Lazy Progress

Päivä 3 meni melkoisen mukavasti myöskin. Sain käytyä tuolla kahden euron parturissa vanhassa kunnon V-pointin ostoskeskuksessa. Haircut ei sinänsä ole mikään hirveen erikoinen, mutta kyllä hymyilytti kun ajattelin sitä vaihtoehtoa, 20-25 euron saksintaa Suomessa… ja tän operaation kanssa nähtiin vaivaakin, sitä nyplättiin varmaan tunti, mutta johtui varmaankin siitä, että se nainen ei uskaltanut ottaa kuin sentin kerrallaan tuosta mun liuhuletistä pois ja tilasin ihan sellaisen reippaan lyhyen mallin. Rupesin nauramaan siinä heti tukkatyylin tilattuani, sillä se muija rupes pyörittelemään päätään ihan epäuskoisen näköisenä ja kysyi vielä pari kertaa varmistukseksi että “really short?”. Kun vastasin yes ja nyökyttelin niin sen ilme oli sellainen, että jos se olisi osannut suomea, se olisi sanonut ihan rehellisesti että “voi perkele minkä teit”. Noh, nyt on taas tukka kuositettu tropiikkia varten ja hikoilun määrä pään seudulla vähentynee ihan kivasti. En muuten meinaa enää tunnistaa itseäni ihan tummatukkaisena, sen verran kauan tuota “kinpatsua” eli kultakutreja tuli pidettyä. Nyt en ainakaan erotu väkijoukostakaan ihan niin räikeästi. Sanotaan nyt vaikka vertauskuvainnollisesti, että nyt olen enää riikinkukko pingviinien keskellä.

Ennen parturia päätin verestää muistoja ja kävin siinä v-pointin vanhalla kunnon torilla syömässä kanaa ja riisiä. Osittain huvittava ja osittain ärsyttävä tilanne oli heti siinä kun menin siihen patsasteemaan että haluaisin tilata ruokaa… Yleensä sieltä joku ryntää ja kysyy vaikka sitten elekielellä että mitä haluat ja sit vastaan että Fried chicken ja ohjaavat pöytään, mutta tällä kertaa kukaan ei uskaltanut tulla kysymään yhtään mitään. Vasta sitten, kun vanha tuttuni herra paikan omistaja saapui lähistölle alkoi tapahtua. Onko näille tullut joku farang-kammo täällä sillä aikaa kun olen ollut pois? Se omistaja onkin muuten melkoisen lunki kaveri, osaa jonkin verran englantia ja sälli on varmaan 220 pitkä. Melkoinen odd kid täällä pätkien joukossa sekin siis.

V-pointin lähistöllä suoriuduttuani lähdin seuraavaksi seikkailemaan skytrainilla hieman lisää, ajattelin käydä katsomassa juna-aseman sijainnin ja meiningin jo valmiiksi tulevaa Krabin-matkaani varten. Tässä nyt kävikin sitten niin, että sieltä tourist information centeristä haluttiin väkisin näyttää että milloin menee junaa ja mihin kannattaa mennä yms. Saivat ylipuhuttua ja ostin lippuni jo heti välittömästi. Ei kehdannut olla ostamatta kun ne näki niin paljon vaivaa ja kulutti aikaansa mun kanssani eikä ne edes saa siitä mitään suurempaa komissiota, kunhan tekevät vain työtään turistineuvonnassa. Nerokasta muuten että osasivat just kaupata mulle yöjunaa, siinä säästää yhden yöpymisen kulut hostellin kannalta ja pääsee oleilemaan seuraavassa kohteessa jo hyvissä ajoin aamulla. Krabille muuten ilmeisesti pääsee vain silleen, että ottaa junan Surat Thaniin, joka ei edes ole mitenkään merkittävän lähellä Krabia, ja sitten sieltä bussilla pari tuntia tie loppuun asti. Mikäs siinä, ei parin tunnin bussimatka niin pahalta tunnu, mutta murskasi kyllä odotukset siitä, että Krabi Towniin olis päässyt suoraan junalla, tai edes tosi lähelle. Yrittivät muuten kovasti kaupata siihen samaan syssyyn jo suoraan laivamatkaa tuonne Phi Phiille (tai kuten he sitä hauskasti kutsuivat, Pee-pee Island tai p-p), mutta onneksi sain sen verran selitettyä, että en tarvi sitä settiä sinne nyt just välittömästi, hankin sen sitten itse myöhemmin kun tiedän paikan päällä asioista lisää. Joku jo miettii että älä lässytä noista vaan kerro mitä junalippu maksoi. No, se maksoi about 21 euroa juna+bussi kombo. Pelkkä bussi olisi sieltä otettuna maksanut saman verran, veikkaan että tuolta bussiasemalta itse ostettuna olis saanut vähän halvemman setin, mutta mielummin tosiaan ottaa sen yön yli setin, jossa vielä säästää 6,5 euroa yöpymiskuluissa (täällä missä nyt olen). Bussissahan ei nukkuminen onnistu vaikka olis kuinka yöbussi joka kestää tunteja ja taas tunteja matkassa… Mutta siis, ei kallista matkaaminenkaan, ainakaan jos vertaa Suomea ja riisto-veeärrää, joka veloittaa sen parikymppiä jo Tampereelta Helsinkiin ja sekin vain ihan äärimmäisen halvimmillaan eläinvaunussa. Tässä puhutaan sentään helketin pitkästä junamatkasta, joka lähtee puoli kasin aikaan illalla ja saapuu perille junapäätepysäkille klo 6.30 ja sit vielä 3,5 tunnin bussimatka määränpäähän. Itse asiassa… huhhuh kun ajattelee taas minkä verran sitä joutuu matkaamaan. Onneksi saa sentään vetää itsensä vaakatasoon suurimmaksi osaksi ajasta.

Jotain on laiskamato saanut siis näiden päivien aikana tehtyäkin, hitaasti mutta varmasti. Rahaa on ainakin saatu kulutettua kiitettävästi, tosin ainahan sitä tohtii odottaa alkukuluja erinäisiin asioihin. Lisäksi sain muuten selville missä on Kiinan suurlähetystö suunnilleen. Sinne heti huomenna aamulla kyyläämään viisumisettiä ja sormet ristissä toivomaan että sen sais jotenkin hommattua suht nopeasti, kuumottais jättää passi pitkäksi aikaa Thaimaan Kiinan suurlähetystöön homehtumaan. Käyntikorttien tekemistä vartenkin löysin kuin sattumalta hyvän paikan, tuolla naapurustossa olevan megaostoskeskuksen, Big C:n alakerrassa on kaikenlaista kojua ja liikettä, löytyihän sieltä sellainen printtipistekin, sieltä varmaan sit ekana kysymään, ei tarvi lähteä kauas mbk:hon asti ainoastaan sen takia kääntymään.

Tässä tätä menoa siis taas, huomenna ajattelin tosiaan hoitaa sen viisumihomman tai ainakin saada siitä lisää tietoa ja lisäksi, jos oikein innostaa, vois käydä testaamassa sitä muay thaita pitkästä aikaa. Sellaisen rääkin jälkeen oliskin tosi kiva asettautua makuulle altaan ääreen ja olla tekemättä mitään koko seuraavana päivänä. Katsotaan mitä saa itsestä irti. Jos ei huomenna niin sitten joku muu päivä tässä ennen junamatkaa. Harmi vaan, että videokuvaamiset ja oikeastaan valokuvaaminenkin jää vähän vähiin tässä yksin toilaillessa, mutta koitetaan saada niitäkin aikaiseksi tässä matkan varrella edes siedettävästi. Kettu kuittaa, eiku...

- Riikinkukko -