Lähtö ja menolennot

Jassoo, tästä sitä lähtee sitten ensimmäinen päräytys uudelle reissulle ja uudistuneelle kotisivulle. Tällä hetkellä meikäläinen vaikuttaa Saksassa, Düsseldorfin kentällä, jossa sissinä odottelen useamman tunnin ennen seuraavaa lentoa... palaan aiheeseen hieman myöhemmin uudestaan.

Edessä on siis kauan odotettu ja suunniteltu reissu, reppu selkään ja Aasiaan. Reitin tein jo viime vuonna Thaimaassa palttiiarallaa valmiiksi ja nyt on lentoliput ostettu ja junat ja laivat suunniteltu, joten ei puutu muuta kuin suunnitelmien toteuttaminen. Air Asian loistava tarjouskampanja oli meikäläiselle kyllä todellinen siunaus, sillä sain lentoliput vielä paljon halvemmalla kuin niihin hintoihin, joille hymyilin hanakasti kun katselin näitä juttuja alustavasti silloin viime kesänä. Sen verran voin hintatietoja paljastaa, että yhteensä lentosetit maksoi sellaisen tuhannen euroa, ja siitä setistä tämä menomatka kattaa puolet, vaikka teinkin tosiaan tämmöisen spesiaalireitin, jossa joudun odottelemaan Saksassa kentällä 9 tuntia ennen sitä legendaarista 10-tuntista lentoa. Paluumatkalla on luvassa lisää mannaa kun menen Lontoon Stansteadin kentälle, jossa odoteltavaa riittää 18 tunnin edestä. Sen siitä saa kun itse buukkaa omat lentonsa, mutta ilomielin odottelen vuorokauden jos sillä säästää 300 euroa rahaa.

Reittisuunnitelma.... noh, kerrotaan se nyt tässä silleen alustavasti ja lyhyesti. Ehkä vähän voivat päätellä ne, jotka eivät ole nukkuneet maantiedon tunnilla. Kaiken a ja o on siis ensin Bangkokissa, joka on maineensa veroinen ”portti Aasiaan” eli jos haluaa tämmöiselle omatoimimatkalle Itä- ja Kaakkois-Aasiaan, niin Bangkokin kautta se menee melkein vääjäämättä. Vanhassa kotikaupungissani viihdyn vain noin viikon verran, jonka jälkeen olisi tarkoitus mennä Krabille makoileen rannalle ja viihdyttämään sukulaisporukkaa, joka rantautuu ensimmäistä kertaa eläessään Aasian puolelle. En tiedä olenko häävi opas tai viihdyttäjä, mutta ainakin käyn moochaamassa vähän hotelliasumisen etuja puolelleni. En tiedä vielä menenkö lisävuoteen ominaisuudessa ihan hotelliin asumaan, mutta ainakin on suihkua ja muuta ylellisyyttä tarjolla, jes. Krabilta lähtiessäni edessä onkin sitten tiukka valinta, lähteäkö takaisin Bangkokissa käymään, vai jatkanko suoraan matkaani Malesiaan ja Penangiin, jossa on myös tuttua porukkaa. Siellä vietän mielelläni useammankin viikon, välissä on mahdollista käydä vaikka Indonesiassa tai Bruneissa jos on pakko päästä liikkumaan jonnekin. Tämä on sitä ns. ”vapaata aikaa” johon en ole tehnyt tarkempia suunnitelmia, joten siinä on pieni elementti yllätyksillekin. Penangista siirryn sitten omaan tahtiin myös pääkaupunki Kuala Lumpuriin, joka on Aasian ”lentokeskus” eli sieltä pystyy käytännössä lentämään ihan minne tahansa Aasiassa. Mulle tärkeä asia on se, että Air Asia tuntuu toimivan ensisijaisesti sieltä, sillä Kuala Lumpurista lennän seuraavaksi maaliskuun lopulla tapaamaan vanhaa matkatoveriani John Coolia, joka pitää silloin majaa Vietnamissa ja vielä tarkemmin sanottuna siellä pohjoisen Hanoissa. Jälleen yksi mahtava mesta lisää jonka pääsee näkemään. Vietnamissa viivyn viikon verran, jonka jälkeen takaisin KL:ään ja parin päivän varoitusajalla seuraava lento, tällä kertaa Kiinaan ja Hangzhou:hun, joka sijaitsee siellä lähellä rannikkoa Shanghain vieressä. Shanghaista olis sitten tarkoitus tehdä se reissun päräyttävin kohokohta ja seilata LAIVALLA Japanin Osakaan. Reissu kestää kaksi vuorokautta ja hytissä on henkilöitä vaatimattomasti 40. Toivottavasti kaikki menee putkeen, siinä on kokemus, jollaista ei taatusti monella ole. Osakassa mulla on jälleen kavereita ottamassa vastaan ja luultavasti saan majoituksenkin joksikin aikaa, joten siinä mielessä pullat on aika hyvin uunissa. Japanissa en paljoa lähde sykkimään, vaikka olenkin kuukauden varannut aikaa siellä olemiseen, koska esim. Junalla matkaaminen on törkeän kallista, jopa kalliimpaa kuin Suomessa, jos vain suinkin mahdollista. Tällä hetkellä kaupungit rajoittuvat siis Osakaan ja Tokioon, mutta kyllähän siinä esim. Kioto on aika lähellä, katsotaan nyt miten hommat etenee... Takaisinpaluu on sitten ihan samaa reittiä, eli Osakasta laivalla Shanghai, sieltä lento Kualaan ja Lumpurista sit lento Lontooseen ja Lontoosta BryanAirilla (joo joo, tahallinen virhe) Tampereelle. Sinänsä tuntuu oudolta tietää reitti ja jopa kotiinpaluu noin tarkasti jo etukäteen, mutta olen valmis uhraamaan sen verran, koska siinä säästi oikeasti aika hyvän tukun rahaa suhteessa siihen, mitä edelliskertojen tapainen lentopelleily olis kustantanut. Ja onhan tuota yllätyselementtiä mun reissussani ihan tarpeeksi, kunhan nyt päälinjat on suunniteltu kohtuullisen tarkasti.

Viimeksi iso mies joutui monestakin eri syystä lähtemään kyynel silmäkulmassa matkaan, onneksi tämä kerta oli jo paljon helpompaa monellakin tapaa. Paskaa on silti lentänyt tuulettimeen Bangkokin päässä, sillä heti siellä kärkeen meni omat suunnitelmat ihan muusiksi eikä tiedä miten siellä paikalliset on voinnissaan. Muistanette vielä sen massiivisen ja järkyttävän tulipalon, joka riehui baarissa silloin uudenvuoden aikaan? No siellä kun menehtyi se kuutisenkymmentä+ niin totta kai niistä yksi oli hieman tuttu henkilö. Enemmän tuo koskettaa paikallisia ihmisiä, siellä samoissa bileissä oli ollut myös oma emäntäni ja muutama muu tuttu kaveri. Onneksi he sentään pääsivät pois, mutta traumoja tuosta tapauksesta ja kaverin menettämisestä on jäänyt totta kai ilmoille. Paikan päällä on siis paljon lohduteltavaa ja veikkaan että luvassa on myös hieman oudompaa ilmapiiriä. Oma suunnitelma oli aluksi mennä eukon tykö yöksi tuon viikon ajaksi mitä olen siellä, mutta nyt siellä on asumisjärjestykset vähän muuttunut, joten hostelli taitaa kutsua jos en muuta varavaihtoehtoa keksi. Nooh, eipä tässä nyt koko ajan viitsi vain itseä ajatella, täytyy läksiä paikan päälle ja katsoa sitten tilanteen mukaan hommia siitä eteenpäin. Voi olla selvästi selitelty, mutta täytyy koittaa pitää asiat kuitenkin jonkinlaisessa rajauksessa kun asia on aika rankasta päästä eikä kaikkea viitsi julkisesti kailottaa.

Tällä kertaa otin matkaani hieman pienemmän tietokoneen, miniläppärin, mutta kyllä tälläkin juttuja naputtelee ihan kivasti. Hyvä että kävin testaamassa niitä ennen isompaa hankintaharkintaa, sillä huomasin, että tämmöinen jättisormi kuin minä ei pysty kymppisormijärjestelmää käyttämään kuin 9- ja 10-tuumaisilla ja siitä ylöspäin. Oma kone on siis kymppituumainen, mutta hemmetin pieni tämäkin on, puolet siitä mitä se mun mohlo ja painaa varmaan alle kolmanneksen siitä. Joku herkeää kysymään, että mitä helvettiä minä läppäriä mukana raahaan kun olen menossa trävellerireissulle, mutta sanotaan tässä nyt suoraan, että osittain menen ulkomaille myös töihin, sillä olen kuitenkin freelance-reportteri ja Japanista viimeistään on luvassa monta virallista juttuakin, joten kyllä täällä joutuu levyttelyn lisäksi tekeen vähän töitäkin. Ja millä minä pitäisin tarpeeksi aktiviisesti blogia ja kotisivuja jos ei omaa konetta olis? Hostellien romukoneet, joiden näppiksiin ei saa ääkkösiä ei todellakaan edesauttais sitä juttua. Niin, ja tottakai, olen minä myös hieman datamies, tykkään elektroniikasta ja sen tuomista iloista. Kameroitakin on mukana kaksi, vanhat tutut digi ja digivideo. Materiaalia on siis jälleen myös luvassa, mutta katsotaan nyt miten sitä pääsee uppailemaan jne jne.

Tästä Düsseldorfin kentästä muuten vielä sen verran, että aika törkeetä tehdä kaikki penkit silleen, että ei pääse makuuasentoon sitten missään. ”Lentokenttä ei ole hotelli”…. Ravintoloilla on pehmeät ja käsinojattomat penkit, mutta siellä tämmöiset pummit tullaan häätämään heti pois. Myöskään Air Berlinin odotteluloungeen mun näköisellä jätkällä ei ollut mitään asiaa. Ratkaisin asian sitten niin, että nukuin sellaisessa aivan ihmeellisessä ”45 asteen pystysikiöasennossa” ja komeasti sain unta parin tunnin edestä. Täällä muut ihmiset tuijotti mun asentoa silmät pyöreenä aina välillä, mutta hittoakos siinä sitten, olen jo tottunut että ihmiset tuijottaa ja parempi vaan pysyä tottuneena, koska pian on taas vuorossa se näytös ”valkoinen mies tummien ja keltaisten ja muuten vain erilaisten seassa”. On muuten ollut ihan miellyttävää olla saksalaisten kanssa tekemisissä, olen vähän jutustellut muiden matkalaisten kanssa, vaikka lähinnä täällä on noita samsonite-laukuilla varustettuja liikemiehiä, joista harva haluaa kuitenkaan alkaa englantia vääntämään. Oma saksan kieleni on kutistunut asteelle Danke schön ja Guten Morgen ja meine deutsch ist nicht so gut =) Tuntuvat ilahtuvan jo siitä että yrittää sanoa jotain sinne päin. Vielä yksi juttu, täällä on päässä soinut koko ajan eläkeläisten biisi ”humpataanko Saksassa” (joku kaivaa Lugerin esiin, alusvaatteeni turhaan pesin….) Kumma juttu, koska en ole kuunnellut täällä musiikkia ollenkaan koko aikana. Nyt herkeääkin kysymys, johon herra toinen eläkeläisten fani osaa ehkä vastata, kuka oli se kolmas partneri Evan ja Gertruden ohessa? Menee vähän ehkä sisäsiittoiseksi, mutta kuunnelkaa muutkin eläkeläisiä, siinä on jälleen mahdollisuus kartuttaa yleissivistystä. Aina inhottavaa kun joku asia jää vaivaamaan ja pyörimään päähän… Jos vielä tästä odotteluajasta muuten mainitaan, niin 9,5 tuntia menee heittämällä kun osaa asiansa! Tää on vähän kuin kotona hengailis, mitä nyt täytyy yksi reppu pitää koko ajan näköpiirissä ja nukkuessanikin pidin sen jalkojen alla turvassa. Ruoka ja kaikki muu on tietysti kallista, mutta eipä onneksi paljoa tarvi ostaa juttuja, sen verran että pysyy hengissä tän ajan. Olen välillä käynyt kiusaan noita keittiöhemmoja käymällä kyyläämässä baguetteja ja weissbrotia, mutta aina kalkkiviivoilla käännyin pois.

Tässä vielä lyhyt kappale lentokoneesta, tai siis lentokoneista, eli siis lentomatkoista. Lento Helsingistä Düsseldorfiin meni hienosti, sattui käymään sellainen joulu että olin ainoa, jonka paikan vierestä oli penkit vapaana. Siinä sai komeasti otettua unta palloon reilun tunnin verran niinkin lyhyellä lennolla (kesti vähän vajaa 2,5 tuntia…). Mietin siinä vaan itsekseni, että kun kerran lyhyelle matkalle kävi niin hyvä säkä niin pitkällä matkalla se varmasti kostautuu ihan Smurffin lain mukaisesti. Ja näin myös kävi, kun pyrin paikallani, siinä oli joku sakemanni jo kotiutunut täysin mun mestalleni ja sen verran se sai enkku-saksaksi sönkötettyä, että kaveri istuu a-paikalla ja sillä on k, voisinko mennä sen paikalle että se saa olla kaverinsa vieressä.. noh, suostuin kyllä, vaikka sainkin käytäväpaikan sijaan ikkunapaikan ja vierustoveriksi täysin enkkua puhumattoman saksalaisäijän, ikää varmaan 70+ tai silleen. Ei vierustoverissa vikaa, yrittää välillä vähän kommunikoidakin, en pistä sitä pahakseni ollenkaan. Kai tää tässä menee, vaikka heti kärkeen ketutti niin maan perkeleesti moinen paikan vaihto. Air Berlinin koneet ei muuten ole mitään maailman parhaita pitkällä matkalla, täällä on vain pari pientä näyttöä joista pitäis tihrustaa jos haluaa katsoa leffaa tms ja muutenkin puitteet tuntuu olevan ainakin turkkilaiseen lentofirmaan nähden hieman kehnommat. Plussaa napsahtaa noista mahtavista oheistuotteista, kyllä tommoiselle kevyelle peitolle tulee käyttöä matkalla myöhemminkin, samoin puhallettava (lisä)tyyny on plussaa. Lisäksi löytyy minihammasharja ja minitahna, myös käteviä matkan päällä. Eiköhän tämä tästä…

Jatkoa vielä lentomatkalta… tuo mun vieressä istuva vanha äijä on aika hauska, vaikka se ei juurikaan tosiaan puhu englantia enkä minä saksaa, mutta kovasti se yrittää kaikkea touhuta. Se opetti mulle miten lentokoneruokaa syödään ja että niissä pienissä pusseissa joissa lukee sugar on sokeria =) Lisäksi se kovasti touhuaa kaikkien roskien kanssa ja kommunikoi mun puolesta lentoemoille kun ne tulee tarjoamaan jotain mistä pitää valita useammasta vaihtoehdosta. Ei ole lentomatka kovin paha ollut, tosin tätä kirjoittaessa ollaan suunnilleen puolessavälissä, joten vielä on pureskeltavaa. Aika on kulunut kyllä loistavasti, en edes tiedä mitä on tullut tehtyä kun läppärissäkin on tässä vaiheessa akkua jäljellä vielä kolme ja puoli tuntia eli vasta joku tunti käytetty.

Tässäpä oli alkukanootti, eiku kaneetti, mutta eiköhän homma jatku tästä hyvinkin pian blogittelun merkeissä. Bangkokissa ajattelin käydä katsastamassa ainakin floating marketin, joka jäi viime kerralla katsomatta. Samoin jonkinlaisen temppelirundin vois vielä käydä katsastamassa, ne jäi viimeksi aika vähiin, vaikka jotain tulikin kyyläiltyä. Krabille suunnittelin suoriutuvani junalla ja mielellään kolmosluokassa jos perse kestää, sillä autenttisuutta ollaan hakemassa ja sniiduilemalla sitä varmasti saa kaikkein tehokkaimmin! Hyvä, että mulla on pari paikallista opasta ja tulkkia auttamassa jos alkaa näyttään pahalta, mutta luotto on kova, aina on ennenkin pärjätty joten miksi ei tälläkin kertaa!

Ciao!

- Reissumies -