Välipäivät ja kohti Tokiota

Ensimmäinen "välipäivä" Nishinomiyassa meni oikein mukavasti ja rauhallisissa merkeissä. Yaman kanssa herättiin aamulla samaan aikaan ja hän läksi kouluun, minä Osakaan kaupunkikiertueelle. (Mitä valehtelit siis, ei se päivä kulunut Nishinomiyassa vaan Osakassa....) Sovittiin päivän aikatauluksi että aamulla lähdetään reiteille ja illalla yhdentoista aikaan otellaan yhteyttä ja palaillaan samaan aikaan kämpille. Pitkä päivä, mutta ei mitenkään mahdoton järjestely tuo, ei ollenkaan. Lähdin siitä sit ensin kikkailemaan itseäni Osakan pääasemaa kohti, sitten tarkistin vielä kerran reitin linja-autojen tykö huomisiltaa varten, ja sitten löysin vielä puolivahingossa turisti-infon sieltä, tällä kertaa se oli sellainen rajavartiokoppi siellä piilossa, mutta löytyi, ja sain sieltä pokattua oikein hyvän kartan messiin. Ensimmäinen mainittavan arvoinen asia jossa kävin, oli tuo yksi puisto tuolla koillisessa päin. Sorry, en muista nimeä suorilta, ymmärrätte varmasti miksi kun kaivan sen esiin tuolla myöhemmin. Kuitenkin, siellä pääsi vähän rauhoittelemaan ja ihastelemaan luontoa tämän asfalttiviidakon keskellä. Näitä puistoja on täällä muutamia tosi isoja ja paljon pieniä. Väkimäärästä huolimatta porukka pitää huolen että virkistymispaikkoja on tarjolla riittävästi. Minä tykkään, vaikka en mikään luontoihminen olekaan. Ehkä näitä osaa arvostaa enemmän kun on ensin asunut jossain kasvottomassa asfalttimiljoonametropolissa riittävän kauan.... Puistossa tuli valitettavasti käveltyä taas erittäin paljon liikaa ja isoimmat "nähtävyydet" jäi näkemättä kun halusivat perkele pääsymaksun katselutorniin ja sitten siellä oli joku museo, mutta 600 jeniä sisäänpääsystä on aivan liikaa kun aiheena on kukat ja kasvit ja puitteet ei vakuuta millään tavalla. Pass pass.... Joen vierusta oli sentään ilimainen ja erittäin upean näköinen. Siellä vanhat jäärät syöttävät puluja ja äidit työntelevät pieniä pulleita viirusilmiä pitkin kivistä kävelykatua. Takaisin päin läksiessäni kävin vielä "kukkareitillä", jossa oli kyllä kaikenlaista rehua, mutta ei mitään mitä voisi mahtavaksi hehkuttaa. Tarttui sieltä jotain mukaan, jälleen allergianuhaa. Kukkia, kukkia, nenä aukeaa. Kukkia, kukkia, Jani aivastaa. Jotenkin tuo tuli mieleen jostain traditionaalisesta biisistä. Ei, se ei ole haiku, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Ehkä esitän teille oman haikuni jossain vaiheessa jos saan ensin joltain mestarilta hienoa oppia. Puistokeikka sai jäädä siihen, välimatkat oli liian pitkiä joten tällä kertaa passasin japanilaisen puutarhan ja jonkun tuulimyllyn mikä siellä kauempana olis ollut. Ensi kerralla sit suoraan sinne jos vielä innostaa. Se siitä puistosta, etiäppäin, sanoi mummo lumessa.

Ei ollut tietoa minne sitä seuraavaksi lähtis. Enkö olekin erityisen huonosti valmistautunut näin innokkaaksi reissaajaksi? Vien sinne minne nenä näyttää, en sinne missä muut ovat. Okei, tässä tapauksessa ei oikein pidä paikkaansa, menin doubutsuen-mae -asemalle, joka on tietyllä tavalla Osakan backpacker-aluetta. Mutta menin sinne siksi että halusin tsekata hostelliasumisen mahdollisuudet, niitä joutuu käyttämään vielä, viimeistään viimeisinä päivinä jos ei aiemmin. Lisäksi siellä lähistöllä oli kylpylä, josta juttelin Yaman kanssa edellisenä iltana ja selvisi netistä, että sinne on parin viikon ajan pääsymaksu vain 1000 jeniä sen normaalin kolmen tonnin sijaan.

Mikä ihmeen kylpylä? Eedeniinkö menit? No, tavallaan, vähän ehkä prameampi paikka, enemmän kaikenlaisia juttuja ja uskomattoman avulias henkilökunta ja muutenkin erilaisuutensa vuoksi todella hieno setti. Tässä kuussa miehille oli jaettu Eurooppa-puoli ja naisille Aasia-puoli, joten jäi aasialaiset kylvyt väliin, täytyypä kokeilla jos vielä kävis ennen poislähtöä, jos tarjoukset ja promootiot on silloin vielä voimassa. Mitä eurööppä sitten tarkoitti? Japanilainen kylpy (hyvin alkaa....) ja sen jälkeen olikin kaikenlaista roomalaista mehiläishyytelö-maitokylpyä, saksalaista jalkakylpyä, espanjalaista vesiputouskylpyä... turkkilainen sauna, kreikkalainen sauna, suolasauna, jossa oli "tulikuumaa lunta joka ei koskaan sula".... oli siellä joku sellainenkin paikka kuin Finland, siellä oli osuvasti laitettu ensin jääkylmä allas kaikkien niiden tulikuumien vesien vastapainoksi. Sitten siellä oli mieto sauna ja jotain oli tehty oikeinkin kun siellä oli koko paikan kuumin sauna, jossa oli aito iso kiuas ja lämpötilakin jossain 70 paikkeilla. Menin saunaan, kävelin vähän ympäriinsä ja huomasin että vesikiulua ei ollut missään... kävin ulkopuolella katsomassa ja katsastin samalla muutkin nurkat sieltä, sitten palasin takaisin ja siellä oli "löylyttäjä" työssään eli se kaatoi kuupalla vettä kiukaalle ja kertoi samalla kuinka tämä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, ei kannata olla peloissaan äkillistä pistävää kuumuutta. =) Pienen löylynheiton jälkeen porukka harveni heti puolella, säikähtivät kuitenkin sitä vesihöyryä. Seuraavaksi herra löylyttäjä otti esille helvetin ison viuhkan ja alkoi leyhytellä porukkaa sillä siellä saunassa! Ei hemmetti, ei mitään järkeä. Siinä kun se oli porukan käynyt läpi, olin rivin viimeisenä. Olin jo näyttämässä että ei tarvi, mutta porukka oikein väisti ja sälli pisti parastaan, joten annoin sen tuuletella meikäläistäkin. Siinä tuli vaan entistä kuumempi kun se kuuma ilma pääsi liikkeelle. Silti jotkut näytti että saisiko vielä toisen kierroksen leyhyttelyä. Ei hemmetti, kummaa porukkaa... poistuessani saunasta sinne oli viereiselle pöydälle nostettu vesilaseja oikein läjäpäin, nappasin siitä yhden ja havainnoin että siellä oli vettä, jossa oli ripaus kurakaoa... eiku sitruunamehua mukana. Refreshing.

Kaikki kylvyt ja saunat tuli käytyä läpi, aikaa kului varmaan joku nelisen tuntia yhteensä, aika hyvä setti! Mieleen jäi se että vesi oli tulikuumaa jokaisessa "normaalissa" kylvyssä, kuten täällä on ihan normistikin tapana, mutta yksi kylpy oli nimetty "Gold bath" ja mielenkiinto oli niin suuri että oli pakko mennä katsomaan. Tajusin onneksi hyvin pian että ei se mikään kultainen kylpy ollut, joku oli vaan kirjoittanut helkutin isoon plakaattiin täysin väärin, piti olla Cold bath... ja jos joku törkimys miettii jotain golden showeria siellä niin saa lopettaa, yäk. Vielä yksi mielestäni erikoinen setti siellä, suolasaunan vieressä oli kolme sellaista pientä yhden hengen poreammetta ja siellä vesi oli sellaista vaalean sameaa. Setin nimi oli "Dr. Oxygen", haastaa supersankarien villainit mennen tullen nimikilpailussa. En tiedä auttoiko happihoito mitään, mutta tuli sielläkin lilluttua varmaan vartti. Kaikkea on nyt sitten kokeiltu, pitäis olla ainakin puhdasta! ...vähän aikaa.

Kylpyjen jälkeen olo oli oikein raskas ja rentoutunut, se oli vähän sama kuin olisi saunonut neljä tuntia kun se kylpyvesi oli tosiaan vakiosäätönä todella kuumaa. Tai kuuman tuntuista, tuskin se hirveästi yli 40 asteen oli noin muuten. Kuivaamisten jälkeen pistin sellaisen "pyjaman" päälle ja menin vastoin kaikkia periaatteitani tuonne miesten "powder roomiin" jossa oli hiustenkuivaajat ja kaikenlaista partavettä ja ihovoidetta. Kyllähän siinä neljässä tunnissa samettikin muuttuu betoniksi, joten oli pakko sipaista vähän niveaa pintaan. Normaalisti rasvailen vain jos on aurinko polttanut tai muuten on jotain näkyviä juttuja, mutta ei se varmaan pahaa tee välillä ennaltaehkäistä erilaisia oireita. "Kaunistautumisen" jälkeen patsastelin vielä pikkupojan uteliaisuudella että mitä sieltä löytyy. Tämä siksi, että tuolla paikassa olis perkule mahdollisuus olla ihan yötäkin, pitää katsoa vaihtoehdot läpi. Kylpyhommat maksaa sen tonnin, yöpyminen tuo ehkä tonnin lisää hintaa. Vaikeaksi homman tekee se, että sinne ei saa viedä omaa ruokaa eikä sieltä saa poistua välissä ja niiden omat ruoat (ravintolat) on perkeleen kalliita. Hyvä catch. En taida yöksi mennä, vaikka ajatus kiehtoikin pitkän aikaa.

Kuteiden pukemisen jälkeen ihmettelin vielä hetken että miten täältä pääsee pois ja mihin ranneke palautetaan. Eka kerta kun näen että tuommoinen iso ranneke tungetaan automaattiin ja automaatti sitten katsoo, edenin tyyliin, että onko rannekkeella ostettu mitään ja pyytää rahaa siitä hyvästä. Mulla ei ollut maksettavaa, joten yritin vain vaihtaa rannekkeen kortiksi, jolla pääsee ulos-portista läpi. Yritin painaa kaikkia nappeja masiinassa, english-nappia en löytänyt. Lopulta luovutin hetkeksi ja sitten näin kun joku toinen meni käyttämään konetta. Katsoin silmä kovana vierestä kuinka se sai korttinsa pihalle ja tein perässä. Monkey see, monkey do. Toimii. Tässä jälleen hyvä vinkki matkailijalle. Jos joku homma ei toimi eikä ohjeita ole, täytyy vain koittaa katsoa miten paikalliset sen tekevät. Toimii parhaiten ihan niissä asioissa mitä paikalliset ihmiset tekee joka päivä.

Kylpylän jälkeen Osaka-stationille takaisin katselemaan erilaisia ostoskeskuksia ja löytyipä sieltä leffateatterikin, tosin mitään hyvää ei pyörinyt ohjelmistossa ja hinnat oli jo lähellä Suomen tasoa, ei kuitenkaan ihan. Jää leffat katsomatta ellei sitten jotain hyvää japanilaista tuotantoa oleva pätkä satu olemaan tarjolla. Jälleen sain myös tuolla metroaseman keskuksen yläkerroksista varastettua jonkun onnettoman wifi-yhteyden ja pääsin hieman myös netittelemään, lähinnä aikomuksena oli sopia yhteyshenkilöiden kanssa lisää tuota mun Tokion-reissuani sähköpostitse. Loppupäivä meni siis komeasti yhden pienen alueen sisällä, ilmeisesti täällä on tapana rakentaa metroasemien yhteyteen kaikki tarvittava, jotta ihmiset löytävät ne helposti, pääsevät nopeasti ostoksille työmatkan yhteydessä ja sijainti on varmasti myös kätevin mahdollinen kaikin puolin. Yhdessä keskuksessa kävin vähän tiirailemassa pelimaailmassa tarjontaa. Ei se niin runsasta ollut mitä odotin, mutta kaikenlaista löytyi siitä huolimatta. Ostokset jää sen suhteen kyllä tekemättä, pelitkin on perkuleen kalliita täällä. Lisäksi vaikka täältä löytäiskin hyvän pelin vaikka tuliaisiksi, niin ne on kaikki kuitenkin japaniksi ja aluekoodeista en ole varma, ties vaikka eivät toimisikaan eurooppalaisissa masiinoissa. Vielä pitäydyn ostamasta yhtään mitään tuliaiseen viittaavaa kun rinkka painaa ihan riittävästi tuolleen hieman vajaanakin.

Toinen välipäivä menikin sitten kaksijakoisesti, sekä rauhallisesti että vauhdilla, sanoisinko että päivän rytmi kiihtyi loppua kohti. Aamulla kävin Yaman kanssa yliopistolla hengailemassa hieman, sitten lähdin omin avuin kohti Nishinomiyaa, tarkoituksena hieman tutustua kaupunkiin. Kyllähän sitä vähän tuli tutustuttuakin, mutta aika ohueksi jäi. Silti, mukava paikka, pienen kylän meininki vaikka infrastruktuuri on välillä kuin isommassakin "kylässä". Lähinnä hengailin jälleen pienellä puistoalueella ja kävin isossa ostoskeskuksessa katselemassa, vaan en ostelemassa. Hyvin se aika kului katsellessa maailmaa ympärillään kuin pieni lapsi konsanaan.

Illemmalla meillä oli sit sovittuna Aiesec-tapaaminen, tuommoinen uusien jäsenien rekrytointitilaisuus. Taisin olla ainoa ulkomaalainen joka oli paikalla. En ihmettele että porukka halus mut sinne, mikä se sellainen kansainvälinen järjestö olisi jos ei toiminnassa näkyisi heti alusta lähtien myös kansainvälisiä naamoja. Esittelyt ja muut pidettiin tietysti japaniksi, täällä ei ole varaa lesoilla niin paljon että pitäisivät japanilaisille ihmisille englanniksi esitelmän, suurin osa porukasta ei ymmärtäisi yhtään mitään. Itse en katsellut niinkään "esitystä" vaan loikkasin sinne taka-alalle jutustelemaan yhdistyksen erilaisten jäsenien kanssa. Siellä oli muun muassa sellainen sälli joka oli ollut Suomessa vaihto-opiskelemassa vuosi sitten, samaan aikaan kun nämä kaverini Yama ja Shun olivat luonani koska tulivat Suomeen tekemään lyhyttä "study touria". Näissä henkilöissä sekä hyvää että huonoa on se, että he osaavat englantia kohtuullisen hyvin ja haluavat myös käyttää sitä. Noh, ei siinä hittojakaan, tuttua kuviota ja mielelläni minä jutustelen niiden kanssa enkuksi kun niillä ei kuitenkaan loppupeleissä ole kovin paljoa tilaisuuksia puhua ulkomaalaisten kanssa. Oma japanin kielen taitoni ei ehkä sittenkään vielä riitä ihan sellaiseen kaverilliseen läpänheittoon, varsinkaan osakan murteella. Siksipä täällä ollaan että kehitytään ja siksipä tulen tulevaisuudessa taatusti pidemmäksikin aikaa Japaniin, ei täällä oleminen ainakaan ole heikentänyt mielenkiintoa kieltä kohtaan, pikemminkin päinvastoin.

Virallisen tilaisuuden jälkeen meillä oli vielä illallinen läheisessä ravintolassa. Yama oli ystävällinen ja tarjosi minulle aterian, aina täytyy olla kiitollinen ja ottaa vastaan tarjonta, muuten voi vaikuttaa töykeältä. Eikä se loppujen lopuksi mikään big deal ollut, maksoi jonkun viitisen euroa ehkä yhteensä per henkilö. Silti... Illallisen jälkeen lähdinkin sitten Yaman kanssa sen kämpille hakemaan valmiiksi pakatun rinkkani ja ampaisin siitä sitten samoin tein bussilla metroasemalle ja nappasin kevytraiteet kohti Osakan pääasemaa. Siellä minua odotti sitten bussireissu. Ongelmatta tämäkään reissu ei mennyt. Aluksi katselin että hyvin on aikaa jne, mutta saavuinkin junalla ihan toiseen päähän asemaa ja siitä sitten pieni rykäisy rinkka selässä kohti oikeaa suuntaa. Onneksi olen riehunut tuolla asemalla jo niin paljon että tiedän aikas hyvin missä mikäkin mesta jo on. Aikaa oli loppupeleissä reilusti, siitä lähti vielä pari bussia edestä pois ennen kuin oli meikäläisen vuoro. Kerrankin aikataulu oli tarpeeksi ilmava, harvinaista meikäläiselle. Syytä tosin ollakin, harmittais maksaa tuommoinen 40 euroa bussilipusta jota ei sitten tuliskaan käytettyä. Siinä kun oli vielä luppoaikaa, tuli tunne että nyt on pakko päästä vessaan (mikä perkule on kun kiertää...). Bussistopin lähellä oli yksi, mutta se oli sellainen tyypillinen "ulkoilma-yleiskäymälä" eli erittäin likainen, erittäin vastenmielinen ja reikä lattiassa eikä paperia tai vesisuihkua ei yhtään auttanut tilannetta. Piti siis lähteä kauemmas etsimään vessaa. Kauemmas tosiaan, piti kehua että täällä on hyvin laitettu vessoja, tarpeeksi tiheään ja hyvin opastettuna. Mutta jumalauta, just tällä kerralla joutui juoksemaan varmaan kilometrin ennen kuin löysi lähimmän. Välillä käy huonoakin säkää ja kävi kyllä hermon päälle. Lisäksi vessassa ei tietenkään ollut paperia, mutta vuorostaan kävi hyvä säkä että joku oli unohtanut oman paperipakettinsa sinne lähistölle, safe! Elämän perusasiat täytyy olla kunnossa, olis aika kurjaa jos vessoja ei olisi tai niitä ei pääsisi käyttämään.... Tämän pienen episodin jälkeen aikaa olikin kulunut sen verran että pääsin vihdoin bussiin sisälle ja matka saattoi alkaa. Lähtö oli klo 23 ja saapumisarvio perille oli noin klo 7. Ei muuta kuin penkki 45 asteen kulmaan ja unta palloon, herättyäni tulen olemaan Tokiossa....