suomeksi melkein kaikkialla, paitsi ei Kiinassa ja tähän mennessä ei Japanissakaan. Taisin jo kertoa siitä että törmäsin ekana iltana Tokiossa suomalaisporukkaan, mutta kuuntelin vain niiden urpojen nörttijuttuja ja naureskelin niille avoimesti, eivät siltikään tajunneet että olin suomalainen. Ei kaikkien kanssa tarvi heti alkaa vääntään juttua vaikka olisivatkin samaa "rotua". En minä kaikkien japanilaistenkaan kanssa tuolla reissun päällä juttuun tullut. Kemiat kohtaa tai sitten ei....

Seuraava aamu Jokohamassa olikin sitten taas jännä, herätys kuuden tunnin yöunilla ilman kelloa, ja jälleen täydellinen ajoitus! Check-out oli kympiltä ja heräsin siinä ysin jälkeen. Vähän ehkä tuli kiirus suorittaa toiminnot ennen poistumista, mutta hyvin se sujui silti, rinkka voidaan pakata loppuun sit junassa. Lähdin takaisin Tokioon, hengailin tuolla Shinjukun alueella koko päivän, lämmäsin rinkan talletuslokeroon ja kiertelin ympäriinsä. Ennen mitään kävin tietysti ostamaan itselleni yöbussilipun Osakaan takaisin, samaa reittiä mennään takaisin mitä ollaan tultukin. Maksoi tällä kertaa 4800 jeniä, ei todellakaan paha hinta. Tuli siinä sit käytyä kaikenlaisissa ökyostoskeskuksissa ja muissa hienostopaikoissa pilaamassa maisemaa. Ruoaksi juhlistin tällä kertaa ensin lounaaksi sushia oikein autenttisessa paikassa liukuhihnalla varustettuna (olin hieman kusessa aluksi kun ei tiennyt yhtään miten olis pitänyt toimia...) ja illalliseksi kävin nappaamassa yhdessä jenkkityylisessä paikassa fajitakset varustettuna kanalla, naudalla ja katkaravuilla. Välillä sitä tohtii hienostella ja syödä vähän paremmin. Taisin sanoa noin jo aiemminkin? Nooh, ei pari iltaa vararikkoon kaada, hyvin täällä on budjetti pysynyt muuten kurissa, joten menkööt! Sushin syönti ei ollut kallista, hyvin täyttänyt setti maksoi noin viisi-kuusi euroa. Fajitakset oli kalliimpia, yhteensä koko ruokasetille tuli hintaa 2200 jeniä, sisälsi fajitas-lautasen, cesar-salaatin ja machakakulla varustetun parfain jälkiruoaksi. Tuolla annoksella pärjäsi sitten hyvin kun koitti aika mennä bussiasemalle odotteleen bussin lähtemistä. Kaikki sujui oikein hienosti, löysin oikean bussinkin, vaikka ilmoittivat bussin laiturin vasta vajaa kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa. Bussi oli täynnä, joten vieruskaverit oli ainakin melkein kaikilla, myös minulla. Onneksi sain ikkunapaikan, aina mukavampi kun on enemmän valinnanvaraa missä asennossa sitä haluaa itsensä puuduttaa. Ennen varsinaisen matkan alkamista käytiin vielä jossain huoltoasemalla pysähdyksellä, oli aika erikoista mutta mikäs siinä sitten... Jälleen nukkuminen onnistui hyvin, heräsin siihen kun kuski alkoi kuuluttelemaan poistumispysäkkejä. Tuosta tuli mieleen että sillä kuskilla oli muutenkin helvetisti asiaa, se puhui siihen huonolaatuiseen äänijärjestelmään varmaan puoli tuntia, sitten kun se alkoi taas puhumaan niin lyhyttä ilmoitusta ei tullut vaan juttua riitti. En saanut kuin ehkä puolet selvää siitä mitä se mokelsi siellä, hyvää harjoitusta tämäkin. Muistaako joku vielä Singapore-episodista sen jutun niistä vammaisista kiinalaisista? =)

Back to Osaka siis! Mutta en minä Osakaan jää, lähden Naraan katsastamaan paikan ystäväni Shunin ehdotuksesta. Ehdin vielä hienosti ennen kuin Golden Week todella potkaisee käyntiin. Siitä sitten taas juttua erikseen. Ciao!

- Tsani-san -