Leffaa ja lihaa

Päivä 6 tai whatever meni aika rennoissa merkeissä. Heräilin siinä aamupäivän aikaan ja painelin alas terassiravintolaan surffaamaan netissä ja kirjoittelemaan tekstejä samalla kun söin aamupalaa ja nautin siitä pienoisesta auringonpaisteesta mitä sillä hetkellä sattui mestoilla olemaan. Loistava startti päivälle oli se, kun yksi aussinainen astui pienen harha-askelen uima-altaan vierellä olevan tuolin vieressä ja se tipahti altaaseen ihan kuusnolla. Siinä riitti porukalla nauramista, onneksi tuo onnettomuuden uhri oli myös huumorintajuinen ja osasi nauraa itselleen.

Rauhallisen aloituksen jälkeen päätin lähteä vanhalle kunnon Victory Monumentille, tähtäimessäni useampikin asia. Ensinnäkin muistin, että siellä havaitsin sellaisen Guitar Hero -pelin, jossa oli kolmonen asennettuna. Pääsinkin testaamaan sitä ja pääsin vielä peliinkin asti, vain munatakseni Holiday in Cambodian alkutiluttelun hard-tasolla. Siinä vieressä oli joku sälli, joka halus hirveästi opastaa mua että miten sitä pelataan. Seuraavaksi otinkin Paranoidin ja paukautin tauluun 99% joten siihen loppui se opastaminen. Helketin vaikeeta tommoisella on pelata, mutta myös erittäin hauskaa! Kädet jauhaa kuin viimeistä päivää. Peleistä puheen ollen, otin pari kuvaa myös vaihtoehtoisista masiinoista, miltä kuulostaa percussion hero (eli käytännössä rumpupeli seisaaltaan) tai se paljon kohuttu dj hero? Kaikkea sitä löytyykin, onneksi pelit eivät olleet kytkettynä virtaan, muuten olisin varmaan kokeillut. Aasiasta ja varsinkin Japanista on odotettavissa aika mielenkiintoisia bongauksia myös noiden pelien suhteen.

Toinen syy pysähtyä vanhoille mestoille oli se, että piti käydä syömässä vielä viimeisen kerran Bangkokin paras papaijasalaatti ennen kuin lähden pois kaupungista ja palaan...hmmm... en edes tiedä koska mahdan olla palaamassa seuraavan kerran. Kävelin siinä sit torille ja kohti vanhaa kunnon nurkkausta... MITÄ HITTOA?? Missä meidän vakiopaikka on? Viereinen baari oli laajentanut reviiriään siihen tilalle ja v-pointin legendaarisin safkapaikka on bulldozetettu tylysti maan tasalle. Tätäkö se kehitys sitten tarkoittaa? Papaijasalaatti jäi sit syömättä ja lähdin pettyneenä jatkamaan matkaani kohti Siamia....

Niin, kolmas syy pysähtyä victorylle oli se, että kävin katsastamassa sen ostoskeskuksen leffateatterin tarjonnan. Huonolta näytti, joten Siam oli sit seuraavana jonossa leffatuksen suhteen. Siam Paragonin yläkerrasta se jälleen löytyi eikä pettänyt: Jim Carreyn Yes Man. Siellä menikin sit seuraavat kaksi tuntia leffateatterissa ja nautin kyllä näkemästäni melkoisesti, sanokoot kriitikot ja kotikriitikot mitä haluavat. Leffan jälkeen soitin pomolle, koska meillä oli jo neljä päivää sitten puhetta, että mulla oli vielä yksi muovipussillinen tavaraa säilössä siellä mun entisellä kämpällä, tai siis pomon kämpillä, mutta samassa rakennuksessa. Mulle jätettiin muovikassi alakertaan, josta kävin pokkaamassa sen, vaihtaen samalla lyhyesti kuulumiset respan emännän kanssa, se vielä muisti mut ja oli hieman pahoillaan että en ollut tällä kertaa tulossa asumaan. Lupasin palata asiaan jos vielä muutan Bangkokiin pidemmäksi aikaa.

Ennen kuin lähdin sieltä vanhalta kämpältä menemään, päätin vielä verestää muistojani ja käydä siinä viereisessä ravintolassa syömässä. Mielessä oli varsinainen ässä hihassa.... Astuin sisään, istuin alas ja kysyin, löytyykö haluamaani annosta keittiöstä... no löytyipä hyvinkin ja pian eteeni tuotiinkin höyryävän kuuma metallisaavi, jossa oli vihanneksia, chiliä, reilusti pippuria ja main dishinä STRUTSIA. Tuli siis nyt vihdosta viimein sitäkin maistettua. Pippurista tosiaan sen verran, että sitä oli lykätty siihen strutsinlihan sekaan niin paljon, että suuta poltti kyllä mukavasti ja nenä alkoi vuotamaan kuin guesthousen vesihana konsanaan. Mukavaa vaihtelua kaiken sen chilipoltteen jälkeen vaikka efekti onkin täsmälleen sama. Pippureita oli ängetty siihen vadille varmaan kaksikymmentä terttua, eli tässä maassa pippureitakaan ei lasketa kappaleittain, vaan tertuittain. Mustaa ja vihreää pippuria, kasassa, tertussa, yksittäin, silppuna.... Haluaako joku vielä valittaa jos on joskus puraissut vahingossa yhden pippurin sieltä lihakastikkeen seasta? Miltä strutsi sitten maistui? Olin hieman yllättynyt, että liha oli tummaa, muistutti paljon enemmän nautaa kuin kanaa. Maku oli hyvin mieto ja jäi pahasti pippurin jalkoihin. Liha oli myös kuivaa, aivan kuten jostain kumman syystä osasin odottaa. Ei mikään extreme-makuelämys, mutta kyllä se oli hyvää ja tuli mukava mieli uudesta kokemuksesta (mutta ei suinkaan siitä, että strutsiparka on pistetty lihoiksi).

Näin se päivä kulki tällä kertaa, huomenna (torstaina) onkin sitten luvassa se pitkä junamatka ja sen jälkeen pari viikkoa turisteilua ja arskan ottoa. Tarkoittanee myös sitä, että blogaaminen vähenee ainakin jonkin verran, tosin ei kannata aliarvioida alkuinnostuksen määrää ja se innostus voi kestää yllättävänkin kauan ja yllättävätkin mutkat. Katsotaan, katsotaan...

JK