Koditon ja aivoton päiväksi

Voi perkeleen perkele ja fitun mahtavaa. Käsitin väärin majatalon respan kehotuksen siitä, että pitää sanoa ajoissa että haluaa jäädä pidemmäksi aikaa guesthouseen. Nyt kävi sit sillä tavalla, että joku kiilas mun edelle jonossa yhdeksi päiväksi, joten olen yhden päivän koditon ja vasta seuraavana päivänä pääsen tuonne samaan guesthouseen takaisin. Sit vaan etsimään majataloa taas jostain kohtuulliselta paikalta yhdeksi yöksi. Voi perkele minkä menin itselleni tekemään =)

Nooh, mitäs tässä kun se tapahtui vielä tässä tutussa ja turvallisessa paikassa jossa mulla on vielä tää entinen työpaikka tukikohtana jossa voi säilyttää tavaraa ja tulla poikkeamaan ja käyttää nettiä yms… Pahempi olis jos tämmöinen lapsus kävis vaikka Kuala Lumpurissa jossa mulla ei ainakaan vielä ole mitään kontakteja mihinkään suuntaan. Kontakteista puheen ollen, tänään sain vihdoin langan päähän paikallisen ihmisen ja tapaaminenkin on järjestetty, katsotaan miten se etenee, ratkaisee varmaan aika paljon myös sitä, että lähdenkö Krabilta suoraan etelää kohti vai käännynkö vielä takaisin Bangkokkiin hetkeksi lisää. Ainakaan itse tämä kaupunki ei ole antanut sellaisia travellerin viboja, että haluttais palata varta vasten takaisin, mutta ei sitä koskaan tiedä, miehen saa toisiin ajatuksiin hyvinkin pienellä vaivalla, if you catch my drift.

Hmm, mikä on tärkein asia ulkomailla ollessa ja mitä ei missään nimessä saa päästää käsistään mielellään hetkeksikään? No passi tietysti, ja minä juuri olen luopunut omastani. Ei, en myynyt sitä, minua ei ryöstetty enkä rikkonut tai polttanut sitä.
Tänään sain käytyä Kiinan konsulaatissa pistämässä viizumihakemuksen tulille. Otin vielä oikein rush-rush -vaihtoehdon sen kanssa, joten huomenna sen varmaan saa sitten pokattua itselle jo takaisin, passin siis. Toivottavasti saa, kyllähän se aina vähän kuumottaa jättää passi epämääräisillle kiinalais-thaimaalaisille virkailijabyrokraattitädeille, jotka ei taatusti edes tiedä missä niiden kynä on. Noh, onneksi on pari päivää peliaikaa jos sitä ei satukaan hetimmiten löytymään... luotetaan nyt lähtökohtaisesti siihen, että homma toimii ja saan omani turvallisesti pois. Älkää muuten aliarvioiko kiinalaisten voimaa, meinas itsellä usko mennä heti kun astuin sinne viisumitoimistoon sisään. Parisataa ihmistä sellaisessa yksiön kokoisessa alueessa, joka paikassa paperia ja porukkaa hiki päässä täyttämässä kaavakkeita. Otin jonotuslipukkeen, joka näytti numeroa 723 ja vilkaisin taululle... 350 ! Oh, great... Menin syrjempään käytävälle istumaan ja täyttämään viisumihakemuskaavaketta ja puolen tunnin päästä palaan katsomaan numerotaulua.... 400.... Oh, great.... Lähdin sitten käppäilemään ulos ja kävin syömässä siinä läheisen megamarketin mäkkärissä. Tuhlasin aikaa sellaisen 45 minuuttia ja marssin takaisin kiina-toimistolle, virkailijamies pyysi sisään tullessani sitä jonotuslippua näytille kun toimiston aukioloaika ilmeisesti oli mennyt jo puoli tuntia sitten... pääsin jonotuslippuni kanssa sisälle, katsoin valotaululle ja siellä seisoi... 500... noh, ei masennuta, istutaan alas odottamaan ja katsotaan mitä tapahtuu, ainakin väki on tuntunut vähentyvän ihan kivasti siitä täyteen ammutusta huoneesta. siinä sit puolen tunnin aikana mentiin aina lukuun 550 asti kunnes valotaulut sammuivat ja porukka alkoi rynnimään, ihme kyllä jonomuodostelmassa, tiskille päin. Näin se jonotus siis hoidetaan, ensin numeroiden kanssa ja sitten loppupaniikki. Mikäs siinä, sain ihan hyvän paikan jonossa ja pääsin tiputtaan kaavakkeeni, passikuvani ja passini virkailijatädille ja sain vastineeksi hakulapun, jolla passini toivon mukaan löydetään sieltä sinisen ja punaviinin väristen kansien joukosta. Ainakin vientiosuudella oli onnellinen loppu, vaikka kyllä siinä siis useampi tunti vierähtikin. Tosiaan ei kannata aliarvioida kiinalaisten määrää, pelkästään ne täytti sen salin ja siihen päälle vielä thait ja länkkärit niin avot. Vinkkini vastaavaa yrittäville? Hankkikaa vizanne suomesta, se ei maksa kuin ehkä max. kakskymppiä enemmän ja on helpompi ja turvallisempi tapa saada se. Mulla se ei maksanut ees yhtään sen vähempää täällä kuin suomessakaan kun otin sen rush-vaihtoehdon eli yhden päivän käsittelyajan. Normi aika olis neljä päivää, joten jos aikaa on niin sillä säästää myös rahaa. Tässä tapauksessa mulla ei olis ollut aikaa. Tai no olis, mutta passi vieraassa maassa on yksi niistä harvoista asioista, joiden kanssa MINÄKÄÄN en lähde pelleilemään.

- Hooh, is very cold, Bangkok 35 C -