Lento, Hangzhou, Shanghain pimeä yö, kartaton suunnistaja

Tuttua kunnon lentokenttä-lentokone -settiä. Ei ole koneessa hirveästi virikkeitä, joten miksipä sitä ei käyttäisi kymmensormijärjestelmän kehittämiseen, omien ajatusten läpikäymiseen ja ihmisten viihdyttämiseen. Vaihteeksi taas lennon aikana olo on kohtalaisen onnellinen, let me xplain.

Lähdin Kuala Lumpurista kohti lentokenttää mielestäni naurettavan aikaisin, joskus klo 12 jälkeen heti, lento oli merkitty lähteväksi klo 17.20 joten aika reippaasti sitä aikaa taas on. Noh, olin ostanut puolivahingossa meno-paluulipun yhteen bussisysteemiin ja siellä ei ees katsottu lippua kovin tarkasti, viitottiin vain sisään ja rinkkaakaan en ehtinyt heittää tavaratilaan vaan menin sen kanssa istumaan. Bussia sit täytettiin tutusti taas jonkun puoli tuntia, lopulta oltiin jo ihan viittä vaille lähdössä niin joku malesialaismamma vielä hyppää epätoivoisesti kyytiin, vain viedäkseen sen mun vieressä olleen tyhjän paikan ja jouduin pistämään rinkan lattialle siihen meidän jalkojen viereen. Hieman suoraan sanottuna vitutti, olin varmaan sen näköinen että mummeli ei uskaltanut ees katsoa mua kohti, pelkäs varmaan että lyön tai jotain =) Hieman aikaa matkustettuamme se vierustoveri alkoi nukkua ja nuokkua mun olkapäätäni vasten. Hetken aikaa mietin jopa että olisko pitänyt pistää legendaarinen shoulder bump mummolle naamaan/leukaan, mutta tuli siinä mieleen sekä Ökältä että Batman -leffasta tuttu line: even for a guy like me that´s cold. Ei ihan sovi konseptiin, mutta parempaakaan ei tullut mieleen. Jätin siis sen isommin herättelemättä, kyllä se välillä aina havahtui siitä ja nolona otti naamansa pois mun olkapäältä, vain laittaakseen sen siihen uudestaan kahden minuutin päästä.

Niin, mitä hittoa mää taas oikein selitän, ja vielä noin negatiivisesta aiheesta... Lentokentälle (formularadan kautta) päästyämme kello olikin jo varmaan kaksi, ei siinä siis hirveästi ylimääräistä loppujen lopuksi jäänyt. Marssin suoraan check-inniin pienen haahuilun jälkeen, se olikin ihan eri paikassa jossain sotilaskopissa ja check-inni alkoi jo kolme tuntia ennen departuree, joten rinkka sinne ja sitten loppua aikaa tappamaan. Kun sain rinkan lyötyä hihnalle, päätin että nyt pitää kokeilla tätä länsimaisen miehen charmia ja sanoin virkailijamimmille että olisko millään mahdollista saada varauloskäytäväpaikka, sen enempää selittelemättä. Se oli jo printannut mulle tavallisen kärsimyspaikan, mutta se hymyili nätisti ja printtasi mulle uuden, kokonaan oman kolmirivisen, vaikka olikin keskeltä konetta, niin saa perkele jalat suoraksi! Mahtava 5 tunnin lento luvassa siis. Tuota Lontoon-lentoa, oliskohan se 12 tuntia, varten olen oikein maksanut erikseen viisi euroa siitä että saan valita paikkani vapaasti netissä. Jos joku änkee viereen niin vaihdan muualle, hienoa kun sellainenkin on mahdollista.

Olin ilmeisesti ostanut myös tommoisen comfort-kitin tälle lennolle, oh well. Ei ole paha maksaa muutama euro ylimääräistä, sain viltin jonka voi heittää olkapäille jos ja kun tulee täällä koneen puolella kylmä, ei mitenkään yllättävää että unohdin taas ottaa takin koneeseen mukaan. Aina havahdun vasta kun rinkka on jo liukumassa hihnalla kohti seuraavaa määränpäätä.... Anyway, varasin vielä oikein vegetarian mealin tälle lennolle ja tätä kirjoittaessani olen jo ehtinyt syömäänkin sen, oli perkuleen hyvää! Joku siellä virnistelee taas että onko se ruvennut kasvissyöjäksi, en kokonaan, mutta välillä se on ihan hyvä syödä kevyemmin, varsinkin kun tänään tuli taas syötyä mäkissä siellä lentokentällä... Jotain falafel-pullia siinä oli riisin kylkiäisenä, oli vaiheeksi erittäin maittavia ja mausteisia. Jos kaikki kasvisruoka olis tuollaista niin ei tulis enää lihaa lainkaan ikävä.

Tässä väliaikatunnelmia koneesta siis, fiilis on mahtava. Hieman jännittääkin, toi Kiina tulee kuitenkin olemaan niin paljon erilainen paikka kuin nää muut tähän asti. Eiköhän me siihen totuta aika pian. Syytä olis kun laiva lähtis tosiaan jo parin päivän päästä, joten ei tässä turhia aleta nysväilemään nyt.

.
.
.

Lentokone laskeutui Hangzhouhun aika lailla ajallaan ja laskeutuminen oli aika lailla normisettiä. Siihen se normi sitten jäikin, ensimmäisenä kuumottava Immigration, jossa oli taas tuhat ihmistä samaan aikaan jonossa vaikka olikin yö. Kammottavan näköistä kun siellä häärää sata virkapukuista sälliä eikä yhtään tiedä jos joku saa päähänsä jotain hullua, on meinaan hiukkasen arvelluttavan näköisiä tyyppejä. Immigration meni kuitenkin hyvin, mitä nyt joutui jonottelemaan ja se virkailijamies ei ollut kovin onnellisen näköinen työssään. Siinä oli sellainen valotaulu missä olis voinut antaa arvosanan virkailijan työstä. Olisin pistänyt siihen "satisfied", mutta aattelin että jos en annakaa erinomaisen täydellistä scorea sille niin se ampuu mut, jätin siis arvostelematta vaikka se olis hoitunut yhden napin painalluksella. Seuraavaksi alakertaan ja rinkkaa odottelemaan. Sieltähän se tuli, aika märkänä kun ilmeisesti oli ollut aika rankka keli pihalla lennon aikana. Noh, ei se litimärkä ollut sentään, no problems. Seuraavaksi sitten TAAS jonoon kun ne läpivalaisi laukut vielä kymmenenteen kertaan siinä matkalla ulos sieltä setistä. Ihmettelinkin miksi tulli oli ennen laukkujen hakua, siellähän oli tavallaan toinen tulli vielä edessä. Ihmeen kontrollinhaluista porukkaa nämä kinkit....

Kun sieltä virkapukujen kuumotuksesta pääsin ulos, aloin katselemaan että mihis sitten... kello oli puoli yksitoista, kaikki paikat oli suljettu, mitä nyt mäkkiä ja kooäfceetä lukuun ottamatta. Vähän aikaa palloilin edestakaisin, koitin löytää läppärillä verkkoa mutta ei ollut langatonta tarjolla. Sitten marssin takaisin päin ja katsoin että Air Asia on järkännyt bussikuljetuksen suoraan Shanghaihin, bussiasemalle. Aattelin että paskat lentoasemalla nukkumisesta, mennään saman tien Shanghaihin asti ja tapetaan tästä tuskien yöstä kolme ja puoli tuntia lisää. Sen verran siis uhattiin matkan kestävän. Kyselin bussilippumyyjätytöltä moneen kertaan että mistä se lähtee ja viiden minuutin kirkaslamppuristikuulustelun jälkeen sain varmuuden että odottelen vaan tiskillä, sieltä tulee joku hakemaan kohta. Niin tulikin, virkapukuinen sälli jälleen, nappas mun lipusta kannan irti ja näytti että seuraa minua. Ihmetys oli suuri kun se lähtikin yläkertaan päin vaikka meidän piti bussiin mennä... noh, siellä olikin joku yläplatformi mistä se meidän bussi lähti. Hetken siinä sälliä seuratessani tuli mieleen että nyt se vie mut jonnekin pimeään nurkkaan jossa on kymmenen pientä miestä lisää ja sit ne uhkailee veitsellä ja vie mun kamat.... tervettä pelkoa, eikö? =D

Noh, bussiin päästiin, rinkka ruumaan ja itse sisälle. Kas perkule, takapenkki oli aivan tyhjä ja minä olin viimeinen joka sisälle tuli, joten syöksyin sinne. En ihmettele yhtään miksi oli tyhjä, kaikki käänsi penkkinsä ihan vaakatasoon ja seuraavalle penkille taaksepäin ei jäänyt sitten YHTÄÄN tilaa jäljelle, näin ollen kaikki teki saman ja takapenkki oli se joka siinä kärsi. Ei mitään, minä olen neuvokas ja röyhkeä sälli. Tavoitteenani oli että valvon koko pitkän loppuyön Shanghain lauantai-illassa, joten pistin sinne koko takapenkkirivin edestä pitkäkseni ja yritin nostaa unta palloon. Rento fiilis siellä olikin ja hyvin sai levyteltyä, mutta unesta ei voi puhua, oli se kyyti sen verran pomppivaa ja aaltoilevaa että ei siinä nukahtamaan nukahtamaan päässyt. Oikeastaan makuulle meneminen oli aika huono idea, sillä ensimmäistä kertaa matkan aikana mulle tuli siitä röykytyksestä huono olo. Perille päästyämme olin kuin olisin ollut kännissä tai jotain sinne päin.

Perillä "bussiasemalla" meidät sit heitettiin pois bussista, napattiin kamat ruumasta ja bussi kaasutti mahdollisimman lujaa Shanghain sysimustaan yöhön. Bussiasema on kirjoitettu hipsuilla siksi että se oli vain joku hemmetin katos mihin meidät jätettiin, ei ole asemaa nähnytkään. Ehkä siellä olis joku sisätilajuttukin ollut, mutta ei taatusti ollut auki enää siihen aikaan, kello oli puoli kolme kun saavuttiin perille. Siinä sit meikäläinen, ilman karttaa, ilman mitään ennakkotietoja, ilman majapaikkaa, lähdin seuraamaan paria reppupenaa siinä toivossa että tietäisivät mihin mennään. Sain jutun juurta aikaiseksi ja selvisi että pojat oli jenkkilästä, Chicagosta, ja siinä seurueessa oli myös paikallinen typykkä, joten ainakin oli asiantuntevaa seuraa. Toinen niistä, Ryan, on asunut Shanghaissa jo 1,5 vuotta ja osaa kieltäkin melkoisen hyvin, joten hän siinä suurimmaksi osaksi kertoili mulle kaikenlaisia hyviä faktoja kaupungista ja maasta. Kysyivät että jaetaanko taksi ja käydään syömässä, vastasin myöntävästi, vaikka ei mikään kauhea nälkä ollutkaan sen bussihöykytyksen jälkeen. Mentiin sit johonkin yösyöttölään ja siellä tilasin tuttuun tapaan nuudelikeiton, tällä kertaa kalapalleroilla. Jonkin verran sain syötyä ja siinä aterian lomassa Ryan kirjoitteli mulle paperinenäliinaan kaikenlaisia nähtävyyksiä ja hyviä paikkoja Shanghaissa ja selosti niitä samalla. Ruoan jälkeen lähdettiin taas taksilla, nämä kaverit oli niin ystävällisiä että tulivat mun kanssani parista hostellista kyselemään tilaa ja hintoja, tiesivätkin niitä mestoja aika hyvin. Ensimmäinen hostelli oli täynnä, mutta toinen olikin sitten tosi jees, maksaa 5,5 euroa per yö ja näyttää todella hyvältä. Kiittelin Ryania vielä moneen kertaan siinä kaikesta siitä avusta ja ystävällisyydestä mitä olivat mulle osoittaneet. Vaihdettiin vielä käyntikorttejakin ja sitten seurue lähti taksilla jatkamaan matkaansa ja minä painelin dormiin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa about puoli neljä yöllä. Aikamoinen seikkailu, onneksi tuli pelastavat enkelit apuun, ei tarvinnutkaan nukkua yötä kadulla. Jos jossain välissä olen jenkkejä mollannut (en usko että olen) niin otan kyllä takaisinpäin hieman, täällä ollessani on valtaosa siitä väestä ollut äärimmäisen ulospäinsuuntautunutta ja ystävällistä sakkia. Niinhän se menee että joka maalla on omat hyvät ja huonot edustajansa maailmalla. Parhaita on ne, jotka on sopeutunut vieraaseen kulttuuriin ja ovat siitä oikeasti ja aidosti kiinnostuneita.

Ennakkotiedoista poiketen Shanghai ei ainakaan vielä ole ollut kovin kallis kaupunki. Yöpymiset maksaa tosiaan reiskan vitosen verran, halvin mitä näin oli muistaakseni 4 euroa yöltä, mutta en lähde vaihtamaan kun hyvän olen löytänyt, myös sijaintinsa puolesta. Ruoka maksaa vakiona 1-2 euroa per hyvän kokoinen annos, ei suurta muutosta Malesian hinnastoon. Transportaatiota en ole vielä muuten kokeillut, mutta taksit on melkein Bangkokin tasoa, tosi tosi halpoja siis. Meidän taksimatka bussiaseman mestoilta ruokapaikkaan kesti jonkun 20 minuuttia ja maksoi 2,5 euroa, ei todellakaan paha. Näillä hinnoilla sitä taksia voikin käyttää. Pieni miinus on tietysti se että kuskit ei puhu englantia, mutta jos on käyntikortteja mihin pitää mennä tai muistaa kirjoituttaa kiina-merkeillä osoitteen ylös jossain niin pitäis pärjätä. Kuskit kuulemma harvoin yrittävät mitään ukottaakaan, täytyy vain aina varmistaa että pistävät mittarin päälle ennen kuin lähdetään ajamaan. Sama kuin Bangkokissa siis, no problemos.

Aamulla heräilin ihan omaan tahtiini siinä vähän ennen yhtätoista ja nousin sängystä siinä vaiheessa kun siivoojat alkoivat tekemään invaasiota kämppään. Maksoin seuraavan yön tiskillä jotta sain kamat jätettyä huoneeseen. Tää mesta on muuten tämmöinen Captain Hostel, samassa on ravintola ja baari. Mahtava mesta, kuuluu tommoiseen international youth hostel -ketjuun ja näytti joku parhaan budjettimajapaikan sertifikaattikin roikkua seinällä, vuodelta 2006. Ei paha, ei ollenkaan. Pientä miinusta kolahtaa siitä että langatonta nettiä ei ole lähellä, mutta eipä ole eka paikka siinäkään suhteessa. Nettiä voi käyttää noilla hostellin koneilla, maksaa 2 euroa tunti, ei nyt mikään ihan riistohinta sekään. Shanghaissa näyttää muutenkin olevan nuo wifi-yhteydet vähän tiukassa, jostain syystä.

Sunnuntaina huomasin että hostelli on aivan joen lähettyvillä, joen lähellä pitäis olla myös se terminaali mistä matkan pitäis jatkua laivalla parin päivän päästä. Kävin kävelemässä sen muutamien kilsojen lenkin joka siitä yllättäen tulikin kun pari siltaa oli korjauksessa ja joki kiemursi hienosti että piti kiertää paljon... Siinä tuli nähtyä hienojen rakennuksien lisäksi jälleen kaikenlaista slummia ja rakennustyömaata ja muuta kivaa. Terminaalialueelle päästyäni katselin vähän aikaa tyhmänä ympärilleni ja lopulta löysin tieni sinne, missä laivat oli "parkissa". Eka laiva oli ihan Silja Europan kokoinen, mutta se ilmeisesti palveli vain jokiristeilyissä, no thanks. Seuraavan laivan nimi olikin sitten jo tuttu, siellä oli kova lastaus käynnissä trukeilla ja miehistöllä varustettuna. Lipunmyyntipistettä en löytänyt mistään, kävelin vain kohti laivaa. Lopulta joku tuli siihen sonklaamaan kiina-englannilla että mitäs hittoa sää jätkä täällä lastausalueella teet. Seuraa dialogi (selvennettynä):

- "Hey, what are you doing here, how did you get past security?"

- "Security??"

- "Why didn´t they stop you, this is restricted area...."

Kävelin siinä sit pienten selittelyjen jälkeen takaisin päin ja totta tosiaan, siellä pienessä kopissa puomien sivussa oli vartiointikoppi ja sisällä vartija - umpiunessa! Kävin aika lähelläkin katsomaan, melkein otin kuvankin, mutta mietin että ehkä meikäläisen kannalta parempi jos se ei herää nyt, muuten voi alkaa virkaintoiseksi. Lähdin siis vähin äänin ja peruutustyylillä kävellen pois paikalta. Seuraavaksi löysin jo lippupisteenkin, joka tosin taisi olla vain jokiristeilyjä varten ja sekin oli suljettu, ehkä koska on sunnuntai. Siinä vaiheessa lähdin pois alueelta, ihan turha yrittää vartijoilta kysellä mitään, eivät puhu sitten sanaakaan englantia ja minun kiinani on fraasikirjastakin huolimatta todella kehnoa. Maanantaina uusiksi sitten.

Kävelin sissinä saman reitin takaisin päin kuin mitä olin mennytkin, taksia ei tueta vaikka olis kuinka halpaa! Hah haa! Näkee samalla paikkoja ja meininkiä enemmän.... Eksyin sellaiseen alikulkutunneliin, joka oli ilmeisesti jonkinlainen "nähtävyystunneli" ja siellä oli ihan pimeenä porukkaa. Kuvat ei tee oikeutta sille kuinka helkutisti sitä possee oli siellä. Täytyi pitää toinen käsi lompakon päällä ihan varmuuden vuoksi, tuollaisessa rysässä jos jossain se lähtee lätkimään. Welcome to China!

Hostellille päästyäni huomasin että vaikka on kohtalaisen kylmä ilma (hooh, is very cold), on takkini ja t-paitani silti molemmat aivan sataprosenttisen hiestä märkänä. Ei muuta kuin huoneeseen vaihtamaan paita ja vähän kuivattamaan takkia ja uudestaan baanalle! Vähän kyllä tuli kävelystä jalat ja selkä kipeäksi, mutta ei ole aikaa, pakko painaa ja nähdä niin paljon kuin ehtii! Seuraavaksi suunnistin kotikatuani Fuzhou roadia poispäin joelta ja yritin paikallistaa matkatoimiston tai turistineuvonnan sieltä jostain. Lisäksi hakusessa oli kartta. Pitikin pistää tähän se juttu, että on taas fiilis että itselle on tullut level up, enää ei tarvitse karttaakaan jotta pystyy suunnistamaan täysin uudessa, vieraassa ja helvetin suuressa kaupungissa sujuvasti. Jos samaan pystyn vielä Tokiossa niin sitten voin antaa itselleni päästötodistuksen matkailusuunnistuksessa, siitä ei paljon enää hooceemmaksi voi meininki mennä. Parhaillaan meikäläisellä oli muuten lompakossa hurjat 2 euroa eli 20 yuania rahaa kun en löytänyt automaattiakaan heti. Nyt siellä on 2000 yuania, pieni pomppaus, mutta pakko olla fyffeä kun se laivamatka pitää maksaa cashilla, kortit ei kelpaa.

Kiertelyn ja kaartelun tulos oli se, että ei löytynyt turistineuvontaa, ainakaan avonaista. Lisäksi löytyi pari matkatoimistoa, mutta niissä puhuttiin kiinaa ja vain kiinaa, ei edes japania osanneet vaikka japaninmatkoja kauppasivatkin erilaisina paketteina. Jäi siis matkatoimistojen palvelut edelleen käyttämättä, vaikka näin heikkona hetkenäni olisin sortunut siihenkin. Pakko saada lippu Japaniin jostain!! Onneksi on vielä maanantai aikaa hoitaa asiat kuntoon. Kartan sentään löysin, kirjakaupasta, jossa se oli ainoa itemi missä luki mitään englanniksi, lähinnä tuo otsikko Shanghai Tourist Map eikä mitään muuta. Onneksi paikkojen nimet on sentään laitettu pinyinillä, osaa vähän paremmin hahmottaa ja lausua niitä. Pinyin tarkoittaa siis sitä että kiinalaiset nimet kirjoitetaan meidän länkkärikirjaimilla. Hauskaa muuten että turistikartassa ei ole ollenkaan turistineuvonnan pisteitä merkittynä, what the hell. Kerrankin olis tarvetta niin niitä ei löydy mistään, sama kuin matkatoimistojen kanssa. Malesiassa ja muualla niitä on riesaksi asti, mutta auta armias kun olis tarvetta... ei löydy ei! Hieman kehnohko turistineuvonta ja opastus täällä on, mutta ei voi valittaa, hyvä vaan että on haastetta matkailussa vielä, alkoi jo yhdessä vaiheessa tuntumaan liian helpolta.

Yksi kielikommellus tänne sekaan. Löysin postitoimiston ja ajattelin käydä ostamassa pari stamppia ja valmiiksi kortteja varten, joita täältä lähetän. Pääsin käyttämään mahtavaa kiinan kielen taitoani kun ei sielläkään englantia kovin paljoa osattu....

"Wô syûng yè míng-sìn-pièn Fenlan"

"Bu ming-sin-pien, yô-piào"

"Shi, shi, wû yô-piào, xiexie"

"Er-shi-er kuai wû jiao"

Eli karkeasti "tahtoisin lähettää postikortteja Suomeen..." - "ei ole kortteja, vain merkkejä" - "okei, otan merkkejä viisi kipaletta, kiitos" - "se tekis 22,5 RMB"

Jos ja kun joku osaa mandariinia paremmin kuin minä niin älkää vaivautuko korjaamaan mitään, kirjoitin ne aika lailla silleen miten yritin ne lausua, eli päin peetä. Homma kuitenkin toimi ja clerkki ymmärsi mitä yritin sanoa, jes.

Vielä kaksi asiaa ja sit saa riittää: Ruoka on täällä kohtalaisen hyvää, riippuen kuka syö. Itse en niin välitä noista mahalaukuista ja silmämunista, joita täällä on vähän joka paikassa, mutta muuten sapuskat on kyllä olleet tähän mennessä loistavia. Shanghai taitaa olla yksi näistä Kiinan kulinaarikeskuksista kaikkinensa. Täytyy katsoa jos sitä eteen kävelee jotain todella extremeä ruokaa, voisin maistaa ja antaa sitten lisää kommento. Tai siis... =) Toinen asia on nämä kerjäläiset. Niitähän löytyy joka maasta, Suomestakin, mutta tähän mennessä Kiina on eka paikka missä ne tulevat iholle mukinsa kanssa, huutavat helouta koko ajan ja tyrkyttävät mukiaan. Hermostuvat jopa jos niitä yrittää ignorettaa. Toivottavasti eivät yritä lompakkoa viedä, olis ikävää jos saisivat sen vietyä ja myös ikävää jos havaitsen sen ja upotan kyynärpään ohimoon. Tuskinpa ne niin törkeäksi alkavat, mutta tosiaan tuo powerkerjääminen on jotain sellaista mitä en ole nähnyt missään aikaisemmin, ja minä olen aika monessa slummissa käynyt. Samaan kastiin kerjäläisten kanssa pistetään vielä nuo ukottajat, jotka tulevat tarjoamaan rannekelloa, rahanvaihtoa tai vaikka spesiaalihierontaa ihan vaan kadulla vastaan kävellessään. Näitä on nähty, onneksi ne eivät sentään ole mitenkään ylisinnikkäitä. Onneksi olen oppinut reissun päällä törkeäksi ignorettajaksi, jos meikäläistä on alkutilanteesta enää mahdollistakaan tehdä enemmän törkeäksi... :D

Jösses, lepuuuta nyt välillä sormia hyvä mies, täällä Aarne Tanniini, Shanghai. Kettu kuittaa ja kiittää, pian toivottavasti alkaa merikarhuepisodi, jos vaan sen hyttini saisin varmistettua.... Näkemiin.


- Shanghain Jani -