Shanghain valo(pää)t ja laivamatkan osa 1

Jumankekka, nyt on viimeiset pari päivää ollut sellaista meininkiä että kokenut matkamieskin saa olla hyvin lähellä tuskastumisen kuilua. Onneksi en ihan pudonnut sellaiseen, vaikka lähellä on käyty. Jälleen koitan malttaa alustaa asioita ennen kuin hyppään varsinaiseen aiheeseen.

Toinen varsinainen päivä Shanghaissa alkoi rennosti kapteenihostellin kevyellä aamupalalla (helvetin pari paahtoleipää ja yksi kananmuna) jonka jälkeen menikin koko päivä syömättä yhtään mitään, illalla vasta seuraava setti. Toisen päivän agendana oli löytää tuo su zhou haon elikkä laivayhtiön toimisto jossa voisin hieman selvitellä asioita laivamatkaan liittyen. Tein muuten helvetin fiksun päätöksen kun loppujen lopuksi edellisenä iltana olin älynnyt käydä netissä tekemässä varauksen sinne risteilylle, ilman sitä olis varmaan ollut vielä enemmän kurat housussa mitä nyt jo oli. =) Noh, aattelin että pelataan kaiken kaiken kaikkiaan varman päälle ja katsastetaan samalla toinen reitti satama-alueelle, samalla pääsin kokeilemaan Shanghain metroa, joka oli aika erilainen verrattuna muihin. Tämmöinenkö se New Yorkin metrokin on ainakin osittain, tulee sellainen enemmän ulkoilmafiilis vaikka sisällä tavallaan ollaankin. Jos ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa.

Pienen metrosekoilun ja kuumottelun jälkeen sain homman pelittään ja sain ostettua liparin satamaa lähimmälle asemalle (joka oli silti varmaan kilometrin kävelymatkan päässä). Tässä vaiheessa tuli mieleen että jos mulla sattuiskin olemaan matkaseuraa, ja vielä lyhytpinnaista ja pelokasta sellaista, niin olisin joutunut moneen kertaan näyttämään aikalisämerkkiä ja katsomaan metrolipun oston ja muita pieniä käytännön asioita uudestaan ajan kanssa. Oman itseni kanssa matkustamisessa on se ehdoton plussa, että ei tarvitse miettiä yhtään mitä tekee, siltä kantilta että joku toinen on mukana hermoilemassa. Nää pienet paniikkitilanteet on varmaan just sellaisia jotka hajottavat matkailevat pariskunnat eri reiteille :) Homma kuitenkin aina pelittää pidemmän päälle, joten miksi sitä suotta skitsoilemaan itse tilanteessa.

Kun pääsin perille metroasemalle, oli aika lähteä marssimaan jokea pitkin kohti satama-aluetta, jossa netin ja karttojen mukaan pitäisi olla Su Zhou Haon toimisto, jossain Jinan-towerissa lähellä itse satamaterminaalia.... noh, kävelin sitä tien vierustaa, jonka varrella torninkin pitäisi olla ja välillä kävin kartan ja parin kuvan kanssa kyselemässä muista meritoimistoista että tietääkö arvon koppalakkiherrat että missä tämmöinen paikka on. Ei tiennyt, kukaan niistä. Nämä ääliöt eivät uskalla edes viittoa mitään kun ulkomaalainen tulee kysymään jotain, menevät ihan paniikkiin ja tahtovat vain että se ilkeä valkoinen mies lähtisi pois kysymystensä kanssa. Ihmettelin suuresti että miten voi olla tietämättä kyseisestä paikasta jos herrat käyvät siinä lähistöllä kuitenkin töissä joka päivä ja useat varmaan vieläpä usean vuosikymmenen ajan. Kuten jälleen huomaatte, en ole ollut kovin ilahtunut tämmöisestä kulttuuriominaisuudesta mikä näillä kiinalaisilla on. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon että piti kirjoittaa Malesian kentällä pieni rantti siitä että vihdoin pääsee niiden alkuasukkaiden joukosta pois kun siellä kehitysmaissa hommat ei ole toimineet ollenkaan hyvin. Yhdessä vaiheessa ajattelin kaikkia niitä viattomia ihmisraukkoja ihan apinoina tai muuten eläiminä. Sama efekti on kyllä tullut Kiinastakin, yhtä lailla täällä asiat jätättää ja ihmiset tuntuvat ajatusmaailmaltaan enemmän eläimiltä kuin ihmisiltä. Tämä on tietysti vain konemaiseen länsi-ajattelutapaan tottuneen turhautuneen hyväosaisen valkonaaman pientä kiukuttelua, mutta on minullakin oikeus hermostua ja purkaa tuntemuksia jonnekin, täällä itse paikan päällä se ei ole kovin suotavaa, muuten voi tuntea helposti jääkylmän puukon terän kyljessä tai tulikuuman lyijymöllikän polvessa. Jos siis suututtaa väärät henkilöt väärään aikaan. Kyllähän sitä Shanghain 16 miljoonan joukkoon mahtuu kaikenlaista ihmistä ja elukkaa.

En löytänyt Jinan-toweria sitten millään, kukaan ei tiennyt mistään mitään. Kartasta katsoin että kyllä sen perkele pitäisi tässä main olla mutta ei näkynyt tornia ja kävin kaikki korkeammat rakennukset läpi. Lopulta yksi vartija, vaikka ei englantia puhunutkaan, alkoi paapattamaan ja osoittelemaan sitä yhtä rakennustyömaata ja sit osoitti viereistä rakennusta ja sain sen verran sen puheesta selvää että mene sisään ja neljänteen kerrokseen. No, minähän menin, vain nähdäkseni että ei neloskerroksessa ollut mitään, pikemminkin koko rakennus vaikutti siltä että se on seuraavana purkulistalla. Menin vielä viidenteen kerrokseen, siellä oli varmaan legendaarinen kolmen tunnin lounastauko menossa kun ei ollut ketään paikalla. Yksi sälli tuli sinne kahvihuoneeseen levittelemään papereita. Menin sinne ja koputin oveen, ei mitään reaktiota. Potkaisin oven (melkein) sisään ja yskäisin lujaa ja sanoin että ekskius mii ja näytin karttaani. Sälli katsoi vähän aikaa rauhallisesti ja sitten se meni ihan paniikkiin ja alkoi työntämään mun papereita pois luotaan kädellään kuin viimeistä päivää. Aika huvittava välikohtaus, mutta ei se mua auttanut, lähdin rakennuksesta tyhjin käsin ja vailla mitään tietoa. Ulos päästyäni levittelin käsiäni minua neuvoneelle vartijalle ja annoin sellaisen "ei vittu tästä ei tule yhtään mitään saatana" -hymyn sille ja lähdin tetsaamaan kauheeta vauhtia pois paikalta. En löytänyt toimistoa, mutta näin sentään about että missä se laivaterminaali on. Jee, jotain sentään. Lopulta tämä tieto osoittautui korvaamattomaksi, lisää seuraa hieman myöhemmin... Marssin sitten yhden ökyhotellin ovesta sisään ja kysyin hieman apua sen toimiston suhteen. Katsoivat vaan sitä osoitetta ja yrittivät näyttää sinne seudulle missä harhailin jo. Kiitos tästäkin vähästä, tein jo aiemmin epävarman päätelmän että se koko saatanan torni on tuhottu ja eivät vaan ole jaksaneet korjata toimistonsa osoitetietoja nettiin, tai sähköpostiin, tai paperisiin esitteisiin.... fiksua, "if you have any question, just come to our office".... olisin tullut jos olisin löytänyt sen toimiston. Hyvää asiakaspalvelua, suorastaan mallikasta. Noh, haastetta matkaajalle, mutta rupesin miettimään että jos mun mainostuksen ansiosta jotkut 18-vuotiaat ensikertalaiset lähtee heti suorilta Kiinaan kärkkymään laivaa niin kyllä niille itku tulee, sen voin vannoa.

Lopulta, väsyneenä miehenä, en enää jaksanut kävellä sitä neljää kilometriä hostellille, joten nappasin TAKSIN käyttöön ja maksoin siitä lystistä 13 kuaita eli 1,3 euroa about, oli sen arvoinen. Kapteenihostellin alkeellisten pesutilojen vuoksi tein ratkaisun että otan vaihtovaatteet messiin ja lähden SAUNAAN tuommoisen monen tunnin kävely-etsimisen päätteeksi. Näin sattumalta edellisenä päivänä yhden paikan missä luki joku saunaosastohomma, sinne suunnistin, sinne löysin ja sinne menin. Jumankekka että teki peseytyminen hyvää, edellisestä kerrasta taisi olla jo kaksi tai kolme päivää aikaa. Hyi, eikö? =) Pääsin jo vähän maistamaan ensimakua Japanin kylvyistäkin, siellä oli sellainen tulikuuma allas mihin sai dipattua itsensä heti huolellisen peseytymisen jälkeen. Viivyin altaassa veden lämpötilasta huolimatta varmaan 20 minuuttia ja siellä kiinalaiset katsoivat jo että eikö toi luovuta millään. Hah, seuraavaksi sieltä altaasta ylös, pieni huuhtelu ja saunan puolelle. Se oli yllättävää kyllä ihan hyvän sähkösaunan veroinen esitys, mitä nyt kiukaalla näkyi enemmän hehkuvia vastuksia kuin kiuaskiviä, mutta kyllä sieltä silti ihan hyvin löylyä irtosi. Yhdessä vaiheessa yksi työntekijä tuli avaamaan oven ja katsomaan että onko mr. Finland vielä hengissä löylyn puolella. Kyllä ollaan, nautitaan saunasta kun siitä ollaan se melkein 4 euroa yhteensä maksettu. Löylyjen ja loppupesujen jälkeen siellä alkoivat vielä tarjoamaan hierontaa, mutta kiinalaisen miehen suorittama ja 10 euroa maksava hieronta ei houkutellut sitten yhtään.

Saunan jälkeen taistelin jälleen Shanghaita vastaan ja pyrin löytämään jostain paikan, missä saisi käytettyä langatonta nettiä. Jostain syystä sellaisia ei paljoa löytynyt, vaikka kaupungin pitäisi olla paljon kehittyneempi kuin vaikkapa Malesian Melakan, jossa oli kuitenkin nettiyhteyttä tarjolla aikas monessa paikassa. Ilmeisesti kiinalaiset haluavat maksun kaikesta, jopa aina ilmaisen wifin tarjoavassa KFC:ssä oli vain joku Shanghain maksullinen wifi tarjolla. Persiistä. Onneksi The Coffee Bean and Tea Leaf ei pettänyt täälläkään ja sieltä löytyi netti. Tilasin vihreän teen makuisen pirtelön ja eikun istumaan ja taisi siinä useampi tunti mennä kun vähän mesettelin Suomeen päin ja uppailin siinä kuvia, tosin valitettavasti yhteys oli niin huono että sain vasta melkein kaikki formulakuvat laitettua, Shanghain kuvia sitten myöhemmin.... Netittelyn jälkeen olikin jo aika myöhäinen, joten lähdin hostellille ja kävin vielä yläkerran baarissa syömässä. Pizza, ranskalaiset ja pari ginger alea, maksoi peräti kymmenen euroa, mutta kai sitä voi viimeisen (menomatkan) illan Shanghaissa viettää hieman leveillen.

.
.
.

Aamulla olikin sitten herätys klo 7.30 just silleen että aamupala-aika ehti astua voimaan, siitä nopeasti aamutoimet, kroisantti ja kananmuna naamioon, check-out, ja taksia metsästämään satamaa kohti. Respan sälli kysyi vielä että tarvitko taksia ja sanoin että kyllä kiitos, mutta se ei kuitenkaan tehnyt asian hyväksi mitään, vittuillakseenko kysyi? Menin ulos ja pysäytin pari taksia, kukaan ei halunnut viedä mua satamaan, jostain syystä. Mitä helvettiä, ei raha kelpaa? Aikani siinä katsasteltua aattelin että fuck that, fuck it all, ja lähdin juoksemaan rinkka selässä kohti satamaa. Onneksi tiedän reitin kun olen sen kulkenut jo useaan kertaan. Matkan varrella yritin vielä epätoivoisesti saada taksia, mutta useat oli varattuja ja ne mitkä oli tyhjiä, eivät enää edes pysähtyneet kohdalle, katsoivat varmaan että valkoinen ääliö ja sillä on kartta kädessä, ei tiedä hyvää. Ei väkisin sanoi raiskari, marssin sen kevyen neljän kilometrin matkan siinä ikään kuin aamujumpaksi ihan perille asti, lopputulos oli se että olin aivan tyystin hiestä märkä ja jalat ei enää tuntuneet kantavan, mutta jumalauta pääsin perille risteilyn check-inniin ja vielä ihan hyvissä ajoin! Taistelijan sielu ei anna ikinä anteeksi luovuttaa kalkkiviivoilla. Ihme kyllä tällä kertaa osasin tehdä kaikki tarvittavat counter-measuret mahdollista tilannetta varten. Tilannetta, jossa kaikki menee päin helvettiä ja mikään ei luonnistu. Siis juuri tämmöistä tilannetta varten. Ja tässäkään ei loppujen lopuksi ollut kyse mistään muusta kuin siitä että en saanut taksia.

Terminaalin etsimisessä oli omat kommervenkkinsä, ensin yritin mennä sellaisesta autoille tarkoitetusta systeemistä kun kyltissä luki terminal, mutta vartijamies sinnikkäästi esti mua menemästä sinne vaikka yritin kolme kertaa. Kiitos hänelle siitä, ehkä olisin taas löytänyt itseni jostain ihmeellisestä tilanteesta ja eksynyt selkeältä reitiltä viime hetkillä. Perille päästyäni kyselin vielä terminaalin vartijalta että oikeastiko olen nyt oikeassa paikassa, se minne hän näytti oli myös autoramppi sinne jonnekin kellarikerrokseen maan alle. Heitin ennakkoluulot pois ja menin sinne "alakertaan".... JES, täällä se on, halle ja lujaa!! Sitten vain jonottamaan ensin omaa lippua (joka kesti myös aivan tolkuttoman kauan) ja sitten kun sain lippuasiat hoidettua ja maksettua aimo nivaskan sadan yuanin seteleitä (2200 yuan) kassapäällikölle, maksoin vielä terminaaliveron (joku 3 euroa) ja jonotin ensimmäiseen kassitarkastukseen. Ensimmäiseenpä hyvinkin, siellä ei katsottu reppuja juurikaan, revittiin vaan ne veron maksusta saadut kuitit kulmasta rikki ja näytettiin että eteenpäin. Seuraavaksi oli sitten ihan oikea läpivalaisujuttu, samanlainen kuin lentokentällä. Sitten Immigrazione, siellä se virkailija teki hauskoja ilmeitä kun se katsoi mun passia ja depart-cardia, ei varmaan ollut koskaan aiemmin törmännyt Suomalaiseen passiin, lisäksi se mun hieno pujopartakuvani siinä passissa aiheutti paljon vilinää sen sällin pääkopan sisällä, ilmeisesti. Sain kuitenkin leiman passiini ja pääsin jatkamaan kohti seuraavaa kassitarkastusta, läpivalaisu ja taas matka jatkuu. Tällä kertaa meidät pistettiin odotushalliin ja sanottiin että tässä menee hetki. Onneksi ei mennyt kuin joku 10 minuuttia ja näytettiin että nyt voi mennä. Noustiin sieltä kellarikerroksesta takaisin päivänvaloon ja meidät kirjaimellisesti ängettiin bussiin ja ajettiin se 100 metriä sillä sinne laivan viereen. Sitten vain laivaan nousu, pientä lippujen vekslaamista ja lopulta mut ohjattiin sinne eläinosastolle, jonne olin lippuni hankkinut. Huone on hieman pienempi mitä kuvittelin 40 hengen hytiksi, itse asiassa jos täällä olisi 40 henkeä niin oltais ihan sanan varsinaisessa merkityksessä kylki kyljessä. Kuvia seuraa myöhemmin, mutta mitään järkyttävää ei kannata odottaa, meitä oli siellä tosiaan vain kymmenisen kappaletta joten mukavasti oli metrin verran tilaa toiseen naapuriin ja toiseen peräti kolme metriä. Lattialla nukutaan, tämmöinen taitettava ohut patja on laitettavaksi tuohon selän ja lattian väliin, mutta veikkaan että selkä tulee olemaan entistä kipeämpi reissun päätteeksi. Entistä kipeämpi tosiaan, selkään sattuu aika paljon kaikesta siitä kävelystä ja sykkimisestä minkä Shanghai suorastaan pakotti tekemään.

Laivalla porukka on todella avuliasta ja ystävällistä, henkilökunta siis. Kanssamatkustajat katsovat eurooppalaista miestä japanilaistyylisessä ryhmähuoneessa "hieman" kieroon. Yksi vanha äijä tässä mun vieressä alkoi jo hieman keskustelemaankin, huonolla englannilla. En tiedä onko se kiinalainen vai japanilainen, joten vielä ei tiedä miten se reagois jos yrittäis japania vääntää sille. En viitsi hirveästi heti alkuun alkaa keskustelemaan porukan kanssa, ovat selkeästi peloissaan. Parin henkilön kanssa olen toki jutustellut, ovat todella yllättyneitä että joku pystyy kommunikoimaan niiden kanssa japaniksikin. Täällä on mun lisäksi pari muutakin maitonaamaa, mutta ne snobit oleskelevat tuolla jossain bättre-folkin hyteissä, joten ei ainakaan jatkuvasti olla tekemisissä. En ole länkkäreitä vielä jututtanut, enkä taida kauheasti jututtaakaan, keskittyisin mielummin näihin paikallisempiin henkilöihin.

Tosiaan ton yhden vanhemman äijän kanssa ollaan jutusteltu jo aika hyvin kun ollaan "naapureita" huoneessa. Se hämmästeli suuresti miten voin saada kaikki ne lentoliput mitä reissullani on, tuhannella eurolla. Onhan se aika edullista, saman verran maksaisi varmaan pelkästään Japaniin jos lentäis suoraan, en tiedä.... Sanoinkin että koska lentäminen sinne on niin kallista monopolisoinnin vuoksi, siksi olen laivassa tällä hetkellä. Äijä kysyi jotain että teetkö rahaa tällä reissulla vai menetätkö vaan? Aika erikoinen kysymys, en jaksanut alkaa mistään toimittajajutuista ja muista kertomaan, joten sanoin vaan että menetän, olen vähän niinkuin lomamatkalla. Ja se, että olen ollut yli kaksi kuukautta reissussa, on myös tehnyt vaikutuksen, mitä mahtaisivatkaan ajatella jos törmäisivät 2,5 vuotta matkanneeseen sveitsiläiseen Vivieniin... =) Itse asiassa nyt kun tuolleen kirjoitin sen, niin pistää itsekin miettimään että enkö tosiaan perkule pidempään muka ole ollut poissa? Tämä aika täällä on tuntunut menevän silleen mukavasti että se on tuntunut pitkältä ajalta, mutta minkäänlaista suurempaa ikävää Suomeen ei ole ehtinyt syntymään. Eikä taida ehtiäkään, eiköhän Japani pidä fanaatikon kiireisenä koko kuukauden verran. Olen siis myös ostanut jo paluumatkan tällä samalla laivalla, sai paluumatkasta 50% alennusta kun osti meno-paluun saman tien, joten miksipä ei. En ole lentämässä pois tai jänistämässä muutenkaan, lennot on varattu ja maksettu, näiden mukaan mennään vaikka mikä olis! Yksi suurimmista motivaattoreista joka meikäläisen pistää tekemään hulluja juttuja ja elämään sääntöjen mukaan on raha, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Tai sanotaanko että rahan säästäminen, ei kuulosta niin ahneelta tai silleen...

Kylläpä aaltoilee taas. Johtunee siitä että söin tänään taas vain yhden aterian, maksoi varmaan jonkun 4 euroa, mutta mielellään sitä maksaa että pysyy hengissä. =) Ateriana oli tällä kertaa valmiiksi tarjottimelle mätetty setti riisiä, naudanlihaa ja paprikaa sekä jotain vihanneksia. Lisäksi kulhollinen jotain käsittämätöntä keittoa, melkein jääkylmää, joten aika pahaa oli, mutta nyt on pakko syödä kaikki pois vaikka mikä olis, kaikki ruoka otetaan vastaan mitä eteen kävelee. Ravintoloita täällä on pari kappaletta, en tiedä voiko noita pienempiä kutsua ravintoloiksi. Sama pätee baareihin, aika pienimuotoista meininkiä on ja tarjonta on aika suppeaa, mutta en minä ruotsinlaivalle odottanut tulevanikaan. Oleskelutiloja ja telkkareita on kylliksi, tässä just tätä kirjoittaessani sieltä pääaulan telkkarista tulee Rambo IV ja muutakin kivaa viihdettä on koitettu järkätä. Osa telkkareista on ihan kunnon 42" litteäsellaisia, osa taas vanhaa rähisevää laatikkomallia. Täältä löytyy mahjongg-huone, jonne vanhat kävyt on kokoontuneet ottamaan miehestä ja naisesta mittaa. Itsekin voisin kokeilla, ei vaan ole pienintä hajuakaan miten sitä pelataan. Katsotaan jos innostuisin ja joku innostuis vielä näyttämään ja opettamaan sen pelin salat... Japanilaiseen tyyliin aulasta löytyy automaatteja, joista saa sakea, kessua, erilaisia jääteevaihtoehtoja, jääkahvia ja pikasafkaksi nuudeleita. Lisäksi löytyy automaatti, josta saa ilmaiseksi kylmää ja kuumaa vettä sekä vihreää teetä! Ei täällä ainakaan nälkään ja janoon pääse kuolemaan. Jos sattuu osumaan kohdalle niin huomenna aattelin syödä tuollaisen Kitsune-udonin eli toisin sanoen ketunlihaa ja nuudeleita! Mahtava lisäys gurmee-listaukseen, tai en tiedä meneekö se sinne garmeen puolelle... Joka tapauksessa viekas otus kiinnostaa myös höyryävinä paloina nuudelisopassa. Lisäksi täältä löytyy "pelihuone" jossa on vuodelta 1800 ja jotain joku vanha avaruuslentopeli, tyyliä space invaders, maailman ensimmäinen peli. Sen pelaaminen maksaa, joten jää väliin. Lisäksi sieltä löytyy neljä kolikkopeliä, näytti olevan tätä perinteistä mummorulla-yksikätinen rosvo -akselia, mutta ei ole rahaa peleihin laitettavaksi niin jää kyllä väliin. Toivottavasti joku innostuis pelaamaan, kiinnostaa kyllä nähdä miten ne pyörii ja toimii... Peleistä puheen ollen, tuossa yhdessa aulan isossa telkkarissa on nintendo wii yhdistettynä! Täytyy varmaan testata jossain vaiheessa jos tulee oikein tylsää, voishan se olla kivaakin, ja varsinkin kun siinä on tilaa heilua ja hosua kun ei ole penkkejä tai muita edessä. Fiksusti ajateltu sen suhteen. Myös pingispöytä löytyy, ja peräti mailat ja pallotkin vielä. Rauhallisempaan äksöniin täällä on lukuhuone, josta löytyy samasta myös baari, sinne vois mennä chillailemaan kans jossain vaiheessa, täytyyhän näitä fasiliteetteja testata ja koittaa tehdä olonsa mukavaksi, tässä vaiheessa kun ensimmäinen ilta alkaa hämärtymään, matkaa on jäljellä vielä ainakin 35 tuntia joten pitkästyttävää tulee jos ei pysty sopeutumaan. Lisäksi täältä löytyy "kauppa", jossa on jotain kiinalaisia matkamuistoja ja vähän sipsiä ja suklaakeksiä ja muuta pikkukivaa. Muuten tämä alue on hyvin pieni missä ihmiset käyskentelee (kuulostaako taas eläimiltä....) koska meillä on täällä tosiaan kolme kerrosta joissa on erilaisia huoneita ja hytit, lisäksi ulkona pääsee käymään pienellä alueella. Ei ole mitään järkyttävän isoa aluetta, mutta eipä ole järkyttävän paljon ihmisiäkään. Tämä laiva taitaa olla suurimmaksi osaksi rahtilaiva, sillä tämä on oikeasti ihan valtavan kokoinen purtilo kuitenkin. Eipä ainakaan pääse eksymään....

Tuosta päästäänkin siihen jännitysmomenttiin mikä täällä oli vastassa heti ensimmäisenä. Luotin siihen että laivalla sähköpistokkeet on kiinalaista tyyliä kun laivakin on kiinalainen, en siis isommin metsästänyt japanilaisen pistokkeen adapteria ja näin ollen en sitä myöskään saanut hankittua tähän reissuun mennessä. Noh, arvatkaas mitä? Japanilaiset pistokkeet, lattapäällä!! Ei sovi meikäläisen finlandi-piuhanpää tuohon rakoon vaikka miten änkis. Adapteri löytyy kyllä, sellainen mikä muuttaa brittiläisen kolmireikäisen kaikeksi, eli hyödytön kapistus täällä.. Vähän aikaa siinä sit katselin ja totesin että joka paikassa ne on sitä samaa... sitten kävin "kaupassa" katsomassa olisko siellä adapteria myynnissä. Ei ollut. Jonkin aikaa pyörittelin päässäni kaikkea että ei helvetti, tietokone on sitten käytössä vain neljä tuntia koko tämän 48 tunnin aikana... Illemmalla kävin sitten respasta kysymässä että ei sattuis adapteria löytymään, odotukset ei ollut korkealla. Ensin se respan emäntä toi siihen sellaisen jatkojohdon mikä teki japanilaisesta pistokkeesta kaksi, eräänlainen jatkojohto siis. Selvensin vähän ja näytin tietokoneen laturini päätä, sitten se kaivoi laatikoista pari adapteria ja toivo nousi meikäläisen silmissä.... Se toinen oli sellainen missä oli kolme tappia, kaksi lattaa ja yksi pyöreä, se toinen oli muistaakseni kanssa brittiläinen adapteri mikä multa löytyi jo. Katson masentuneena että eihän nuo käy.... muija pisti ne jo pois takaisin ja sitten sanoin että näytäpä vielä! Katsoin sitä, sitten katsoin vieressä ollutta sähköpistoketta ja koin mahtavan ahaa-elämyksen: Se ylimääräinen tappi olikin tuo maadoitusreikä tuossa, se sopii! JUmalauta!!!! En ole pitkään aikaan hymyillyt noin maireasti, siinä meni respan tytsykin hämilleen kun se ei tajunnut kuinka suuri juttu tää oli mulle. Sovin että nappaan adaptorin lainaksi ja palauttelen sitten kun risteily on ohi. Heti omalle paikalle testaamaan ja sain sen pelittämään! Jumankekka, reissu on pelastettu, tietyllä tavalla. Ensinnäkin on kerrankin aikaa kirjoitella settiä, näkyy ehkä tämän entryn pituudesta. Lisäksi mulla on aika paljon vielä katsomatonta videomateriaalia koneella, täällähän sitä aikaa on, varmaan tulee katseltuakin ihan mukavasti. Lähinnä animea ja leffoja, mutta mikäs siinä, kuin mulle tehty. Tosiaan uumoilin tämmöistä tilannetta että tietokoneelle on varmaan käyttöä, siksi valloitin täältä ryhmähuoneesta heti kärkeen ensimmäisenä saapuneena tuon nurkkapaikan, jossa on sähköreikä heti vieressä. Tämän mukavammaksi ei oloaan voi juuri tehdä, joten hyvin pyyhkii!

- Yani -