Jorinoita hyttysverkon takaa

Tämän pienoisen rauhallisen ja inspiroivan hetken käytän tällä kertaa blogin enkä kirja-arvostelun kirjoittamiseen, olkaa kiitollisia! Näiden sähköjänisten kanssa matkustaminen vie kyllä kaiken huomion ihan muualle kuin näppiksen äärelle ja toisaalta se on hyvä niin. Taas on tässä välissä ehtinyt tapahtumaan paljon, joten katsotaan miten oma muisti pelittää ja katsotaan saadaanko purettua vyyhtiä riittävästi.

Noh, eräänä päivänä lähdettiin äijäporukalla kansallispuistoon katselemaan vesiputouksia. Menomatkallamme meillä oli ihan aito ja oikea auto ilmastoinnin kera. Se oli hyvä valinta, koska matka oli pitkä ja olisi ollut varmaan melkoisen lämpöistä ulkoilmakiesillä meno. Lisäksi matkallamme tutustuimme taksikuskiimme hieman tarkemmin ja jatkossa kyseinen sälli saa varmaan palvella meitä vielä muutamaa kertaa useamminkin.

Juu, koitetaan pysyä yhdessä aiheessa... noh, siellä luonnonpuistossa sit katsottiin joku todella fiksu reitti ja lähdettiin ryysäämään metsään luontopolkuja pitkin. Ensimmäinen etappi oli ihan mukava, siellä ei tarvinnut hirveästi urheilla ja oli mukava kulkea, mutta vesiputoukseksi en sitä vuoristopuroa kutsuisi. Voihan se olla että niissä on tiettyinä aikoina enemmän vettä, mutta tuo oli kyllä pettymys. Toinen setti olikin sit jo HC:mpi. Lähdimme puskemaan järkyttävään ylämäkeen polkua, jonka tienviitta sanoi "view point 750m"... vielä kun olis tiennyt että tuo vajaa kilometri tarkoitti luotisuoraan ylöspäin niin olisimme olleet onnellisempia. Kiipesimme jyrkkää vuorenrinnettä reilusti yli kilometrin eikä loppua näkynyt. 750 metriä my ass.... Käännyimme sit siellä vuoren huipun lähellä takaisin päin, sillä kaikki oli ihan puhki ja matka olisi siitä jatkunut vielä varmaan kilometrikaupalla eteenpäin, vaikka ylämäki olisikin loppunut. En usko että monikaan yli 50 ja 60-vuotias on ihan noin kauas jaksanut tuota reittiä mennä. Huvittavaa muuten, että siellä noin puolessavälissä matkaa tuli vastaan kyltti: "trail of death"... Laittakaa nyt perkele tuollainen tieto matkan ALKUUN eikä sitten vasta kun toisilla sydän läpättää rinnassa tuhatta ja sataa!

Nöyryyttävän luovutuksen ja alas paluun jälkeen lähdimme vielä yhdelle läheiselle putoukselle, taksikuskimmekin tuli mukaan. Siellä olikin sitten ihan päräyttävän näköiset maisemat ja siistit putoukset, vaikkakaan mistään Niagarasta ei voida puhua. Kävin siellä vuoristoaltaassa uimassakin, pitihän se luonnon oma allas ja vesisuihku käydä testaamassa. Vesi oli melko kylmää, mutta mitä siitä voi odottaa jos se sieltä jostain korkealta valuu/tippuu alaspäin.... Siisti kokemus ja ihan siisti reissu, vaikka kaikilla olikin paidat märkinä ja pohkeet huusi hunajaa sen vuoristoepisodin jäljiltä...
Vielä sen verran siitä viidakkoretkestä, että kyllä se vähän aina arvelluttaa että mitä eläimiä ja kasveja sieltä mahtaakaan tupsahtaa eteen. Itsellä yksi saniainen tökkäsi melkein silmään ja pujotin sit käsivarteni sen alle ja nostin... piikit alla! Vähän aikaa kädessä tuntui kutinaa ja ajattelin jo hetken että ei helvetti, mutta onneksi se lakkasi siitä aika pian. Kutina saattoi onneksi johtua myös hyttysten pistoista ja siitä hyttysmyrkystä mitä käytettiin.

Tässä maanantaina oli muuten buddhan päivä. En tiedä yksityiskohtia sen tarkemmin, mutta ainakin jotain henkiä laskettiin taivaalle, ihmettelimme sitä meininkiä istuessamme ravintolassa "illallisella". Pistipä porukat yhden pallon taivaallekin, sillä olimme just sellaisessa kohdassa, että kaiteen toisella puolella oli rantahiekkaa ja tottakai juuri siinä kohdassa hiekalla oli yksi "spanieli" eli myyntialtis thaimies sellainen buddhaleija kädessä ja sit se katsoi koiranpennun katseellaan äitiin ja sit olikin pakko antaa äijälle satanen että se pistää buddhan sijaan meidän Pertsan synttäreiden kunniaksi yhden härdellin sinne taivaan tuuliin.

Käytiin myös satamassa kääntymässä pari kertaa. Ensin käytiin isän kanssa muuten vaan patsastelemassa ja kävelemässä ja sitten illalla uudemman kerran koko porukalla kun siellä oli joku "Andamaanin rytmit" -niminen konserttihärdelli. Joku ämmä ja sit toinen ja sit vielä joku äijä jorottivat thaita varmaan tunnin verran siellä, mutta onneksi maltoimme sen verran odottaa ja kävellä ympäristössä, näimme sitten ihan mukavahkon esityksen, joka oli vähän alkuasukashenkinen tummine miehineen ilman paitaa ja tulikeppeineen ja rumpurytmeineen. Ne soitti aika kovaa, mutta ei onneksi ihan niin kovaa kuin Thaimaassa yleensä soitetaan. Ulkoilmassa tulen kanssa pelleilykin on vähän turvallisempaa, ei käy enää uudetvuodet toista kertaa, ainakaan just meille ja just tän reissun yhteydessä. Noiden satamareissujen yhteydessä meidän porukka pääsi vihdoin ekaa kertaa tutustumaan tuohon paikalliseen kulkuväline-erikoisuuteen, sivuvaunumopoihin. Hienosti ne matkat taittui, vaikka kärryt näyttikin melko ahtailta ja heikoilta ulospäin.

Viidakkotrekkauksen jälkeen lähdimme vielä illalla käymään hieronnassa. Kyllähän se jalkahieronta teki ihan hyvää, vaikka se ei ihan niin "tehokasta" ollutkaan mitä odotin. Porukka tuntui kuitenkin tykkäävän ja veikkaan että käydään vielä kerran pari lisääkin. Ehkä niiltä löytyisi jotain troppia jalkoihin näiden saakelin hyttysten puremiin/pistoksiin. Hyttysiä on todellakin ihan liikaa ja myrkyn kanssa tulee harvoin pelleiltyä eikä se tunnu edes auttavan, joten pistoksia on vähän joka paikassa ja se ketuttaa ankarasti ainakin allekirjoittanutta.

Seuraavana päivänä olikin sitten herkkupala jota itsekään ei vielä tullut kokeilleeksi edellisreissulla: Norsuratsastus. Jos joku haluaa moralisoida sillä että norsuja kiusataan blaa blaa blaa niin ei se ainakaan tuossa meidän paikassa kovin siltä vaikuttanut. Hyvin niitä pidetään ja ei se ratsastus mitenkään kammottavan epäinhimillistä ole. Ymmärrän kyllä että niitäkin paikkoja on, mutta eihän media haluaisikaan tuoda esille noita normaaleja paikkoja missä ei ole mitään epäselvyyksiä. Kokemuksena ronsut olivat erittäin mukavaa settiä ja siellä kamerat räpsyi koko ajan kaikilla. Lopuksi vielä syötettiin vähän matkakumppaneitamme. Nyt on sekin hoidettu alta pois, vaikka eihän tämmöisiä mikään PAKKO ole päästä kokemaan...

Norsuratsastuksen jälkeen käytiin kuumilla lähteillä ja tottakai oli pakko pulahtaa uimaan, vaikka kukaan muu meidän porukasta ei tullutkaan. Vesi oli sellaista mukavaa 40-42 -asteista taulukkojen mukaan ja siltä kyllä tuntuikin, ajoittain todella kuumalta. Sieltäkin saatiin hyvä kuvasetti aikaan, koitan saada ne hyvin näkyvillekin. Hot Springsin jälkeen mentiin sitten Emerald Poolille, myös luonnonkauniita ammeita, emeraldin värisiäkin (vaaleansinistä/turkoosia) ja vesi oli mukavan lämmintä. Meidän vakiotaksikuski, siis se sama joka edellisen keikan kuskas, oli mukana ja napsi mun kamerallani ihan kiitettävästi kuvia meistä. Täällä on se mahtava homma, että taksikuski voi tehdä paljon muutakin kuin ajaa: opastaa, tulkata, kuvata.... kyllä ne siitä hyvän maksun saa ja tippiä tietysti kans.

Nyt on siis lilluttu vedessä... lähdetään siis sen jälkeen syömään. Kulinaarisia nautintoja luvassa, en minä niistä muuten kovin kärkkäästi kerro (Joo, soin kanaa ja riisiä, so what?). Mentiin tuohon vähän matkan päässä olevaan erikoislaatuiseen kombopaikkaan "Sushi and Grill"... siis sushia ja grillattua settiä?? Noh, näytti menussa olevan kaikenlaista, jääkööt sushit väliin kun ne voi täällä tropiikissa olla hyvinkin pahasti kontaminoituneita ja täten julistaisin ne vaaralliseksi ruoaksi. Itseäni eniten kiinnosti ruokalistassa Krokotiilipihvi ja sen myös tilasin, ranskalaisten kera. Mahtava setti olikin, siinä oli kaksi isoa pihviä ja kaiken lisäksi oli oikein hyvvää! Miltä kroco sit maistui... jos et erota kanan ja kalkkunan makua keskenään niin epäilen että erotat krokotiiliakaan siitä joukosta. Sijoittuu siis kanan ja kalkkunan välimaastoon, omalla pienellä vivahteellaan tietysti. Kun sitä sai syödä noinkin paljon, pääsi se maku hieman paremmin esille, ensimmäinen suupala ei maistu juuri miltään. Hyvää ja maukasta oli siis, mutta melkein mielummin pitäydyn kanassa, jo pelkän hinnankin puolesta. Kroks maksoi noin 11 euroa, sinänsä aika kallista verrattuna normisetteihin....

Ja sitten itse main course..... Tässä oli tullut vietettyä useampi yö hyvässä hotellissa ilmastointien ja telkkarin ja muiden herkkujen kera, joten paluu juurille on välillä hyvä tehdä. Pienen soittelun ja kyttäilyn jälkeen otin itselleni petipaikan Laughing Geckosta, oikein 8 hengen dorm-roomista ja hintaa tälle ihanuudelle tuli 150 bahtia eli reilut 3 euroa per yö. Halvin yöpyminen, mihin olen missään muuten törmännyt.... Puitteet oli toki sen mukaiset. Majatalona, tai mökkinä tai miksikä sitä nyt haluaa kutsua, oli sellainen bambusta ja ties mistä muusta luonnon materiaaleista tehty "hut", jossa ei ollut ovea ja ikkunatkin olivat bambukudosta. Sängyt löytyi ja niihin vielä "lastenlakanat", jotka sai itse pistää petiinsä. Tyynykin oli, yksi sellainen helvetin pieni, mutta sellaisellahan pärjää jo, tarvittaessa ilmankin. Tärkein varuste tuollaisessa avomajassa on tietysti hyttysverkko. Oma neliskanttinen suojakilpi omaan valtakuntaani. Ilman verkkoa ei ole mitään toivoa nukahtaa, tai jos nukahtaa niin ainakin hyttyspaukuroiden maailmanennätys voisi olla lähellä. Hyttysverkkoon pitää pystyä luottamaan kuin kivimuuriin jos haluaa hyvät yöunet itselle. Minä luotin, tein kuten kunnon trävelleri tekee ja tarkistin verkon läpikotaisin röntgensilmilläni ja havaitsin siellä ainoastaan yhden pi***n muotoisen ja juuri kädenmentävän reiän, joka piti paikata ennen ensimmäisen yön joutuisaa alkua. Menin paikalle muuten vasta ihan iltamyöhään, joten jouduin toimimaan aika lailla kenttäolosuhteissa ilman kunnollista valoa ja piti olla hiljaa ettei herätä niitä, jotka jo nukkuvat. Noh, verkossa on reikä, mites minä sen paikkaan.... katsoin uskolliseen päiväreppuuni, usan armeijan lääkintälaukkuun, josta ei löytynyt juuri mitään fiksua, jota olisi voinut käyttää. Pian minulla välähti: löysin laukusta varakuulokkeet mp3-soitinta varten, olin unohtanut ne nappikuulokkeet sinne. JES! Otin kuulottimet, taitoin verkon reiän kohdalta umpeen ja pujotin plugitapin siitä reiän läpi. Sen jälkeen kiersin kuulokkeen johdon ympäri niin monta kertaa että se viritys pysyi paikallaan ja verkko oli kurottu pitävästi umpeen. Hieman vaikea selittää tuota juttua selkeästi, mutta katsokaa vaikka pari kuvaa tuolta jostain, voin vaikka laitella linkkejä sit kun on aikaa tehdä sellaista.

Yö meni erittäin mukavasti, ei mitään ongelmia mihinkään suuntaan, nukahdin hyvin, porukka ei häirinnyt missään vaiheessa ja aamulla sai heräillä ihan omaan tahtiin hyvässä voinnissa ja hymy naamalla. Vielä yksi kommellus illasta, jonka nyt voin kertoa, vaikka ei ole mitenkään oleellista. Kun olin saanut verkkoni tuunattua ja menin kyljelleni, kämppään tuli yksi (oletettavasti) italialainen neitokainen. Se lykkäsi heti ensimmäisenä viimeisenkin heikon valon sammuksiin ja meni omaan petiinsä sinne mua vastapäätä. Sit se laittoi sinivaloisen otsalampun päähänsä ja alkoi tutkimaan hyttysverkkoaan. Sit kun se oli sen tutkinut, se astui vielä sen hyttysverkon taakse ja alkoi riisuutumaan :D Välillä se suuntasi valon mua kohti ja koitin aina sulkea silmäni ratkaisevalla hetkellä, ettei se vaan luule että olen hereillä ja lopeta sitä näytöstä. Oli komian näköistä katsella sellaista sinivalossa tehtyä eroottista varjoshowta, melkein rupesi naurattamaan kun se oli niin kornia. Yhteiskimppakämpän pieniä etuisuuksiakin siis välillä pääsee kokemaan. Ei siitä sen enempää...

Seuraava päivä meni aika lailla laiskasti, käytiin vähän ostoksilla ja uimassa altaalla ja illalla sit vähän syömässä ja sen jälkeen marssittiin äijäporukan kanssa katseleen vähän thaiboxingia läheiselle stadionille. Kyllä nämä naavaparratkin tuntuivat ihan tykkäävän mätkinnästä, vaikka olikin varmaan melkoinen järkytys että osa jätkistä on ihan pikkupoikia ja osa vain näyttää siltä. Kolme tyrmäystäkin joukosta, jokainen vielä nauhallakin! Itse olin aika tulessa koko ajan, vaikka en paikallisten tapaan siellä huutanutkaan kurkku suorana. Sai vähän itsellekin vinkkejä mitä liikkeitä vois hioa vielä lisää ja mitä kaikkea ei vielä ole tullut opeteltua. Matsien joukossa oli myös joku maailmantähti, varsinainen superstar, ja kyllä se olikin, meidän main event ei kestänyt kuin yhden erän ja minuutin toisesta erästä ja toinen kaveri sai niin mojovasti kyynärpäästä ohtaan ettei enää noussut sieltä omin avuin pois. Cool !

Nyrkkeilyn jälkeen menin jälleen Gekkoon nukkumaan, tällä kertaa olikin yllätys, että siellä 8 hengen huoneessa ei ollut ketään muita kuin minä ja minäkin menin sinne vasta reilusti klo 12 jälkeen. Noh, saipa ainakin olla rauhassa. Ennen nukkumaanmenoa koin vielä pienen hämmästyksen hetken siellä vessan puolella, kun menin kuselle ja havaitsin erittäin hämyn näköisen sammakon siellä suihkunurkkauksessa. Heti ensimmäisenä tuli mieleen Simpsoneista Homerin legendaarinen line: "I am not not licking toads". Oli sen näköinen samppi, että pelkkä kosketus riittää aiheuttamaan pahaa jälkeä ainakin iholle, ehkä myös verenkierrolle. Kuvista se ei ehkä näy niin hyvin, mutta uskalsin aika lähelle ottamaan kuvaa. Kuten kuvista näkyy yleisestikin, olen ainakin toistaiseksi erikoistunut luontokappaleiden lähikuvaamiseen, se on siistiä. Toinen yö Geckossa meni täsmälleen yhtä hyvin kuin ensimmäinen, lukuunottamatta ehkä niitä ensimmäisiä hetkiä siellä hyttysverkon alla, koska sieltä metsästä kuuluvat luonnon äänet ovat aina kohtalaisen kuumottavia kun tietää, että avoimesta ovesta voi marssia sisään mitä vain ja hyttysverkko suojaa vain hyönteisiltä, ei yhtään isommilta. Pari isoa pörriäistäkin tuli siihen verkolle pyrkimään sisään, kyllä sellainenkin jo vähän säikyttää kun makaat siellä yksin pimeässä ja sinun ja julman luonnon välillä on vain ohut ja reikäinen kangassetti.

Seuraavaksi palataankin jo ihan nykypäivään ja saadaan homma napattua kiinni. Tänään käytiin veneilemässä pitkähäntäveneellä tuolla Hong Islandin maastossa. Kaunis saari se todellakin on, saatiin paljon mahtavia kuvia napsittua. Hong Lagoon oli sellainen pieni piilopaikka siellä saaren uumassa, tuli aika epätodellinen olo kun näki sen laguunin kasvuston ja turkoosin veden höystämänä. Emme käyneet maissa, vaan lähdimme main-landille katselemaan norsun kylpemistä. Siis kyllä, kuulin huhuja taksimieheltä että joka päivä noin klo 15 tuolla rannalla käy baby elefantteja uimassa. Ei se ollut kuin yksi vanha elefantti, mutta se todellakin kävi uimassa ja siitä sain napattua erittäin mahtavaa videomateriaalia. Pistän näkyville heti kun ehdin! Siellä on vähän bikinimisuja joukossa, niitä se norsu siellä vedessä nosteli ilmaan. Sen lisäksi se siellä piehtaroi ja pyöri, oli aika spesiaalin näköistä kaikkinensa. Itse menin jopa siihen pisteeseen asti, että seurasin sitä norsua vaatteet päällä vedessä ja kastuin napaan asti, mutta oli se sen arvoista!

Illalla käytiin syömässä ja tilattiin Ykän kanssa hot-pan -tarjoilulla meren antimia, siellä väki sai katsoa silmät pyöreenä kun ruoka leimautettiin siellä näkyvällä paikalla tuleen niin korkealla liekillä että melkein katto syttyi. Seuraavaksi odotellaan, tuleeko niistä simpukankuoren sisällä olevista purukumeista jotain vatsaoireita, vaarallista ruokaa sekin, ainakin omasta mielestäni. Syönti-ostosreissulta palatessamme huomasin, että olen polttanut taas nahkaani, tällä kertaa niinkin ovelasta paikasta kuin polvista. Ykällä sama. Oltiin molemmat pitkähäntäveneen keulassa siinä reissun aikana. Näin.

Vielä loppukevennys: Käytiin tuolla rannalla niitä elefantteja katsomassa, siellä sit koitettiin etsiä kokista tölkeissä porukalle mutta sen sijaan eksyimme hienon ravintolaan. Siellä meille tarjottiin pöytää ja Mr. Y sanoi että "kiitos, muuten kyllä kävisi, mutta se ei sovi veneeseen". Täällä on tuolle yksinkertaisehkolle vitsille tirskuttu koko ilta. Näin meillä.

Näin täällä, seuraavaan settiin menee varmaan taas hetki, mutta toivottavasti tämä vähän lieventää odotuksen tuskaa.

- The Elephant Man -