Levyttelyä ja vähän actionia

Muutama päivä on mennyt todella laiskasti ihan vaan oleillessa ja rentoutuessa. Välillä on ihan kiva olla paikallaan eikä marssia paikasta toiseen suorittajan lailla. Vähän on sellaista tunnetta jaloissa (varpaissa) että jos ei pian ala tuntumaan paremmalta niin edessä on lääkärireissu. Ei osaa arvella että onko kyseessä vain rakkoja vai tarttuiko noista vuoristopuroista, vesiputouksista tai kuumista lähteistä mukaan jotain muutakin kuin hyvä fiilis ja komeita kuvia. Niissä oli kyllä suurimmassa osassa ihan hiekkapohja tai kivipohja, joten ei luulisi mitään iilimatoja tai muita olevan, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä lemmikkejä täältä voi saada matkaansa. Täällä on onneksi hyvä ja luotettava lääkäri tiedossa, joten ainakaan ei ole iso kynnys lähteä poikkeamaan jos siltä näyttää.

Jotenkin sitä tulee epätodellinen olo kun pääsee vaihteeksi makaamaan aurinkotuolissa aurinkovarjon alla auringossa ja lukemaan hyvää kirjaa ja maistelemaan mai thaita siinä samalla. Siitä ei paljon elämä paremmaksi muutu! Täytyy ottaa elämässä tavoitteeksi että pääsee vastaavaan tilanteeseen aina silloin tällöin joka vuosi.

Levyttelyn ohessa on myös hieman toimittu. Tänään kävimme iltapäivällä tuolla Krabin keskustassa vähän kangaskaupoilla ja kyllä siellä vähän katsottiin ylöspäin ja ihmetellen kun meidän Liisa osti thai-silkkiä oikein reippaasti. Saatiin ihan hyvät hinnatkin, vaikka Thaimaan hinnat on valitettavasti noussut reippaasti viimeisen kymmenen vuoden ajanjakson aikana. Ne intialaiset pukunikkarit eivät edes halunneet myydä pelkkää kangasta, vaan halusivat myös tehdä ne puvut ja muut valmiiksi, siitä ne sen suurimman hinnan saa pyydettyä.

Ennen kuin lähdimme keskustaan päin, käytiin porukalla taas hieromapaikassa. Itse otin tällä kertaa rouvasväen kehoituksesta niinkin miehisen vaihtoehdon kuin jalkakuorinta (wtf???) ja sekin oli aika pettymys, ainakin varpaiden osalta. Jotta miehisyys ei ihan täysin kärsi moisesta tempauksesta, vedin saman päivän aikana ässän hihasta ja menin suorittamaan benji-hypyn tuolla lähistöllä ihan asiantuntevan oloisessa paikassa. Hyppy suoritettiin 55 metristä ja täytyy kyllä myöntää että siinä oli top kolmoseen päätyvä buzz of my life. Meikäläinen ei ole ikinä ollut kovin hyvä noiden korkeiden paikkojen kanssa, joten tuossa samalla valloitin vähän omaa demoniani sisältä käsin ja tunnen olevani jälleen aavistuksen rohkeampi ihminen. Koko suoritus on tietysti taltioitu varmaan sadalle valokuvalle ja myös videokameralle, joten tubesta sitä pääsee katselemaan sitten kun se saadaan sinne asti laitettua. Tuommoisen yli 500-megaisen filun uppaaminen ei olekaan tämmöisellä mopoyhteydellä mikään ihan pieni toimenpide, mutta olen valmis taistelemaan sen sinne tässä lähipäivinä.

Onnistuneen surmanhypyn jälkeen ajoimme vielä Ao Nangin paikalliselle markkinapaikalle katselemaan meininkiä. Ei ollut ihan yhtä isot markkinat kuin Bangkokin Weekend-semmoiset, mutta kyllä siellä porukkaa piisasi ja jotain tuliaisentynkää tarttui mukaankin. Myös uusia hedelmätuttavuuksia osteltiin, tottahan kaikki mahdollinen pitää lomalaisille maistattaa ja heitä ei paljoa tarvitse kehoittaa.

Illalla mentiin tuttuun tapaan lounaalle, tällä kertaa hieman pidemmälle Ao Nang Beachin rantakadulle ja meksikolaispainotteiseen tällä kertaa. Jee, en ole pitkään aikaan saanut syödä tortillaa tai vastaavaa, nyt sain toistaiseksi parhaat tacot ja enchilladat mihin olen Thaimaassa törmännyt. Avot.

Seuraava päivä olikin rankkaa settiä, aamulla seiskan aikaan herätys, jättimäinen määrä ruokaa aamupalaksi ja pikaveneeseen kohti Phi Phin saaria. Siellä meni päivä mukavasti snorklatessa kalojen seassa, katsellessa pärisyttäviä maisemia paatin kyydistä, chillatessa rannalla ja käytiin me pitkän päivän aikana vetämässä jälleen yksi buffettilounas thairuokaakin. Rankka päivä, mutta myös erittäin antoisa. Innolla odottelemaan että mikä paikka on seuraavaksi kärvähtänyt itse kullakin. Ainakin näin ensituntumalta suurimman solen sai varmaan käsivarret, mutta ainakaan vielä ei kihelmöi mitenkään pahemmin. Vielä ei polvetkaan ole ihan täysin parantuneet, myös niskat on vielä "luomassa nahkaansa"... muu porukka on poltellut selkää, niskaa, hartioita ja vähän jalkoja. Lisää kärsimystä saattaa tuottaa hyttysenpistot, joita on itse kullakin, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, toisilla kutiaa, toisilla ei juurikaan... Helvetti kun muurahaisista pääsee eroon niin hyttyset valtaa alaa.

Näin täällä, pienten tempaisujen ohella on siis melkoisen chilliä meininkiä. En vieläkään tiedä lähdenkö Bangkokiin takaisin vai jatkanko matkaa jo Penangiin.... päätös olis tehtävä tässä parin päivän aikana, muuten loppuu aika kesken. Palataan.

- J -