Spesiaali 2 - Säästäminen sekä Ukottajat, Hawkers, Touters, whatever the hell you wanna call em

Jos tahtoo tosissaan matkustaa säästöbudjetilla niin silloin on syytä löytää aina ne halvimmat vaihtoehdot matkustukseen, majoitukseen ja syömiseen. Lisäksi esimerkiksi tuliaisten ostamisessa voi olla tarkkana ja säästää pitkän pennin. Otan pari esimerkkiä, jotka on itselle noussut mieleen tässä Thaimaassa olemisen aikana. Täällä sitä viatonta turistia osataan viedä oikein kunnolla ja hinnat, vaikka ovatkin halvat, on ihan eri sfääreissä paikallisille ja ulkomaalaisille. Toisinaan se on ihan oikeutettuakin, mutta en minä turhan takia ala samasta palvelusta tai tuotteesta eri hintaa maksamaan.

Yksi asia on tinkiminen. Siinä kun turistilomalla opetin muitakin tinkimään, havaitsin, miten helpolla itse asiassa pyydetystä hinnasta voikin saada puolet pois ja silti kauppias jää vielä hieromaan käsiään ja nuolemaan huuliaan hyvän kaupan johdosta. Joskus tinkiminen loppuu kuin seinään, kun tarjoat "400 bahtin tuotteesta" 200 ja se hyväksytään saman tien. Törkeä pitää siis osata olla, vaikka nämä osaavat myös näyttelemisen taidon. "voi herranjestas, tuohan on alempi kuin tuotantohinta" jne... Vielä yksi asia mikä tuli mieleen on siinä kun olet ostanut tuotteet ja tinkinyt mielestäsi hyvän hinnan. Myyjiä on kaksi, joista toinen tulee tarjoamaan jotain muuta sillä välin kun toinen pakkaa ostamasi ja maksamasi tuotteet pakettiin. Tai siis "pakkaa", oikeasti pistää sinne tyyliin kiviä tai metallinpaloja jotta se painaa about oikean määrän ja sitten hotellihuoneessasi huomaat että mitä hittoa. Kannattaa siis itse vahtia silmä kovana pakkaamista että se tuote varmasti löytää tiensä sinne laatikkoon. Variaationa myös "the old switcheroo" eli vaihdetaan joku huonompi tuote tilalle, hyvässä lykyssä et edes muista mitä olit ostanut etkä näin huomaa mennä valittamaan. Ja valittaminenhan ei kannata, kuitteja ja takuita ei tunneta ja jos alat aggressiiviseksi, saat turpaasi kymmeneltä pikkumieheltä kuten suomalaiselle Mikalle kävi Phuketissa just vähän aika sitten julkistetussa Ilta-Sanomissa tai Iltalehdessä vai missä nyt olikin. Mitä siihen vois sanoa? LOL, korkeintaan, kannattaa maltti pitää aina mukana, muuten käy kylmät.

Ruokailussa ei yleensä paljoa tinkimisen varaa ole, mutta yksi varomisen aihe on näiden verojen ja palvelumaksujen lisääminen hintaan. Yleensä kalliissa paikoissa hinnat eivät sisällä näitä kuluja ollenkaan ja täten loppulaskuun lämmätäänkin mukava 10% palvelumaksu, joka muuten hoidettaisiin 5-10 prosentin tipillä ja vielä 7% veroa mukaan eli yhteensä 17% korotus alkuperäiseen. Siinä kun olette syönyt hyvän ja kalliin setin niin se tekee ihan kivasti lisää maksettavaa, vaikka olisikin porukalle. Halvemmissa paikoissa ei onneksi verojen ja maksujen kanssa pelleillä, se on se hinta mikä sanotaan ja tipit perään, piste.

Kyytien hommaaminen onkin sitten hauskaa hommaa. Matkatoimistot ottavat aina omansa, reilun siivun siitä päältä pois jos ostat lippusi sitä kautta. Siellä järjestetään kuljetukset ja kaikki puolestasi hyvää korvausta vastaan. Esimerkki: jos olisin ostanut bussilipun Krabilta Hat Yaihin toimistosta, se olisi maksanut noin 500 bahtia, sisältäen kuljetuksen bussiasemalle omalta hotellilta. Nyt tein niin että menin itse tuommoisella lava-autolla asemalle ja ostin itse lippuni tiskiltä, hinta yhteensä 230 bahtia. Päätelkää siitä. En nähnyt itse yhtään ylimääräistä vaivaa ja pienen totuttelun jälkeen tuo on melkeinpä myös turvallisempi tapa hankkia liput, itse siis. Koskaan ei voi tietää onko saamasi paperilappu vain paperia vai oikeuttaako se oikeasti kyytiin. Tuossa kun käytiin äijien kanssa katsomassa Muay Thaita Krabi Stadionilla, meidän mopokuski pysäytti parinkymmenen metrin päähän stadikalta ja sanoi että ostakaa lippunne tästä. Vähän nousi karvat pystyyn kun se rupesi kirjoittamaan jotain paperiliuskaa, mutta kun huomasin että siellä on virallisen toimiston paperi ja kyltit ja kaikki, annoin homman mennä loppuun asti. Jos se olisi ollut ukotus, se olis ollut esimerkillinen sellainen: tyhmiltä sinisilmäisiltä turisteilta yhteensä 3600 bahtia pois ja eivät edes päässeet katsomaan nyrkkeilyä. Onneksi tällä kertaa homma toimi hyvin. Itse olen sen verran varautunut sälli, että ostan mieluiten kaiken vasta paikan päältä, saa varmasti ainakin oikeaan hintaan ja oikeat liput. Toinen esimerkki lipareista tulee sit suoraan täältä Hat Yaista, kun se paikallinen mopomies pyysi ensin 300 bahtia kyydistä ja seuraavalla kysyntäkerralla hinta oli 40 bahtia. Jälleen, päätelkää siitä. Yleinen hintatietous auttaa jo paljon, moni maksaisi sen 300 ajatellen, että eihän se ole kuin reilu kuusi euroa.... Hemmetti, se on melkein mun päiväbudjettini verran!

Lyhyesti sanottuna: Kun itse uskaltaa ja puskee tulta päin, säästää matkustuskuluissa pitkän pennin. Lentokonejutut on erikseen, niissä säästää kun ostaa etukäteen ja käyttää kampanjat ja muut hyödyksi, mutta junajutut on ainakin sellaisia että mielummin sitä vähän aikaa kuumottelee paskaisella ja meluisalla asemalla vierailla koukeroilla varustettujen opasteiden keskellä etsien lippua kuin maksaa 2- tai 3-kertaisen hinnan siitä matkatoimistolle. Säästön ohessa siinä saa mahtavaa kokemusta ja seikkailua.

Vielä yleisesti.... Täällä Hat Yaissa ollessani en ole kovinkaan moniin länkkäreihin törmännyt, syynä se, että olen vähän syrjemmässä keskustasta enkä suinkaan niissä travelleripaikoissa missä porukkaa yleensä on. Täällä ollessani olen nähnyt ehkä 10 länkkäriä, niistäkin suurimman osan tuolla vaan ohimennen kävellessäni just keskustan alueella pällistelemässä. Niin, tämä siksi, että valkoinen mies on täällä jonkinlainen nähtävyys (juu, ei vedä vertoja Jonin Bangladeshiin, jossa lähdettiin kuulemma oikein seuraamaan ja kokoonnuttiin katsomaan kun se ostaa vettä) joten välillä on vähän omituista meininkiä. Haluavat kartuttaa varmaan kielitaitoaan, moni huutaa vaan sen vakio “Herou”n sieltä kadun toiselta puolelta. Onneksi täällä kenelläkään ei sentään näy mitään vahvaa vihaa länkkäreitä kohtaan, mutta tuttuun tapaan kävelen koko ajan toinen käsi nyrkissä ja odotan jatkuvasti että selän takaa lentää puukko kohti. No ei nyt ihan, vähän pitää antaa löysääkin, muutenhan ei voisi tutustua uusiin ihmisiin tai kysyä neuvoja tai vinkkejä lainkaan. Olen vain itse hyvin hitaasti lämpiävää sorttia, joten monesti pärjäilen mielummin yksin kuin lähden luottamaan vieraaseen.

Lisäksi kiesit töötöttävät torveaan, tosin varmaan enimmäkseen sen toivossa että saisivat kyytiinsä.... Olen erikoistunut siihen, että en mielelläni käytä takseja tai kyytejä ylipäätään, täällä ollessani en hotelliin päästyäni ole käyttänyt taksia kertaakaan enkä ajatellut käyttääkään, kaikki on kävelymatkan päässä kuitenkin. Ja perskules tunnen tälleen parin päivän oleskelun jälkeen kaupungista noin 1/4 jo hemmetin hyvin, löydän monesta paikasta hotellini ovelle ilman karttaa jo. Jos kyytiin pitää mennä, niin valitsen sellaisen kuskin, jolla on virallinen kuskiliivi päällänsä, siitä tietää että se tekee sitä työkseen eikä todennäköisesti yritä mitään megakusetusta. Siltikään näistä ei voi koskaan tietää, ovatko kuskit kännissä vai eivät, varsinkaan lauantai-iltana. Apostolinkyydissä kaikki on sentään hyvin pitkälle itsestä kiinni mitä sattuu jos sattuu.

Tässä tällä kertaa tämä. Turvallisuudesta voisin paasata enemmänkin, mutta tehdään siitä oma spesiaali sit jossain välissä.

- Ei-luottavainen ja ylivarovainen yksilö -