Penang ja jatkosuunnitelmat

Jees, taas on vähän kuviot selvinnyt ja Penang alkaa käymään tutummaksi. Olen nyt pari kertaa käynyt tuolla Georgetownin eli "keskustan" mestoilla ja sielläkin suunnistaminen kartan avulla omin päin onnistui enemmän kuin hyvin, joten takseihin ei tarvitse käyttää rahaa, ei myöskään muihin kyyteihin. Täältä Sunny Villestä on jonkin verran matkaa Georgetowniin, mutta onneksi bussit kulkee ja osaan jopa jotenkuten käyttääkin niitä jo. Vähän kuumotti ekalla kerralla lähteä bussilla, koska sitä kulkumuotoa on tosiaan tullut käytettyä todella vähän tässä muuten reissatessa, mutta nyt on jälleen sen suhteen yksi apina lisää pois selästä. Onneksi olen saanut hyvää ohjeistusta bussien käyttöön, ei se muuten niin yksinkertaista olisi.

Tosiaan yksi päivä meni silleen vähän rauhoitellessa ihan vaan mestoilla ja altaalla, välillä on mukavaa olla vain eikä tarvitse stressata isompia. Vähän harmi että kaverit täällä joutuu tekemään kouluhommia just tähän saumaan aika rankalla kädellä, mutta on samalla ollut itsellä aikaa leikkiä toimittajaa ja aika onnistuneesti jopa. Kerrankin on saanut jotain aikaiseksi ja jonkun tehtävänannon palautettua reippaasti ennen määräaikaa. Ainoa harmin paikka täällä on oikeastaan vain se, että meillä ei ole nettiä langattomana ollenkaan ja vain yksi piuha on mahdollista samaan aikaan, joten netin käyttö on vähän vaivalloista ja itse en kehtais millään käyttää tietenkään koko aikaa ja sekin aika mitä käytän, tuntuu vain että pitäis luovuttaa netti toisille käyttöön. Noh, kun nyt sähköpostiin pääsee tsekkaamaan ja jotain muuta pientä niin eiköhän se piisaa, tosin vakavaa kirjoitustyötä varten tarvii melkeinpä olla netti käsillä koko ajan, kaiken kirjoituksen täytyy kuitenkin olla perusteltua ja perustua faktoihin, joten joudun jatkuvasti tarkistelemaan omia olettamuksiani. Onneksi blogissa saa kirjoittaa vapaasti ja puhua paskaa, olette ehkä huomannut että aika usein sanon että jos joku haluaa jostain asiavirheestä kettuilla niin siitä sit vaan, en pistä pahakseni. Toisinaan taas muistan mainita että vaikka joku tietäiskin paremmin kuin minä niin ei sitä silti tarvitse suotta tuoda esille. Sit mulla on vielä sellainen paha tapa, että kirjoittelen asioita tahallani väärin saadakseni lisää maustetta tekstiin mukaan. Bear with me on this one, eli karhu mukanani.... eiku

Toinen päivä sit tosiaan lähdin vielä uudestaan kierteleen Georgetownissa, kävin ihan jalkapatikassa Chinatownissa ja Little Indiassa, kiehtovia paikkoja molemmat. Pikku-Intiasta jäi montakin erikoista asiaa mieleen. Ensinnäkin siellä oli neljänlaisia putiikkeja ja ainoastaan sellaisia, ei juuri muuta: Koru/kultaliikkeitä, vattureita, ruokapaikkoja ja levykauppoja. Näistä viimeiseksi mainitut olivat ihan törkeän hauskoja tapauksia, monestakin syystä. Niiden musiikki oli lähes pelkästään intialaista huipputuotantoa, arvatkaa vaan tekikö mieli ostaa (Ökälle) tuliaisiksi levy "the evergreen hits of Mohad" jossa oli sellainen viiksivallu intialainen kannessa kovan virneen kera... priceless!! Kuten Thaimaassa, myös siellä liikkeissä musiikki soi täysillä, tottakai. Vielä yksi asia, siellä oli uutta mullistavaa tekniikkaa, C-kasetteja!!! Ehei, ne eivät ole kuolemassa sukupuuttoon, sieltä on vielä tulossa toinen aalto! Vähän rupesi kyllä naurattamaan kun levykaupan Papshmir alkoi tarjoamaan kasettia ja jouduin selittämään ettei minulla ole kotipuolessa enää mitään tekniikkaa, millä sitä voisi soittaa... Lopulta jouduin lähtemään liikkeestä pikapikaa pois kun en pystynyt enää pidättelemään naurua ja en kuitenkaan halunnut loukata intiamiehiä.

Intialainen ruoka on edelleen hyvää, sitä tulee varmasti syötyä vielä useaan otteeseen ja täytyy käydä Suomessakin sit testaamassa vähän että minkälaista settiä sieltä löytyy. Vatturillakin piti käydä, lähinnä katsomassa löytyiskö jotain käytännöllistä ja hauskaa vaatekappaletta jota voisi pitää yllään matkalla, mutta näytti olevan tarjonta aika naispainotteista, joten en uskaltanut paljon ovea pidemmälle yhdessäkään liikkeessä. Täytynee tehdä vähän lisää taustatutkimusta aiheesta, ei kellään sattuis oleen tietoa intialaisista tai intialaistyylisistä vaatetuksista? Mikäs vielä jäi puuttumaan... niin, koruliikkeet, niihin ei tarvi astua edes lähelle, ei ole asiaa eikä tule, eikä ainakaan maksa mistään rihkamakoruista riistohintaa jos niin vaikka sattuis käymään. En tiedä aiheesta joten parempi olla sanomatta mitään enempää.

Koko kiertoreissullani en siis ostanut yhtään mitään, mutta näin paljon. Tuolla isossa ostoskeskus Komtarissa kävin kans pyörimässä vähän lisää ja tällä kertaa löysin sellaisen upean videoliikkeen, missä myydään kaikenlaisten tv-sarjojen ja leffojen lisäksi melko kattavasti animea, ja vieläpä aika hyvään hintaan ja näyttäis ainakin paikallisten standardien mukaan aidoiltakin vielä. Ihmettelen suuresti miten ne saavat uusiakin sarjoja käännettyä englanniksi ja lyötyä pakettiin ennen kuin alkuperäinen tekstittämätön setti tulee Japanissa ulos... Voi olla että joutuu tekemään vähän ostoksia ja lähettämään paketin Suomeen, mutta täytyy siitäkin tehdä ensin tarkempaa taustatutkimusta. Joku parin kuukauden merirahti ei varmaan ihan hirveitä maksa jos ei mitään jättimegapakettia ole tekemässä... saas nähdä...

Seuraavana päivänä sit tuli vietettyä päivä altaalla rusketuksen toivossa (todellakin toivossa, stanan lokki...) ja sit illalla lähdin kävellen toiseen suuntaan kuin yleensä, päämääränä tuo Queensbayn ostoskeskus, jossa käytiin se leffakin katsomassa. Kävelyreissu oli jännä ja mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että täällä ei ole kävelyteitä kovinkaan hyvin, joten ison tien laitaa vaan ja toivotaan ettei autot osu... Ei osunut, koska olen nyt tässä kirjoittamassa tätä. Harhailin siellä välillä jossain ihan muualla missä piti, mutta lopulta löysin perille ja kävelin sit vielä samaa reittiä takaisin. Ostoskeskuksessa pysähdyin kuolaamaan kirjakauppaan japanin sanakirjoja ja pari sellaista tarttui mukaankin, täytyy alkaa taas kieliopinnot että on terässä sit kun tosipaikan aika koittaa. Kirjakaupan lisäksi kävin tsekkaamassa yhden "otakukaupan", jossa oli myynnissä hyllykaupalla mangaa ja animea lisää. Teen tässä vähän kartoitusta mahdollista lehtijuttua varten, enhän minä nyt muuten. No kyllä muutenkin.... Pokkasin sieltä kaupasta 80 sentillä mukaani uusimman version suosikkisarjastani Hajime no Ippo (nyrkkeilyä) ja aavistelin että se on japaniksi kirjoitettu, mutta ei haittaa.... sit kun kämpille pääsin ja otin kirjan muoveista niin kappas, mandariinikiinaa! Noh, kyllä sitäkin lukee, kestää vaan saakelin kauan. Onpahan jotain mitä voi opetella tässä joutohetkinä. Kun olin lähdössä ostarilta kotiin päin, katsoin ovesta pihalle ja huomasin että ulkona vallitsee trooppinen myrsky. En halunnut tuhlata taksiin rahaa, koska tuhlasin jo pariin kirjaan mielestäni liikaa, päätin odottaa ja käydä syömässä ja toivoa että keli laantuu. Niin laantuikin, just sopivasti ennen pimeää, joten pääsin kälppimään kotiin sellaisessa hämyisessä ilmanalassa ja taivaalla synkät mustat pilvet. Pääsin kuitenkin ehjänä ja kuivana kotiin. Vähän mietin että onko enää turvallista kävellä, mutta sit mietin myös sitä, että reittini menee kuitenkin tien vieressä, joten tuskin siellä ainakaan mitään rähinöintiä kukaan alkaa harrastamaan. Autoissa on jo ihan tarpeeksi riskiä itsessään....

Niin, jatkosuunnitelmista piti vähän mainitsemani. Ostin tuossa Air Asialta jälleen vähän lentolippua! Lähden tässä viikon päästä Kota Kinabalulle katselemaan vähän kilpikonnia ja ehkä valloittamaan Mt. Kinabalun sieltä vierestä... samalla reissulla on tarkoitus käydä Bruneissa tervehtimässä sulttaania ja viemässä sille salmiakkia. Oleilen siellä suunnalla noin viikon verran ja sitten riennän jo kovaa kyytiä lentokoneella kohti Singaporea, jossa olis tarkoitus olla vajaan viikon verran. Sit alkaakin aika lähestymään jo Vietnamin lennon hetkeä, joten tulevaisuus näyttää hyvinkin odottamisen arvoiselta. Jollain voi ehkä käydä jopa vähän kateeksi nyt kun ajattelen tämmöistä maiden kavalkaadia ja pelkästään jo tuo Borneon saari itsessään kuulostaa omaan korvaan jo niin mahtavalta että! Jos joku on huolestunut turvallisuudesta, niin sanotaan vielä lohdutukseksi, että tuolla Kota Kinabalulla olen sitten varmaan lähimpänä sitä legendaarista Filippiinien Jolon saarta mitä ikinä tulen ehkä olemaankaan. Tai sitten ensi reissulla menen käymään siellä, who knows. Toivottavasti muslimipissit, eiku muslimisissit ei nouki meikäläistä matkaansa sieltä, muuten reissu muuttuis vähän pidemmäksi ja tylsemmäksi (ja/tai jännemmäksi).

Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää, palataan jälleen.

- J.J -