Krabin elämää

Terveisiä vaan kaikille Krabilta, täältä Etelä-Thaimaan kiilloittamattomasta helmestä. Vaikka olenkin siirtynyt vaihteeksi ns. turistilomavaihteelle, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjoitettavaa piisaisi. Krabille saavuin siis sen vuoksi, että tänne tuli porukat ja myös muuta sukua lomalle, miksi en siis liittyisi joukkoon hilpeään! Ensimmäiset päivät on näyttäneet, että meininki on just niin mahtavaa mitä se oli toissa syksynä Kyproksella, isolla porukalla kaikki on mahtavaa. Itse en ole sitä tyyppiä, että dissaisin porukkaa sen vuoksi, että he ovat vanhempia, tai sukua, tai turisteja. Olen enemmänkin sitä tyyppiä, joka haluaa tulla toimeen kaikenlaisen porukan kanssa. Näin 24-vuotiaana sitä pystyy kommunikoimaan omien vanhempien ja muiden "yli viiskymppisten" sukulaisten kanssa loistavasti. Teini-ikä on vain yksi vaihe elämässä =)

Tosiaan, vaikka omalla tavallani olen extreme-matkalla, ei se tarkoita etteikö välillä voisi itsekin nauttia pakettimatkan pienistä eduista. Tällä hetkellä majoitustilanne kahden yön jälkeen on se, että ensimmäisen yön vietin omassa bungalowissa, ihan siistissä omassa kopperossa, joka sijaitsee lähellä porukan hotellia. Toisen yön vietinkin sitten ihan hotellissa sisällä, prameissa oloissa. Tähän luksukseen ei auta tottua, mutta kyllä se mukavalta tuntuu tuon hostellisetteilyn jälkeen. En aio oleilla luxushotellissa koko aikaa, olen jo katsastanut tuolta puolen kilometrin päästä mahtavan bungalowileirin, Madventuresistakin tutun Laughing Gecko -nimisen paikan, jossa kävin jo vilkaisemassa askeettista majaa, jossa oli pelkästään lamppu ja hyttysverkon alla sijaitseva sänky. Itse maja oli tehty bambusta ja katto lehdistä, lähellä luontoa pääsee siis olemaan. Oli siellä vessakin, sellainen kyykkymalli, jota ei todellakaan huvittaisi käyttää isoon hätään. Suihkukin taisi olla, mutta menee niin rankaksi, että mielummin taidan käydä hotellilla suihkuilemassa ja muutenkin hoitaa hygieniapuolen hyvissä oloissa.

Jos hieman lisää valoitan mun matkaseuraani, niin mukana on äiti ja isä sekä setä ja kaksi tätiä. Pidetään se tämmöisenä, tiedätte kyllä kenestä on kyse ja jos ette tiedä niin todennäköisesti ette liikaa välitä. Käytän myös etunimiä tunnistamisen vuoksi jos jotain sellaista on, mutta pyrin pitämään setin mahdollisimman diskreettinä. Myös kuvamateriaalia ei julkaista kuin meikäläisestä, ellei nyt joku erityisen siisti kuva satu löytymään. Näin tulee tapahtumaan jatkossa myös muiden matkakavereiden kanssa riippuen siitä, miten heiltä sitten heruu erillinen lupa pistää kuvia näkyviin tai kertoa juttuja.

Niin, kaiken kaikkiaan täällä on ollut aivan törkeän hauskaa. Naurua on riittänyt ja monia kulttuurijuttuja on käyty läpi. Itse olen päässyt hieman loistamaan Thaimaan-kokemuksellani, mutta yritän olla jaarittelematta liikaa, sillä tiedän kyllä että sellainen "heroilu" voi aika helposti mennä yli. Periaatteessa teen niin että vastaan kun kysytään ja joskus kerron jutun pari jos tulee mieleen. Itselleen on vaikea olla kriittinen, mutta omasta mielestäni pölisen liikaa kaikista jutuista ja täällä varsinkin vertailen liikaa Bangkokiin. Noh, kyllä se balanssi siitä löytyy.

Suurin huumorin lähde on ehdottomasti ollut suomalaisuus. Äijät tekee suuren vaikutuksen pitkillä kalsareilla ja rikkinäisillä sukilla. Vaikutuksen paikallisiin siis. Vapaasti oman muistin varassa lainattuna "siinä on nuori thai-tyttö ihmeissään kun hän avaa oven tuodakseen pyyhkeitä huoneeseen ja havaitsee suomalaismiehen pelkät lökäpöksykalsarit jalassaan ja näyttää hätääntyneeltä ja perääntyy kumartaen ja hämmentyneen näköisenä ovesta ulos". Myös englannin kielen käyttö on hauskaa, sillä itse olen tehnyt paljon läppää siitä, että puhun suomea, mutta täällä sitä harrastetaan ihan jo sen vuoksi ettei haluta puhua englantia niin paljon. Seppo Räty on todellakin oikeassa: suomella on pärjättävä. Turistikohteissa tämä ei ole niin läppä, sillä osa väestä oikeasti osaa pari sanaa suomea ja ovat innoissaan oppimassa lisää. Kyllä niille khop khun khrap tulee ihan täysin puun takaa, en tiedä kerääkö sillä pointseja, mutta ainakin erottuu massasta.

Massasta erottumisesta tuli mieleen, että oltiin tässä taannoin Krabin ympäristön retkellä (kyllä, otin osaa kiertoajelusysteemiin) ja siellä käytiin paikallisella torilla, jossa on tuoretavaraa hedelmistä mustekalaan ja haihin asti. Lyhyesti kerrottuna tein itsestäni aurinkomatkojen legendan ja pääsin samalla maistamaan torakkaa. Opas kyseli puolileikillään että haluaako joku syödä, se tarjoaa. Olisitte nähnyt sen ilmeet kun sanoin että tänne vaan, minä syön. Siinä sit poseerasin torakka kädessä kun muut halus ottaa kuvia siitä hullusta ääliöstä, joka näyttää niiden lapsille huonoa mallia. Olin kuulemma ensimmäinen, joka niiden reissuilla on uskaltanut moisen syödä, enkä sinänsä yhtään ihmettele, taitaa useimpia ihmisiä ällöttää pelkkä ajatuskin (puhumattakaan siitä, että aurinkomatkojen reissaajien joukossa harvemmin on hitusenkaan extremempiä travellerityyppejä...). Ei se torakka mikään herkullisen näköinen ollut ja se kova panssarikin laskee pisteitä melkoisesti. Maku...hmm, se oli hyvin maustettu, paistettu jossain etikka-chili-suolaseoksessa, joten se paistoi aika hyvin siitä läpi. Pahaa se oli, sitä en kiistä, en varmaan normitorakkaa maista enää toiste, pitäydytään skorpionissa, madoissa ja heinäsirkoissa. Toivottavasti tulee lisää mahdollisuuksia eteen, mielellään just noin että iso porukka on ympärillä ihmettelemässä. Ja kyllä ovat vanhemmat sitten ylpeitä pojastaan. Ehkä. Videota ei valitettavasti saatu napattua, mutta pari kuvaa on, laitan niitä paikalleen sitten kun ehtii.

Muuten täällä on paineltu ympäri pitäjää kuin pienet eläimet. Krabin kiertoajelulla käytiin ihan viidakon keskelläkin, noustiin pitkät, mutta onneksi ei jyrkät, portaat ylös ja laskeuduttiin viidakon keskelle katselemassa miten buddhamunkit elelee ja on elellyt. Onhan noi tippukivet näyttäviä ja silleen, mutta kun ne on kerran nähnyt niin se kyllä piisaa. Täällä nuo luonnon muovaukset on kyllä näyttäviä, kaikenlaista kallionseinämää ja luonnon omaa kaiverrusta on näkyvissä. Maisemat on aika päräyttävät kun katsoo vaikka mereltä maihin päin. Kuvista saattaa saada jonkinlaisen mielikuvan siitä, minkälaiset näkymät täällä on. Myös merelle päin katselu suoraan aamiaispöydästä on aika rauhoittavaa, harvoin sitä arvostaa hyviä näkymiä, mutta mielummin sitä katselee kauniita ja harvinaisempia näkyjä kuin sitä samaa lumipeitettä tai räntäsadetta joka Suomesta löytyy vuodesta toiseen. Näkymistä vielä sen verran lisää, että tän hotellin naapurissa on pelkkä työmaa, jossa on parit parakit ja näiden tonttien välissä vain tuommoinen matala bambuaita. Siellä varmaan jo seuraava resort nousee pystyyn ajan kanssa. Jos vielä hieman siihen kierrokseen palaa niin käytiin myös Buddhaluostarissa, tiikerisemmoisessa, ja sieltä saatiin tämmöiset "pyhät rannekkeet", jotka varmaan antaa siunausta ja suojausta tai silleen. Vielä ei ole ranneke irronnut, sen pitää kuulemma antaa irrota itsestään ja siihen ei saa koskea tai muuten pyhät henget lähtee helevettihin, tai silleen. Iskästäkin tuli sitten holy-man lahjoittamalla sen kakskymppiä (0,40€) buddhamummeleille ja sai narun ranteeseen. Nyt se luulee että se saa ilmaista ruokaa ja kuljetusta ja muita palveluita joka paikasta. Onneksi olemme saaneet pidettyä sen vielä kurissa ettei se menetä kasvojaan. Ei nyt ihan näin, mutta hyvä läppä se on, ainakin hetken.

Täällä on käyty vähän omatoimisesti ympäriinsä ja ehkä siistein reissu oli tuonne parin kilsan päähän Railay Beachille, jossa sai myös pitkästä aikaa poltettua itseään hieman. Tuttuun yleisrantameinkiin kuuluu se, että siellä paikalliset pikkupojat tulee jatkuvalla syötöllä myymään kaljaa ja virvokkeita ja paikalliset muumiokääreisiin sonnustautuneet mammat tulee kauppaamaan erilaisia tarvikkeita ja vaikka jalkahierontaa. Oli siinä meidän porukalla ihmettelemistä kun pikku-Erawan, 5v tuli ison ämpärin kanssa siihen eteen eikä edes sanonut mitään. Pakkohan siltä oli jotain ostaa. Hauskaa oli se, että pikkumies ei edes itse tiennyt mitä myi ja paljonko ne maksoi. Olihan siellä lähellä sit papa auttamassa. Vähän isommat pojat tiesi jo pelin hengen paremmin ja niiden välinen kilpailu oli hauskaa sivustaseurattavaa. "Älkää ostako tuolta jätkältä, se ei edes kiitä".... Se yksi jätkä oli hauska kun se tuli viiden minuutin välein kysymään että tarvitaanko lisää singhaa. Sit kun ostettiin taas jotain ja isä oli lähtenyt kävelylle, kysyi välittömästi että "where is papa?", kaveri oli huolissaan että potentiaalinen Singhan ostaja oli lähtenyt muualle. Lisäksi tapasimme yhden hieman pulskemman sällin, joka hengasi siellä muiden ikäistensä kanssa meidän viereisellä paikalla ja napsi kamerakännykällään kuvia valkoisista leideistä sen minkä ehti. Jätkä opettelee jo nuorena stalkkauksen ja paparazzauksen jalon taidon.

Andamaaninmeressä oli ihan kiva käydä polskimassa, vesi oli kohtalaisen suolaista, joskaan ei mielestäni ihan yhtä paljon kuin välimeri (ainakaan Kyproksen lähellä). Kelluminen on siis helppoa ja uiminen hieman tahmeaa. Yksi hauska erikoisuus on vuorovesi, joka aiheuttaa suuriakin muutoksia toimintoihin. Let me explain: Aamupäivän alkaan alkaa laskuvesi ja se tarkoittaa tietysti että veden pinta meressä laskee ja laskee alemmaksi. Jos se ei ollut tarpeeksi, että aamulla pääsi parisataa metriä rannasta ihan pohjassa kävellen sinne merelle päin, laskuveden jälkeen se määrä vielä moninkertaistui. Hauskan näköistä kun veneet odottelee matkustajia siellä sadan metrin päässä "oikeasta" rannasta koska lähemmäs ei voi tulla jos haluaa vielä päästä liikkeellekin. Meidän seuruekin sitten joutui kahlaamaan sinne meidän paatin tykö ja veneeseen nousu oli ajoittain hieman konstikasta, mutta onneksi meidän porukassa kaikilla on sen verran atleettisuutta, että pieni veneeseen kipuaminen ei tuota ongelmia. Poisjääminen oli samalla kaavalla, eli jos mennessä käveltiin rantaan vaikka 50 metriä että päästiin veneeseen niin tullessa sama matka oli satoja metrejä enemmän. Siinä meren pohjaa pitkin kävellessä vastaan tuli kaikenlaista kotiloa ja rapua, ja myös pari lasia ja pulloa. Yllättävän siistiä siellä kuitenkin oli, joten jalkapohjien puolesta ei tarvi varoa.

Matkailualueilla on toki huonot puolensa. Vaikka suomalaisten mielestä täällä on toki erittäin halpaa, joskus ihan todella, todella halpaa, niin silti hinnat on suurempia kuin Bangkokissa lähes poikkeuksetta. Hedelmäkojusta ostettuna guava maksaa 25 bahtia, hinta Bangkokissa 10 tai max 15 bahtia. Ruokaa on paha vertailla, mutta yleisilme on se, että hieman kalliimpaa on. Vaatteissa on sama juttu, paha vertailla, mutta ainahan niissä hinnoissa on ilmaa. Olen täällä koittanut vähän toimia myös tinkijänä meidän matkalaisille, mutta enpä itsekään mikään kummoinen "ulkomaalainen" ole vielä. Olen minä pari hyvää suoritusta saanut alle, se on ihan jees. Tinkimisen varaa on ja jos ei pysty niin sit voi aina jättää ostamatta. Simple as that.

Täällä on muuten ihan perkuleesti intialaisia. Niitä löytyy jonkin verran majatalon respan tiskin takaa, mutta ei lähellekään niin paljon kuin Lontoossa aikanaan (jossa niitä oli noin 90%), sekä pukuliikkeiden edustoilta että omien ruokapaikkojensa vierestä. Täällä ollaan käyty syömässä intialaista ruokaa jo useampaan kertaan, on naan-breadit ja lassit ja samosat maisteltu tehokkaasti läpi. En ole yrittänyt puhua niille intia-aksentilla, sais varmaan nopeasti pikkumiehet kimppuun jos niitä solvaa. Kumma muuten että ne ei puhu suomea samanlaisella aksentilla kuin englantia, mutta ihan hauskan kuuloista se silti on.

Taidan lyödä setin poikki tästä ja pistää välillä linjoille, osa ihmisistä odottaa sen verran kärsimättömästi uutta chapteria että pakkohan se on niille jossain vaiheessa tarjota! Palaan loppujen asioiden tiimoilta asiaan, eiköhän se siitä. Ensi kerralla kerron jo toivottavasti lisää Laughing Geckon elämästä, sieltä olis tulossa ainakin näillä näkymin hieman siistiä yhteismajoitusmeininkiä, hinta 150 bahtia eli kolmisen euroa yöltä, joten sen on pakko olla siistiä! Ensi kertaan jälleen, koitan pystyä seuraavaan settiin vielä tämän viikon aikana.

- The Big Boss (intialaisen vatturin sanoin) -