Nopea Kioto ja back

Jeepulis, pistetään taas settiä ylös vaikka omasta mielestäni ei mitään kovin "jännää" olekaan tapahtunut vähään aikaan, koska lähdin Nishinomiyasta (Osakasta) Kiotoon pariksi päiväksi katsomaan paikkoja ja matkustin taas omaan tyyliini yksin, vaikka Kiotossakin olis ollut kontakteja tarjolla. Ehkä käyn siellä vielä uudestaan tämän reissun puitteissa, maksaa viisi euroa mennä sinne ja vie aikaa puoli tuntia, ei paha uhraus jos sattuu huvittamaan.

Noh, pitäydytään Kiotossa, siellähän sitä oltiin ja sinne viimeisin entry jäi roikkumaan. Toisena päivänä paikat oli, yllätys yllätys, ihan joikelissa edellispäivän reppumaratoonin johdosta, joten isommat setit jäi näin ekana väliin. Noh, kävelemään sitä joutui kuitenkin, mutta onneksi jalat oli sentään jonkin verran jo palautuneet, mutta täydellinen tervehtyminen veis pari päivää ihan paikallaanoloa, ja sitä taas ei ole tiedossa, ei tänne ole pällistelemään tultu. Löysin kartasta lähimmän metroaseman ja menin sinne, sitten pääasemalle ja siellä ympäristössä lisää pällistelyä, eilinen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi kun löytyi kaikenlaista uutta ja kivaa jatkuvalla syötöllä. Lopulta päätin sitten että käydään katsomassa Uzumasan movie-village, jossa pitäisi olla ihan kunnon wanhan ajan Japanin meininki rakennuksineen ja muine puitteineen. Siellä siis kuvataan jatkuvasti jotain leffaa, tuliko niitä nyt pari sataa vuodessa, jotka kertovat vanhasta Japanista. Noh, menin metrolla lähimmälle asemalle ja lähdin talsimaan mielestäni oikeaan suuntaan, en nähnyt tien nimiä tai mitään, go with the gut. Ja wituixhan se sit meni, tietenkin, olin kävellyt kilometrikaupalla väärään suuntaan. Onneksi väärä suunta oli tässä tapauksessa myös oikea, sillä seuraava osoitteeni oliskin ollut uudestaan Arashiyaman alue ja siellä olevat Sakura-matsurit eli festivaalit tai miksi niitä nyt voisi kutsua... Siitä ohi kävellessäni sain vähän esimakua meiningistä, mutta halusin ehdottomasti nähdä koko setin ihan huolella alusta loppuun asti ja niin tein, näin kaiken mitä halusinkin. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli ilotulitus (hanabi) mutta ehkä sitä ei näin kukkien katselun (hanami) yhteydessä järjestetä. Turhaan odottelin iltaan asti, vaikka toisaalta olihan ne kaikki pienet kojut valoineen ja puiden kirkkaan vaaleanpunaiset kukatkin ihan näyttäviä myös pimeässä. Ainoa paha asia oli pimeässä takaisin suunnistaminen, mutta minä olen onneksi sellainen ihminen että kun olen kerran nähnyt/kulkenut jonkun reitin niin osaan sinne kyllä sen jälkeen melko varmasti toisenkin kerran. Hyödyllinen taito matkalla, muuten....

Pääsin sitten suhteellisen pienellä vaivalla takaisin hostellille, vain huomatakseni että siellä meininki oli kuin kummitustalossa. Ei siis sillä että ihmiset näytti aaveilta tai mitään, mutta ketään ei näkynyt missään eikä mistään kuulunut hiiskaustakaan. Ei siinä hittojakaan, kävin siinä suihkussa ja kuivasin käyttämäni pyyhkeen aika kätevästi hyödyntäen huoneessa olevaa kaasulämmitintä. Hostellini on muuten vähän enemmän traditionaalisen japanilaisen tyylinen rakennus puurakenteineen ja liukuovineen, oikein "nostalgisen" tuntuinen paikka vaikka onkin ehkä väärä sana kun en ole tuollaisessa koskaan ennen ollut. Ainoa vika tuossa upean näköisessä ja aidon japanilaisen tuntuisessa rakennuksessa on se että yöllä siellä on perkeleen kylmä kun seinät ei ole kovin tiiviitä ja muutenkin olemus on hyvin hauras. Se kaasulämmitin auttaa jonkin verran, mutta nukuin kolmesta yöstä kaksi takki päällä ja joka yö nämä pitkät housut jalassa, eikä missään vaiheessa tullut siellä paksun peiton alla kuuma. Vai olenko minä vain tottunut jo liian lämpimään? Kyllä siellä tropiikissakin yöllä tuli hieman vilu jos ei ollut peittoa tai pitkähihaista päällä, mutta palelemaan ei joutunut. Onneksi täälläkin on tuollaista pientä kikkailua vain öisin, ei kestäis jos täällä olis pohjoisnapa-meininki. Suomeen on paha vertailla kun siellä asutaan "kunnon paikoissa" eikä hostelleissa, veikkaan että jos samanlaisia halpamurjuja löytyis Suomesta niin ne olis aikamoisia kuolemanloukkuja.

Mihis mää jäinkään... Niin, pistin siinä sitten lämmittimen päälle hohkaamaan ja unta palloon. Hieman ekalla kerralla kuumotti pistää lämppäri päälle kun se haisee hieman jollekin hajukaasulle mitä kaasuhellasta tai hitsipullosta lähtee, mutta ei nyt ihan sentään. Otin tietoisen riskin ja pistin kaasut päälle ja unta palloon. Heräsin vielä aamulla, mutta kylmyyden vuoksi olin kaikesta lämmittelykikkailusta huolimatta saanut pienen kurkkukivun ja Sakura-puiden kukkimisen aiheuttama allergianomainen nuha sai tilalleen ihan oikean vilunenäniiskutuksen. Allergia lähtee histecillä ja nuha n----malla, eiku... Noh, en minä nyt kipeä kuitenkaan mielestäni ollut, joten kolmas päivä käyntiin ja kohti Ginkaku-temppeliä. Bussilla sinne meni noin kymmenen minuuttia kotipaikastani, kerrankin siitä syrjäisestä sijainnista oli ihan käytännön hyötyä. Ginkaku-ji oli oikein hieno paikka, harmi että se itse päärakennus oli pahassa renovaatiovaiheessa eikä sinne päässyt, mutta oli siellä silti mukavasti nähtävää ja upeaa settiä. Vältin vielä menemästä useampaan temppeliin, niitä täällä tulee eteen kuitenkin vähän joka paikassa. Jos menen Kiotoon vielä toisen kerran, tulee taas taatusti käytyä vähintään parissa lisää.

Tembelin jälkeen paukkasin jälleen pääasemalle, siitä on tullut ikään kuin tukikohta meikäläiselle. Tällä kertaa kolusin itse aseman seutua läpi sen sijaan että olisin lähiympäristössä palloillut. Siinä aika meni mukavasti ostaessa kaupasta parit riisipallot ja kivikovaa savusilakkaa lounaaksi ja istuessa hieman syrjemmässä portailla niitä syömässä. Sitten eksyin kirjakauppaan ja siellä kuolasin jälleen kaikenlaisten teosten perässä, vaikka en todellakaan osaa vielä lukea lehteä japanin kirjoituksella... tai no voisin, mutta ilman furiganaa (pienet hiraganat kanji-merkkien yhteydessä) yhden pienen lehden kannesta kanteen lukemisessa menis varmaan kaksi-kolme tuntia aikaa. Kyllä täältä taatusti tarttuu mukaan pari mangapokkaria ja ties mitä muuta kivaa, mutta koitan vielä malttaa olla ostamatta, täytyy koittaa pitää kantolasti kevyenä ettei tarvi Tokiossa ja muualla kärvistellä niin paljoa. Toivottavasti teen nyt fiksusti tämän asian kanssa.

Kävin kääntymässä myös pääaseman turisti-infossa jälleen. Tällä kertaa en kiusannut tätejä, vaan vietin hieman aikaa varastaen jonkun onnettoman suojaamattoman langattoman yhteyden ja uploadasin siinä samalla kuvia niin perkuleesti kotisivuille, nyt pitäis olla ajan tasalla! Siinä samalla kun data valui, katselin vähän kylpypaikkaa Kiotosta ja löytyikin hyvä Funaoka Onsen eli Funaoka Hot Spring. Bussiohjeet ja muut plakkariin netistä ja menox. Noh, kun pääsin hoodeille, oli jälleen sama ongelma kuin aiemminkin, ei löydy perkule sitten millään! Löysin kyllä postin ja apteekin ja tuhat ravintolaa ja kävin jopa 100 jenin kaupassa katsomassa minkälaista tuotetta 75 sentillä lähtee (kyllä, se on siis tällä hetkellä se kurssi, tuhat jeniä on 7,5 euroa). Kruunasin harhailuni vielä reissulla Panchinko Parloriin ja siellä meteli oli korvia huumaava kun väki pelasi tuota japanilaistyylistä flipperiä kuin viimeistä päivää. Lisäksi siellä oli kans mummorullaa ja muuta tarjolla reilusti, mutta en pistänyt rahaa sisään, koska ohjeista ei saanut hevon selvää. Hyvä niin, säästyy rahat. Metelihallin jälkeen suunnistin lähimmälle bussipysäkille ja lähdin kotiin. Kävin vielä lähikaupan kautta, ostin vähän illallisen korviketta, riisipallon, jonkun leivoksen, soijasipsiä ja sellaisia höttöisiä suklaatankoja pussillisen. Menee mässyttelyn puolelle, mutta pitäähän mätötkin täällä testata, kaikki mätöt. Täällä on kuitenkin sen verran kallista että ei joka päivä viitsi ravintolassa syödä, ne on enemmänkin spesiaalitilaisuuksia sellaiset, silloin täytyy testata kaikkea erilaista aina kun mahdollista. Tuli tässä mieleen että edellisenä iltana kävin yhdessä udon-nuudelipaikassa, jossa tuli vihreät teet (jääkylmänä tällä kertaa) kaupan päälle, ja itse nuudelisetti maksoi kaksi euroa, cheap and good, and healthy. Ei sellaista silti joka päivä voi syödä, tulis nuudelit ulos korvista ja proteiinit jäis saamatta.

Johan on taas juttua... niin, että näin Kiotossa. Seuraavana päivänä katselin vähän aikaa kun check-out time lähestyi eikä ketään talon henkilökuntaa näkynyt missään. Lähdin sit vaan meneen, olis sitä ehkä yhden illan vielä viihtynyt maisemissa, mutta ei sitten saatana, enkä varmaan lähde enää yhden yön takia metsästämään toista hostellia. Lähdin takaisin Osakaan ja soitin kaverilleni Yamalle että sopiiko tulla yöksi. Hieman näyttää kireältä Yaman aikataulu, mutta ei hän kieltäytynyt kuitenkaan, olen minäkin valmis joustamaan kunhan vaan läsnäoloni ei ole mikään totaalinen haitta. Ei tainnut olla, illalla kun pääsin takaisin Nishinomiyaan, Yama tuli bussipysäkille vastaan mun pienen seikkailun päätteeksi ja sanoi että nyt lähdetään yhteiskylpyyn tuonne yliopiston dormin tiloihin. No perkele, mikä jottei! Eka kerta meikäläiselle japanilaisessa kylvyssä, aiemmat jäi edellä mainittujen ongelmien vuoksi kokematta. Oikein mielenkiintoinen kokemus oli, vähän niinkuin sauna ilman kiuasta ja ilma muutetaan osittain vedeksi. Ennen kylpyyn sujahtamista pestään itsensä oikein huolellisesti, sitten dipataan itsensä tulikuumaan ammeeseen vartti-puoli tuntia, riippuen omasta staminasta, ja sitten suoraan ammeesta vaatteita päälle laittamaan. Jotkut vielä peseytyy kylvyssä kellumisen jälkeen, mutta ei se mitenkään pakollista ole, puhtaitahan sitä ollaan jo ennen. Ymmärrettävistä syistä en ottanut kylvystä kuvia, mutta meikäläisestä otettiin yksi kuva siellä pukuhuoneen puolella. En pistä sitä näkyville, siellä taustalla on jotain mikä tekee siitä sopimattoman, hahhahhhah, shotto-chance :D

Näin siis täällä, tänä viimeisenä transportaatiopäivänä muuten satoi vettä sekä Kiotossa että Osakassa, joten se oli yksi syy lisää lähteä sieltä lätkimään just silloin. Toivottavasti kelit pysyis pääasiassa hyvinä, muuten menee vaikeaksi tämä turisteilu ja muu häröily. Tässä vaiheessa sanotaan näkemiin ja koitetaan saada lisää hienoja kokemuksia aikaiseksi tässä parin päivän aikana. Ainakin jotain on tapahtumassa, torstaina 16. päivä meillä on meetingi, johon osallistuu paljon ihmisiä, sen jälkeen mennään vielä porukassa ravintolaan jossa mulle tarjotaan setit, jee! Paljon ihmisiä tarkoittaa siis japanilaisia, jotka on tuon aiesec-ulkomaalaissysteemin jäseniä ja kaikki haluaa jututtaa meikäläistä ja hioa englantiaan, ehkä minulta odotetaan myös self-introduction japanin kielellä, katsotaan. Sound nice, actually.

Uijui, yksi asia melkein unohtui vielä. Kävin ostamassa bussilipun torstai-illaksi Tokioon, se maksoi 5000 jeniä ja siinä samalla säästää yhden yöpymisen kustannukset, joten ihan jees. Erikoista tässä bussilipun ostossa oli se, että ostin sen suoraan pääkallopaikalta bussifirman konttorista, ja arvatkaa puhuttiinko siellä kahta sanaa englantia? Noh, nyt sain varmistuksen sille että kielitaitoni on enemmän kuin tasolla moi ja kiitos, sain ostettua lipun, sain korjattua konttorineidin virheen kun se laittoi väärän päivämäärän lipariin ja sain varmistettua lähtöpaikat ja saapumispisteen ja oman istumapaikkani bussissa, kaikki japaniksi itse selkeästi ilmoittaen ja henkilökunnan edustajan kanssa kommunikoiden. Sanon tämän varmaan jo toisen kerran reissun aikana blogissa: Olen jumankeude oikeasti ylpeä itsestäni =) Nostaa itsetuntoa nämä onnistumiset ja uskaltaa yrittää käyttää vierasta kieltä jatkossakin. Ei se nyt iso juttu ole, mutta first time is always the sweetest, ey?

Nyt näkemiin, palataan sitten Tokion puolelta todennäköisesti asiaan.


- Yani -